lauantai 17. heinäkuuta 2021

Oli se Pervitiini sitten kovaa kamaa. Oli oli.....ja vuasi oli 1960.

 17/7-2021.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja,

Clairvoyant.


Tulipa    tässä  mieleeni   wanhat ajat, jolloin olin  naapurini   Syrjäsen Matin   kanssa  hänen  Petteri kuorma-auton lavalle  hiekkaa  lapioimassa.  Siinä oli  puulava ja sentään  kipppikin , rautalattia  ja laidat  noin  60 senttiä korkiat, jossei  eneekin. Vuosi  oli  1960  ja molin 14  vuatias  kikkarapää Alahärmäläänen kolliuros. Äitee  oli mut  siihen  työhön    hommannut jo sen takia koska Matti asui meirän  tuvan lähellä,noin  600 meeterin päässä,  hiekkatiän  toisella pualen.

Soli kevätkesä kun aloitettiin Kallikosken  Reinon  markin  lähellä, ns  erikoisen monttun  viäres, aamulla  jo kello  05,00   alettiin   rautalapioilla   hiekkaa  auton lavalle nakella,  me  kumpikin  lavan toisella  pualen.  Oli se  kovaa  tyätä oli se.  Kun  lavan saatiin täytehen  niin  se   kuskattiin  Oravaisiin, noin  30 km päähän jossa  tehtiin satamaa  meren  lahteen, sinne se hiakka  kipattiin ja  kovaa  haipakkaa  takaasin  hiakkakuapan  ääeen ja  eikun  lapio  heilumaan.  

Mulloli  jo    seuraavana  aamuna  veriset  känsät  kourissani , jos  niin voi sanoa  , nuarihan vielä olin. Kätilön /viulunsoittajan sormet, mutta   kyllä ne siitä  pikkuhiljaa  kovettui.  Yksi aamu  Matti    pukkasi mun käteeni  valakoosia  aika  suuria pillereitä ja sanoi  että  otappa  yksi, muttei enempää  heti aamusta  kun tänne  tuut  ja minä tein niin.....ja  tuli  ilta, ja tuli yö ja  aamu ja mä  taas  hiekkakuapalle lähärin. Ennen  sitä  nialaasin  sen  pillerin vettä saunakiposta  päälle ja  pyärän selekään.  Jotenkin  kummasti mulle tuli  aatanan  suuret  voimat. Pyärälläkin  menin niin  lujaa  että  takapyärä melekeen  kuapi, hiekka  lensi ja  muutamassa  hetkessä  olin  sen petteri  kuarma-auton  ääres  , lapio  käteen ja  avot  poijaat............

Muistan yhä  etten lainkaan  yhtään väsyny. Hiekka  suarastaan lensi  auton lavalle, tuulimyllyn lailla, hetkeäkään en  levännyt.  Niin  meni sekin  aamu  ja ilta ja yö, koska  me  tehtiin   ns  täys  24  tunnin  päivä, eikä yhtään levätty. Pikapikaa  nakattiin  naamamme  iso  pätkä  jätkän lenkkimakkaraa,  mukaan  ruisleippää ja  taas  hiekka  lensi  auton  lavalle. Tätä  samaa rataa  teimme  koko  viikon, niin pitkään kun se  Oravaisten urakka   tuli  täyteen  ,  tilin sain,  joka oli  kokonaista 25 markkaa, iliman  veroja....heh...Muistan  ja ihmettekinkin  etten tainnut  sen  viikon aikana  palioa  nukkuakaan, sellaista  muutaman  minuutin   hujauksia .  Vasta  isompana,  1964  kun pääsin sotaväkeen sissikomppaniaan/tiedustelu  niin    majuri  XXX  kertoi  mitä  Pervitiini saa   aikaan.  .....juu  ja köh.

Ekku Mattila.