31/10-2022.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Clairvoyant.
¤¤
Tänään luonani kävi tuttuja , syntymäkotikunnastani, Alahärmästä ja keskusteltiin sitäja tätä ja kaskas, kuinka ollakaan, mentiin vuoteen 1951, Lapuan joen rantaan, jonka varrella kotini oli, noin 150 metrin päässä. Oli kevät, Maaliskuun loppu, kun me veljeni Paavon kanssa lasketeltiin paffinpaloilla joen rannalta joen jäälle ja hauskaa oli niin. Paavo laski ensin ja minäpoika peräs hetken päästä.
Kun pääsin joen jäälle , jonka leveys oli noin 45 metriä en nähnytkään Paavoa missään. Ihmettelin kovasti kunnes jostakin, kun maan alta alkoi kuulumaan kovaa itkua ja parkua. Menin ääntä kohden ja huomasin rannalla miten joen jäät olivat irroneet niin, että niiden välissä oli aukko, kuin avautunut jättisuu ja sieltä itku kuului. Katson sinne . Paavo roikkui hätäisen näköisenä kaksin käsin toisesta jäänpalasta kiinni, pitäen,mutta oli hitaasti vajoamasssa virtaavaan jokeen. Otin otteen vasemmalla kädelläni jäälohkareen reunasta ja kurkotin alas Paavoa kohden. Juuri samalla hetkellä kun hänen otteensa irtosi onnistuin tarttumaan hänen tukastaan kiinni ja vedin huutavan veljeni takaisin elämään. Myssy putosi veteen. Näkki sai huonon saaliin.
Kotona Paavo kertoi, hän oli noin 4 vuotias ja minä 6, että voi aatana että päänahkaani koski kun emppu(minua kutsuttiin siihen aikaan empuksi) tukastani kiskoi. Elämä oli ja melkein se meni pois.
Ekku Mattila.
