perjantai 22. lokakuuta 2021

Jännä kummituskoira jalasjärven Ahonkylässä 1986.

 22/10-  2021.

Ekku Mattila.

Nasiiri,

Aikamatkaaja.

Clairvoyant.

¤¤¤

Iltaa  taas......Lueskelin  päivä/lenkkikirjojani  joita olen pitänyt, kuten olen jo  useasti sanonut,  vuodesta  1973 ja  meinaan jatkaa yhä edelleenkin ja kaskas.....tuloo   vähän kummitusmaista  tekstiä  ja totta  kans.

Olin nimittäin  tänään  22/10-1986  , kello   18,00   meirän  vuokratalomme    vierellä olevalla hiekkatiellä,  Pepi   koiramme kanssa.  Koetin tutkailla  mitä taivaalla  näkyy  sillä  pilviä ei ollut, mutta  taivas oli  hilijaa.  Ei  uffoja  näkynynnä.  Koira  makaili  siinä mun  vierellä    kuono  vasempaan suuntaan kun  havaattiin  jonkun  tumman olion/jonkun  lähenevän meitä tietä  pitkin  aika  lujaa vauhtia. Se oli  noin  30   metrin päässä  ja  tajusin  sen olevan  todella suurikokoisen  koiran.   Olin   ihan varma että kohta  syntyy  tavaton koiratappelu koska  se  meidän   Pepi oli  tapellut  jo ennenkin ja aina  voittanut  niinsanoakseni.  Mutta....??   Pepi ei  hievahtatkaan. Oli  paikallaan  kun patsas kun se  kumma  koira  meidät   ohitti. Se meni  lujaa mutta minkäänlaista  ääntä ei  kuulunut, ei vaikka se  tie oli hiekkatie.

Siinä  seisoin    hämmästyneenä kunnes  tajusin. Se oli kummituskoira josta  naapurimme  Ala-Ahon  Valte  jo   puhunutkin  aikaisemmin.  Valte  kertoi mulle   1985   miten  hän oli  menossa   1939   kutsuttuna monien  muidenkin  miesten tavoin, YH,  sillä  sota oli  pian  syntymässä.  Kävellessään  kohti  valtatietä, joka oli  hänestä noin    800  metrin päässä ja josta  pääsi  valtion  kyytillä  keräyskeskuksiin, niin huomasi  häntä  seuraavan  suuren tumman koiran. Eläin  pysyi    hänestä  noin  20 metrin  päässä  ja  mitään  ääntä  siitä ei kuulunut. Kun    auto tuli, johon  Valte  nousi, niin  koira  jäi odottamaan  sen tien päähän  joka  vei   hänen     tupaan.  Jostakin  kummasta  syystä  Valte  tunsi  sisimmässään että    selviää   hengissä  kotiinsa  sodan päättyessä.  Hän  tunsi  että  se  tumma  kummituskoira    jäi  häntä odottamaan ja niin  tapahtuikin.  Valte  tuli  rauhan  päättyessä  kotiinsa.  hengissä, ilman naarmuakaan.

Kun kerroin  hänelle    1986  miten olin  nähnyt  sen  kumman   kummituskoiran, niin  Valte  kertoi minulle tuon  yllämainitun  tositarinan. ...."Ekku peeveli.....hän sanoi.....Ekku......se  näkemäsi  koira  ilmoitti ettei sinulle  tapahdu mitään  pahaa....anna  mennä vaan  Ekku....paina..paina.."

Ekku Mattila.