tiistai 5. heinäkuuta 2022

Kylläpäs saksalaisherra-rouva lähti nopiaa......1973.

 5/7-2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Clairvoyant.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Iltaa  taas:  Kun kerran  näin kesäaikaan  tulee  eittämättä mieleeni  ne  vanahat  moottoripyöräajat  1973, niin jatketaan  samalla   linjalla:  Tämäkin on mun  lenkki-päiväkijoissani:  Siis:

Olin Järvenpään  Rauhaniemen  leirintäalueella, ollut muutaman päivän, kun tuumasin että mitäpäs  jos  putsaan  moottoripyöräni  pukipatkon, eiku  pakoputken. Ja eikun  hommiin vaan.  Raavin siitä karstaa pois  jollakin rautalangan pätkällä ja vaikka millä , mutta  ei se oikein onnistunut. Ei. 

Noh.  Pomppasin   pyöräni  selkään ja  ajoin  Järvenpään bensiiniasemalle josta ostin  litran  verran  pensaa  kanisteriin  ja   se  kyytissä  takaasin  leirintäalueelle.  Sillä  välillä  oli telttani viereen tullut  yks  Saksalaaneen, vissiin, koska puhua  päläpätti heilliiäähiitleeriiä...pariskunta, noin   40-50 ikääset. Selvästi näki ettei ne musta  tykännä, koska  ensinnä  mulla  oli  nahkatakki, jonka  selekäpuolella  oli  suuri  rauhanmerkki , sekä pyöräni  penstsiinitankin  molemmis  kyliessä  kans. Ne  vilikuuli  mua kohden   enkä siitä oikein pitänynnä.Kenties  kummakkin  Lapin  polttajien  jäläkikasvua...

Heheeeh..ny  tuloo  paras: Noli laittanu   ruahikolle    suuren  teltan, jossa  oli  hyvä ettei muutama  lisähuane. Mulla sellaaneen  matala, kunnolla  naphan saakka  ulottuva, meinaan korkeureltaan. Noh  niillä paloi  nuatio  ja  sen  lähellä sellaaneen  retkipöytä/joku, jonka päällä  makkaroita  vissiin,  sinappia kansa  vissiin, muutama  eväsnyytti ja  pullo  kaks  jotakin juamaa.   Minäpoika  irrotin prätkäni pakoputken  irti, kaaroin sen sisälle  ainakin  puali  litraa bensaa, jossei eneekin ja sitten  lähestyin  herra/rouva  Sakemannien  nuatiota.

Matkalla  heilutin  pakoputkea  ja kun pääsin  sen palavan nuation   eteen, kurkotin  ja  tökkäsin  pakoputken  suun tulta kohti........Svuuuuuuuuusfsff.... kuului  ja putken toisestä  päästä  sinkosi  palava  liekki, ihan sotien aikaisen  liekinheittäjän tapaan. Samalla  käännyin  sillai  "sopivasti"  niin, että sen  palavan liekin  toinen pää  osui  ...ihan  vahinkossa (heh)  herra-rouva-sakemaannien  illallispöyrän  päälle,.  sekoittaen niihin    Lapin  polttamisen  makua-hajua.  Ristus  kun heille tuli kiirus. Kumpikin   ryntäs  eremmäksi  palavasta  nuatiosta/teltastaan ja jäivät  palan matkan päähän siunustelemaan.  Olen  melko vakuuttunut  että niihin  sanoihin joita he  suustaan päästivät ja aika  tiuhaankin,  liittyi  haukkuminen minnuu  kohtaan.  Kun  menin  muina-poikina  syömään  leirintäalueen kapuuseen näjin ikkunasta  että saksalaisrouva-herra  olivat  nopiaa  kasanneeet  jättitelttansa  ja  työntyivät  autoonsa  ja pois..ja nopiaa..

Meillheilll...

Ekku Mattila.