24/1-2021.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja/
Clairvoyant.
Välillä tuntuu että kenties minun pitäisi nakata pesään ne lenkki/päiväkirjani joita olen pitänyt vuodesta 1973 . Sillä.......kuten tänäänkin, vuoden 1974 päiväkirjaani aloin lukemaan ja siinä olevasta elämänkaarestani 24/1-1973 näkyi seuraavaa. ::::
Olin saanut todella pienen "asunnon" 6 neliöisen Helsingin Tapanilasta , Laukkipääntie 27. Vuokra aatana......400 markkaa kuukausi ja koska mistään en ollut onnistunut asuntoa saamaan, niin olin pakotettu muuttamaan siihen. Tilanne joka edelsi tätä "asuntoa" oli seuraavanlainen. Istukaa ja ottakaa hyvä lukuasento.......ny se alkaa:
Vuonna 1973 Toukokuun 11 päivä olin ns saanut avioeron silloisesta liitosta ja asunto, joka oli enoni , Porvoonkatu 5-7 B 63 , Helsingin Kalliossa jäi minulle toistaiseksi. Toukokuun 12 päivä menin raitsikka 3 -T :llä Helsingin Urheiluaittaan josta ottaa pätkäytin moottoripyörän ja aikomuksena heti sen kesän jälkeen muuttaa pysyvästi ulkomaille , vaikka Marokkoon. Kun tuli 18/5 -1973 kasasin motoroiskan selkään tavaroita ja tuumasin olla eri leirintäalueilla kesän ja sitten syksymmällä muutan Marokkoon. Niin lähdin kohden tuntematonta.
Siinä se kesä meni tosi nopiaa , viikko toisensa perään, kuukaudet/toisetkin ja aina välillä kävin Hesaa tsiikailemassa, vanhasta muistista. Tässä välissä tein todella TYPERÄN tempauksen...!! Kun Raimo veljeni , joka oli putkimieskoulussa ja oli mennyt kihloihin ja aikeessa muuttamaan kans Hesaan, pyysi että saadaanko me sun asuntosi, koska sähän muutat ulkomaille....ja suostuinkin siihen...."Ottakaa vaan......siinä se on he".
Niinpä..........kahta viikkoa ennen kun mun piti muuttaa ulkomaille yks hyväkäs Järvenpääläinen ammattivaras / piiiitkäääsoormii (on jo R.I.P.) kävi varastamassa , kun olin yön muualla, Järvenpäässä olevasta Rauhannimen leirintäalueella olevasta teltastani kaiken...kaiken,,,siis kaiken...Siinä meni niin rahat/passi/pankkikirja/sotilaspassi/ kaikkiaan noin 2500 markkaa ja siihen töppäs mun muuttoni muihin maihin. Minun oli pakko mennä takaisin Nokian tehtaalle töihin, joka oli Helsingin Salmisaaressa , sen toisen Lauttasaaren sillan kupeessa. .....mutta mulla(han) ei ollu asuntoa.....aateri. Siihen aikaan niitä oli vaikea saada, jos ollenkaan ja minä huomasin sen aivan pian. Kävin töissä ja asuin eri Hotelleissa. Joskus kävi niin (josta aikaisemmin kirjoitin) että hotellit olivat täynnä ja jouduin yön tallustelemaan pitkin/poikin Hesan katuja. Eihän se olisi kesällä yhtään haitannut, mutta Tammikuussa, esim 24/1-1973 on eri juttu.
Silloin oli, muistaakseni Lauantai , iltapäivä ja todella kolea tuuli. Tuumasin että mitäs ittua ny teen ja samalla hokasin. Minulla oli jäänyt sen asuntoni ulko-oven avain jolla pääsi myöskin talon kellarikerrokseen jossa oli asukkaiden varastot. Ne oli sellaisia katiskaverkoista tehtyjä pieniä komeroita , joissa oli ovetkin ja eikun menoksi Ekku Mattila. Tiesin että sinne kellarivarastoon vievän ulo-oven talkkari laittoi visusti lukkoon aina yöksi suurella munalukolla joka ilta kello 18,00. Senjälkeen sinne pääsi vain talon asukkaat avaimillaan, ei muut. Aamulla hän kävi avaamassa sen oven kello 06.00.
