23/10-2022.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Clairvoyant.
¤¤¤
Myöhäistä iltaa : uudistan jo aikaisemmin kirjoittamani tosikertomuksen vuodelta 1958, ollessani 12 vuotias ja sahaamassa koivuhalkoja Alahärmän syntymäkodissani, päivällä Helmikuussa. Kesken sahauksen oikea käteni iski sahan terään seurauksella, että ranteeseeni tuli valtava repalainen haava, josta alkoi punaista verta solkenaan pulppuamaan. Näin liiterin seinällä naulassa roikkumassa Isäni vanhan flanellipaidan jonka kiedoin useaan kertaan haavan ympärille ja horjuin tupaan.Isä oli ns viikkokunnassa töissä, Äitee navetassa touhuamassa ja sisareni talon yläkerrassa.
Menin vanhempieni vuoteen päälle makaamaan. Tunsin kummaa makua suussani, jonkun alumiinin/vastaavan metallin makua. Yhtäkkiä tajusin että kaikki pimeni. Se pimeys oli sysimustaa: Ei mitään valoa missään näkynyt. Hetken kuluttua alkoi valtavan kirkasta ihanaa lämmintä valoa ilmestymään ja alkoi kuulumaan jännää pehmeää musiikin tapaista , kuin hyminää. Se oli kaikkinaista rakkautta. Täydellistä pyhää rakkautta. Se hymni ei ollut tästä maailmasta. Se alkoi ikäänkuin nollasta, sitten hitaasti nousevaa, koko ajan nousevaa, hieno lämmintä hymniä.Vaikka se koko ajan voimistui niin se ei koskenut lainkaan korviini. Päinvastoin. Sitä oli ihana kuunnella. Se rauhoitti ja lämmitti koko sydäntäni. ......
ooooooooooooo ooooooooo.....oooooooo..ooooooo..ooooo nousten koko ajan....ooooooooooo..oooooooooo..kunnes minä näin: olin huoneen katossa kasvot alaspäin.Näin alhaalla leveän vuoteen jossa makasi nuori vaaleahiuksinen poika. kasvot todella valkoisena. Siinä pojassa oli jotakin tuttua. Hänen oikeassa kädessään, ranteen kohdalla oli verinen/punainen side. Poika oli todella valkoinen kasvoiltaan..kunnes tunnistin hänet.
Vuoteessa makasin minä itse. Hiukkasen tunsin hätää ja järkytystä. Sitten näin miten katon yläosaan, huoneen toiselle puolelle, katon nurkkaukseen avautui pyöreä aukko, noin metrin kokoinen ja siitä alkoi purkautumaan hienoa kirkasta valoa. Tiesin ja tunsin että olen menossa kotiini, jonnekin josta olin joutunut lähtemään pois ja nyt oli tulossa sinne takaisin. Rakkauden olotilaan. Hyvyyden temppeliin. Koko ajan se hieno matala hymni-sävel korvissani soiden. Tiesin että olen jättämässä maallisen kotini ja odotin malttamattomasti. ...
Olin menossa siihen valaistuun pyöreään putkeen, joka hiukkasen ikäänkuin kaareutui oikealle..kunnes havahduin. Äitini oli jostakin kummasta syystä tullut kesken lehmien lypsyn tupaan ja näki minun makaavan kasvot vitivalkoisena vuoteen yllä, alkoi minua voimakkaasti hartioista retuuttamaan ja......palasin takaisin maanpäälliseen olotilaani ja elämääni. Tunsin valtavaa pettymystä sekä masennusta. Olisin halunnut jatkaa sen kirkkaan putken läpi menemistä. Olisin niin halunnut......
Ekku Mattila.
