16/6-2024.
EKKU.
alias: Jukka Pekka Mattila.
Nasiiri.
Meedio.
Clairvoyant.
puh: 0466840923.
¤¤¤¤
Sunnuntaita: Kävelin aamulla pelloilla melkein kaksi tuntia ja taas, kuten monta kertaa ennenkin, ajatukseni menevät vanhaan aikaan, nyt vuoteen 1951 ja syntymäkotiini Alahärmään, Hakokylään , nykyisin Knuuttilanraitti.
Minäpoika koska olin talon vanahin miäs, mukamas, jouduin aina kun kesä tuli, menemään paimeneen kaharen lehemän kans, Ulla ja Kaisa. Äitee lypsi lehemät jo aikaasiin aamulla, kuuren nurkilla ja hetikohta tuli mun vuoro. Kantturat navetasta pihalle ja ne kohti kärmesmäkeä, sen ohitte kohti Hankimäkeä ja heti kohta alakoi lehemien syöntipaikka. Siihen aikaan maantien ojat reunoineen eivät kuuluneet kellekään ja hyvää heinää täynnä. Hyvä kun ne näkyi ruohon seasta.
Äitee sanoi....ja näytti lehemän seliässä sellaasta kahta kolokohtaa,sanoen: kun noi ei enää oo painuksi, vaan tasaasia, niin ohojaa lehemät kothin.
Ja mä tein niin. Saatta arvata että meinas tulla aika piiitkääksi välillä. Onneksi mulla oli linkkuveitti jolla vuoleskelin vaikka mitä ja opin myöskin pajupillin tekemään. Evästä ei kertaakaan ollu mukana, vaikka se paimentaminen kesti monta tuntia, noin kello 14,00 saakka, aamusta kuuresta. Söin apilaa, sualaheinää, voikukan varsia, koivun lehtiä ja jos oli juuri kaarettu nuari mänty, niin vualin siitä esille ns nilakerroksen, joka oli valakoosta sitkiää kalvoa ja sitä sitä mäklötin. Kuala vaan turvastani rinnuksilleni valui.Kerran löysi ojasta vanhan rynnyrin jossa oli sen sisäreunoilla mustaa kuivanutta tervaa.....ja....voiettä se maistui hyvälle. Keräsin sellaasia sokuripalan kokoosia paloja taskuuni ja niitä päivän mittaan massuttin suussani.
Yhyres kohtaa oli sellaaneen pieni lähde. Pari meeteriä kooltaan ja sen reunoilla oli sitten makiaa sinistä savea. Veittellä vualin siitä ohkaasia plättyjä ja niitä söin. Hampaissa vaan hiakka rapaji. Äitee sanoi aina.....jos vesikuapassa ei oo sammakoota, niin siitä älä syä.Son myrkyllinen rooppi. Muutaman kerran otin ja niälin sammakonkutua....ja voin melekeen vannua ettö ne nappopäät hetken aikaa mahassani kiamurteli..
Ja kun tuli loppukesä ja linnut, etupäässä , kuavet, oli teheny pelloille pesät, niissä muutama muna..niin...ja Äitee taas sanoi....jos pesäs on monta munaa niin älä kaikkia hotki..jätä pualet, että ne tulee seuraavanakin kesänä suameen....ja mä tein niin..Kun olin saanu karhattua kuavet pois, niin lakkiini panin muutaman munan, niitä päälleni syäksyviä littuja väistellen, rupesin syämään.
Munan kumpaankin päähän tökkäsin linkkuveittellä reijät ja......suuhuni...imemään.......ryyyyyyyyyyyyssk..ja hyvä oli, kunnes iekana sentään.Kerran oli pesä vissiin hylätty ja siinä kökötti kymmenkunta kuavenmunaa ja 5-6 otin mukaani, yhteen reijät ja ryyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyysssshshspsdtlspsossstshhyi..
Ne oli märäntyneet sisältä. Pankaas arvaan. Melekeen oksennusta päästin kun sen märänneen munasotkun suustani pellolle räkääsin.......ptryiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiis. Enkä enää kuaven munia turpaani pannu. En.
Ekku Mattila.
