1/11-2023.
EKKU.
alias; Jukka Pekka Mattila.
puh: 0466840923.
Nasiiri.
Meedio.
Clairvoyant.
¤¤¤¤
Tjaahaas....yhä lunta tuloo, mutta eisemitään.....Koska, nyt menen taas vanahoihin tosimuisteloihin, syntymäkotini Alahärmään, Lapuan joen rannalle, keväällä Toukokuussa, 1954. Olin 8 vee. Mulloli aina ollut sellainen tapa että hiivin , kuten intiaanit, matalana , joen rantaa kohti ja viimiset 20 metriä melekeen verin ittiäni mahallani...koska siihen aikaan, ei enää siellä oli erilaisia eläimiä, niin sorsia-ym lintuja, isoja haukia, leveitä särkiä, lahnoja, sekä , biisamia ja joskus näki majaviakin.
Äiteellä oli sen joen rannassa, noin 4 meetrin päästä, jo 3 meetrin korkeudella pyykinpesukivi, jota vasten hän hakkasi ja viruutti kesäisin pesemiään vaatteita. ..ja sitä kiveä kohden mä hitaasti, ääntä päästämättä ryömin.Useasti se onnistui niin,ettei joessa liikuvat eläimet mua havainneet...kuten ei silloinkaan.Jäin sen kiven reunalle istumaan ja eiku seuraamaan edessäni olevaa "luonto-ohjelmaa".....
Kun: Jokea vastapäätä, joki oli noin 45 meeterin levyyneen, havaattiin ja kuulin vaimeata rapinaa. Koska oli Toukokuu niin puskiin oli jo muodostunut vihreitä lehdenalkuja, pajupuskiin kanssa ja maassa oleva ruoho oli noin 30 senttiä korkea. Siellä oli 3-4 pajupuskaa, toisistaan suunnilleen 3-4 meeterin päässä toisistaan ja oikealla oleva puska alkoi jännästi heilumaan ja sitten...
??!!: siitä astui , esiin, kuin ilmassa leijumalla.....apinankaltainen olio. Sen pituus noin metrin-vähä toista ja sen kädet roikkuivat melkein maassa oleviin ruohonrupsuihin saakka. Tämän pää oli jännästi kuin suoraan sen rinnasta, ei kaulaa lainkaan ja se oli ruskeahkon karvainen kauttaaltaan. Se käveli-leijjui hitaasti vasemmalla, kohden seuraavaa pajupuskaa, kun keskivaiheilla siitä äkkiä pysähtyi, kääntyi salamana suoraan mua kohden, oli sekunnin paikallaan ja nopiaa loikkasi seuraavan pajupuskan taakse, sen sisälle. Se vissiin aavisti haistoi mut.
Ja minä olin ällistynyt kovasti. Se rapaji siinä toisessa pajupuskassa hetken aikaa, levitti sen ikäänkuin kirjan sivun auki, sieltä tuijotti minua kohden ja nopeasti jatkoi vasemmalle menoaan, kohden uimarantaa, sekä Mattilan kivisiltaa, joka oli noin 600 metrin päässä.
Istuin pitkän aikaa siinä kivellä ja eikun kotiini apinasta kertomaan vanhemmilleni...Äitee kauhistui...soli ihan silmät selkosellaan ja sanoi....."eheiiiii...se oli vaan Mäkelän Kalle (terveisiä ny Joukolle Alahärmän naapuriini)...Kalle sielä sua koetti säikäyttää ettet mene sinne joelle kurkkimaan....Kalle se oli.... hällä oli sellaaneen karvaaneen apinanpuku ylään..Kalle soli "
Mutta olin toista mieltä. Koetin heti seuraavana aamuna mennä salaa uudelleen jokirantaan,.mutta äiteeni otti niskasta mua kiinni ja kielsi menemästä. Vasta noin viikon päästä pääsinkin Kankhan Maurin talon kohoralta uudelleen jokirantaan, mutten enää siellä mitään nähäny.
Ny tulee kys:
Mikä soli ?
Ei ollu mikään apinan puvussa ollut naapurimme Mäkelän Kalle.
Soli kuulkaas humanteri. ...."uffolaaneen"..jostakin toisesta ajasta-maailmasta.
Olen varma siitä että Äiteeni oli jotakin samantyylistä siellä joella kesäisin nähnyt...siksi kielsi mun sinne menemästä.
Vasta 16 vuotiaana sain käteeni kirjan-lehden jossa mainittiin,että humanoidit saattavat olla vaikka minkä mallisia-kokoosia, myös karvaasiakin. Somessa on ollut lukemattomia kuvia(kin) ja mainintoja, samantyylisistä humanoideista, jollaasen näjin silloin pikkukersana Alahärmän Lapuan joen rannassa.
Jaahas: ny on pakko käyrä kirkolla asioilla. Onneksi on Saapissa talavikengät.
Ekku Mattila.