Nojaa...olalaaaaa......sinä iltana kello 17,00 kävelin muina miehinä sen talon kellarioven eteen, sen avasin ja portaita alas . Niitä katiskahäkkejä oli varmasti ainakin sata, jossei eneekin ja mun "oma" oli sama kun entisen kämppäni numero 63. Onneksi veljeni ei ollut vielä ehtinyt nakata tavaroitani roksiin, sillä siellä komerossa oli erikokoisia paffilaatioita, tyhjiä etupäässä, muutama vanha matto, pari tyynyä sekä hiano sängyn peitto.Oujeeh!!
Ja sopivaa makuualustaa/yösijaa laittamaan ryhryin. Nostelin katiskavaraston kummallekin seinälle isoja paffinpalasia näkösuajaa antamaan, oven eteen kans, jonka laitoin ns valeslukkoon muutamalla rautalangan pätkällä, tyyny pääni taakse, peitto ylleni ja eikun oottamaan kun talon vartija laittaa "linnan" ulko-oven munalukkoon. Klons..klons vaan kuului ja niin olin omissa oloissani . Kului yö ja tuli uusi aamu.
Kello 08,00 kuului kun ulko-ovi jälleeen avattiin ja tuumasin että tairanpas lähteä vähin äänin ulos ja silleen, mutta tunnin/toista olin vielä "huoneessani".......portaikosta alkoi äkkiä kuulumaan kirkasäänisen pienen muksun ääniä sekä jonkun naisen ja olin yhtä hiljaa, jossei hiljempaa kun epyktin muumio haurassaan. Ajattelin että ei ne kauaa siellä ole....mutta.......voihan pahus...
Perskelees ne tuli mun kanikoppini oikealle puolelle nähtävästi omaan varastoaan tonkimaan. Rapinaa vaan kuului. Yritin olla vielä hiljaisempaa kun se epyktin muumio , melkein henkittämättä ja uskoin että selviän siitä aharinkosta. Tiesin ja luulin että jos se nainen mun siellä komerossa makaamas huamaa , jalat kippuras, niin se takuulla alkaa kiljua ja huutaa poliisiseti aphun......ruuumiiiiiis......muttaa..........
Kesken mun piilottelun se kersa peijooni alakoi uteliaisuuttaan tökkiä sitä katiskaverkkoista ovea ja sai siinä olevaan paffiin sellaisen raon josta mut näki.....kersan silimä vaan näkyi ja hän sanoi äiteelleen......kovalla äänellä....."Äitiiiiiiiiiih.....täällä on setäääääää...."...johon äitee vastasi...."mitä sä höpisit ..ei siellä mitään setää ole.....".....ja kersa taas....."äitiiiiiiiiiih.....ooon täälllääääää ooon setäääääääääh"...........ja minä koetin koko ajan saada vedettyä sen reiän umpeen ja onnistuinkin senverran että sen kersan uteliasuus lopahti ja hetken kuluttua ne lähti pois.
Niin....."asuin" siellä monta viikkoa öisin ja siten onnistuin saamaan asunnon Helsingin Tapanilasta Laukkipääntie 27 , pienen 6 neliöisen komeron ja jossa näin tulevan nykyisen rouvani kangastuksen ja josta olenkin jo muutaman kerran kirjoittanutkin blokissani. Tulipa (taas) pitkäääääää tositarina, mutta oli pakko muutoon asiayhteyret ei olsi sopineet tapauhteeseen.
Hyvä jos ja kun jaksoitte lukia.
Ekku Mattila.
