1/5-2022.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
¤¤¤¤
Nythän on Vappu, eikös niin? Koska olen myös aikamatkaaja niin hypätään Alahärmään, mun syntymäpitäjääni ja noin vuosiin 1952-53.Olin silloin 6 ja 7 ikäinen poijankolli. Ensimuistoni Vapusta ovat juuri hianot , erivärisistä paperisuikaleista leikatut, noin sentin levyyseet ja 50 senttiä pitkät viuhkat jokka oli kiinnitetty narulla valoosen kepin päähän ja sellaista viuhaa me kersat heilutettiin niin maan innolla että. Ensin koko kylän väki, muutama kymmenen, jossei eneekin, kokoonnuttiin Voltin keskukseen,urheilukentän alueelle. Sen toisessa päässä oli katettu lava jossa joku angitaattori pauhasi ..... tyääään oriaaaat sooooorrrroooon yääääästäää nouskaaaaaa.....maaaaan äääriiin kuuuluuuu kuuutsuumuus...ja me laulettiin kans mukana. Vaikka meitä kersoja vähän kikatukkikin. Laulun lisäksi joku isoonoukkaaneen (Hilli) johtaja puhui, ainakin tuntui sille, jumalattoman piiitkään, melekeen meirän tenavien jalakkin puutui ja kun se loppui niin mekin taputettiin mukamas innolla.
Ja sitten: koko ihimisjoukko rupes siirtymään viis-kuus-rivin tapaiseen kulukueeseen ja sen etupäähän rummunlyäjä sekä torvimiäs ja eikun eteenpäin. Noin kiloomeeterin päässä, ihan raran viäres oli tyäläästen kokoontumispaikka, Rientola niminen, noin 100 meeterin päässä palopällikkö Naumasen tupaa ja sen Riantolan eteen me kokoonnuttiin arvokkaasti ereten. Sinne sisälle ja muutama henkilö alakoi puhumaan ja uurelleen puhumaan ja taas puhuivat että ilta melekeen ehti. Jonka jäläkeen ,siällä Riantolan sisällä , oli puhujakorokkeen toises pääs orkesteri. Yksi rumpu, yks haitari ja yks vialu. Sen orkan nimi oli rallapee, isolla D:llä. Me kersakkin siellä klasajaathiin ainakin iltaan asti. Saatiin mehua , .limukkaa ja pullaa ja pullaa ja mehua. Melekeen vattamma pullisteli.
Ja sitten kotio, nykyyselle Knuuttilanraitille. Oli se niin hianoa aikaa ettäääääh. Oli. Oli.
Ekku Mattila.
