13/10-2021.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
¤¤¤:
Söin asken omenan joka oli tosi hyvää ja kuinkas ollakaan, heti tullahti muistoihini nuaruusaika , Alahärmä, vuasi noin 1956, samanlainen ilmakin, pimiä sekä harmaa kun nykkin. Moltiin Kanhan Maurin, Mattilan Pentin, Kalliokosken Urpon ja mä omenavarkaissa kauppias Nikolai Viitalan suures puutarhassa, Voltin kansalaaskoulun lähellä. Kun meillä ei kellään ollu minkäänlaisia pusseja johon olisimme omenoita noukkineet, niin havaattimma että Maurilla oli taskus narua, jokka ensin pätkittiin mukana olevalla linkkuveittillä ja joilla me sirottiin housumme pultut kiinni ja sitten vyötärön kautta työnsimme omenoita pultut täyteen.
Vieläkin muistan sen klomsotuksen joka syntyi kun kävelimmä takaasiin kotiamme kohti ja mun kototalon kohoralla istuimma tien vieressä olevilla kivillä ja syätiin omenoita että maiskunta kuului.Ja sitten kukin kotiimma. Nooh omenat keräsin paffilaatikkoon , se saunan pukuhuanhen jakkaralle ja lisää söin, kunnes en enää syäny. Siinä lampun valossa huamasin iekana sentään, että jokaasssa omenassa oli maronreikiä mustanaan ja osassa niistä kiamurteli terhakan oloosia matoja...........
Ja eiku äkkiä ryntäsin pihalle saunasta , sen nurkalle oksentaa yägläsin mojovan kasan mahastani ja voi että tuntui ilikiälle. Mutsi siihen ilimaantui ja ihimetteli mun touhujani ja kun meni saunan eteiseen niin havaatti sen omenalaatikon ja marot niissä omenoissa mutta ei mitään puhunu. Taikka teki......nakkasi sen laatikollisen navetan lantakasan päälle että lumsahti. Muistan miten olin tuntevinani koko sen yän miten vattassani jollakin tavalla niinku kiamurteli, taikka luulinko vaan......
Ekku Mattila.
