20/1-2022.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
¤¤¤¤¤¤
Espoo 1974:
Meinasin melekeen mennä tänään aamulla hiihtämään tuonne pelloille, mutta onneksi on vielä senverran järkiä päässäni etten tehnyt niin. Täällä oli aamulla niin kova myrskymyräkkä, lunta tuli vaakatasossa että juu. Nyt kuitenkin aikamatkaajana menen hiihtämään, vanhoissa muistoissani Espoon Matinkylän rannalle, meren jäälle.
Silloin oli Helmikuu ja samalla tavalla kova tuuli , vastainen ,kun tänään oli täällä. Rannalta katsoen merellä oli saari, puollustusvoimain hallinnassa, noin 8 km päässä Matinkylän rannasta ja sitä saarta kohti lähdin hiihtämään. Se ei kuiteskaan ollu mitään hiihtämistä, sen kovan vastatuulen takia, vaan menin melkein kumarassa ja kovalla Härmälääsellä sisulla eteenpäin. En eteeni katsonut. Painoin vaan jäätynyttä ulappaa eteenpäin, ainakin toista tuntia ja kun huomasin vasemmalla puolellani sen saaren, niin huakaasin helepotuksesta.....nony.....päämäärä saavutettu ja sitten takaasin myötätuulessa.......niin ainakin ajattelin ja käännyin:
Mutta mitä häh? En enää Matinkylän rantaa eroittanut. Se oli kadonnut samaan harmaaseen viivaan koko rannan kanssa. Täysin näkymättömissä. Noh aattelin.....menen myötätuuleen ja eikö sen ajamana pääsenkin samaan kohtaan rantaa, josta lähdin . Siispä eteenpäin. Oli mahtava luistella. Tuuli suorastaan työnsi mua eteenpäin ja noin 20 -30 minuutin päästä ranta jo näkyikin edessäni...niin luulin......
Olin vahingossa ajautunut noin 6 -7 km sivuun Matinkylän rannasta ja edessä näkyi ns "Uolevi Raaden" torni. Soli siihen aikaan Nokian yhden ison pomon kotipaikka ja saanut koko korkea rakennus miehen nimen. Ja eihän siinä mikään auttanut, Takasin vaan ja rantaa mukaellen osuinkin lähtöpaikkaani, Matinkylän uimarantaan, siitä 600 metriä kotiini Leenankuja 2, toinen kerros ja silleen.....
Nohniin. Melekeen otti jo tämän tositarinani kertominen kinttuihini , eikä nyt enää kaipaa tuonne ulos hiihtämhän.
Ekku Mattila.
