torstai 21. tammikuuta 2021

Tein tunnin/toista kestävän "peltohiihron". .......Ja taas Wanahaa aikaa pukkas.

 21/1-2021.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja,

Clairvoyant.


Meinas  tänään  melkein liikaa  päätäni jyskyttää  tuo  koronahöpöhöpöhuuhaaflunssaviiruuskorona  että oli  pakko  laittaa  hiihtokamppeet  ns  päälle  ja  maastoon  "hiihtämään".  Ensinnä  oli  tavattoman kova ja kylmä  vastatuuli, ihan  kumaras  piti edetä  ja   lunta   kertynyt  paikkapaikoin  40-50 senttiä.  Kinoksissa  paljon eneekin. Suksia  oli ihan pakko nostaa joka kerta hangen alta  näkyviin ja tehdä  niillä uutta  näkyvää latua. Muuten  sukset olisivat menneet  hangen alta  sinnetänne joka ei ollut  hyvä  lainkaan.  Yksi  hyvä puoli  on tänätalvena  se, koska peltojen ojat ovat jo  peittyneet ja  niiden ylitte  pystyy  suoraan hiihtämään. Tuolla  pellolla  rämpiessä mua  alakoi melekeen  naurattamaan, sillä muistin  Wanahasta  ajasta , kersana  ollessani ja talvella  kans  hiihtäessäni   1952   eteenpäin , senaikaisia  hiihtojani.  Aina  talvella, varsinkin siihen hyvään aikaan, oli  mahtavat mahdollisuudet  hiihtoon. Jo  kouluun hiihdettiin, talavella  tottakait, soli  Voltin kansalaiskoulu, noin  3 km  päässä mun kotoani. Silloin saattoi olla  pakkasta   jopa  40 astetta  eikä tullut  kuuloonkaan  että kotiin  oltaisiin  jääneet. Sinne vain  tielle  puusukset  jaloissa. Siteinä  oli  sellaaseet  nahkasuikaleet , suksien keskellä olevasta  raoasta kenkiin , jokka  perskutarallaa  aika  usein  lomshahtivat   irti  ja  perseelleen  kerralla.

Mutta eniten mua  pakkas  ja yhä  vieläkin naurattamaan  yksi  asia  talaven  hiihtoreissuista. Me entiin ns kärmesmäelle, joka oli  meiltä noin  kilomeeterin päässä ja siellä oli entinen  soramonttu jonka  reunoilta oli kiva lasketella  sinne  alas  ja  niinpoispäin. Siinä   touhussa  kului aika  niin nopiaan  että   äiti  välillä  tuli   meitä  luuraamaan  että missäs oltiin ja  mitä tehtiin. Monta kertaa  hän, kun meidät  kollit  näki  yltäpäältä lumesta  hän alkoi  nauramaan  maha  kippurassa.   Siihen aikaan jokaisella kersalla  oli  aina  nenä valumassa  räkää. Ensin sitä koetettiin  hihaan  pyyhkiä , mutta  kun hiha   tuli  ns "täyteen"  räkää  se alkoi  jäätymään meirän  nokkien  alle . Jokaisella  meistä riippui  nenien  alla  sellaaseeet ainakin  pikkulillin   paksuusia/pituusia  räkätankoja  .  Ne oli  harmaan/keltaasen  färiset.....yääglä. Voitte  kuvitella  miltä me näytetiin: Poskemme  kirkkaan  punaasina pakkasenpuremina ,  lunta  jäätyneenä  hiuksissa/myssyissä/vaatteissa   ja  neniemme  alla  roikkuvat  räkäklimppitangot.

Eimutta.....ny  meen  tästä  syämhän. Rouva  on laittanut  jotakin  kystä kyllä. Terve taas.

Ekku Mattila

Aikamatkaaja.

Clairvoyant.