8/1-2021.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin tänään syntymäkodissani Alahärmässä , Knuuttilanraitilla ja tein koukkauksen Hanhimäen kautta , paikka jossa sijaitsee ns kilisukka. Silloin ennen vanahaan 1952 siinä kasvoi isoja puita ja tuntui että ne ulottui pilviin saakka. Nykyysin kilisukka on ainakin puolta pienee jossei enemmänkin.Kun molin sellaaneen 6-7 vuatias niin tottakait me klasajettiin varsinkin siellä kilisukan mäjellä jonka puiden oksilla oli kymmeniä räkättirastaan pesiä, siis laulurastas paremmin tunnettuna. Me koetettiin niitä pesiä tipuuttaa alas, muttei ei siinä onnistuttu vaikka kuinka kurkoteltiin niihin pitkillä riuilla.
Noh kerran sinne tuli kävellen samassa kyläs asuva , sanotaan häntä vaikka Taunoksi ja kun näki mitä touhuttiin niin sanoi että "poijaaat perskeleet.....aina pahanteossa..antakaa niiren rävelien olla rauhassa....keksikää mieluummin jotakin järkevämpää touhua ja mulla olis yks sellaaneen....keräkkää noista puista tippuneita oksia ja tuakaa ne mulle...maksan yhdestä nipusta 10 penniä."
Ja tottakait me siitä rahan ansaittemisehoruksesta innostuttiin ja heti paikalla niitä oksia kasaamaan. Saatiin jokaanen kersa kaksi kasaa ja justjust saatiin ne kannettua pienillä olokapäillämme Taunon markille ja hän antoi meille jokahittelle 20 penniä.Sitten kovaa haipakkaa Nikolai Viitalan kauppaan josta ostettiin karamelliä ja mustaa purkkaa ja voiettä suussamme maistui karkit. Tämä oksien ansaattemistyö kesti koko sen kesän , mutta loppui aika nopiaa . Taunolla oli tapana olla koko päivä missä nyt olikin ja aina illalla tulla kotiinsa. Kun yks aamu ei Taunoa kotonaan näkyny , niin hänen naapurinsa tuumasi että menenpäs miestä hakemaan ja lähtikin. Tauno oli yhyres mettänreunassa ollu koivupuita sahailemassa/halakomas ja siihen paikkahan oli kuollukkin. Hänellä oli paksuja voileippiä joiden päällä oli palio hunajaa ja niitä evähiä sitten syänykkin. Yhyren leivän päälle oli tormoottanu ampiaaneen sitä hunajaa kans syömään ja Tauno oli siitä hunajaleivästä suuhunsa palan ottanut ja sen mukana sai kurkkuunsa sen ampiaaseen. Tottakait ampiaaneen oli hätääntynyt siitä ja pistänyt Taunoa kurkkuun joka oli turvonnut ja mies oli tukehtunut hengiltä.
Siinä Taunon kuolinpaikas oli ennen isoo kettutarha , muttei oo ollu enää ainakaan 20 vuateen. Fellut ja muut kopit on yhä jäliellä mutta ajan kanssa nekin siitä häiviää pikkuhiljaa. Tälläinen oli tämä Perjantai-illan tosi tarinani , mutte elämä pakkaa välillä olemaan tälläistä.
Ekku Mattila.
