tiistai 26. tammikuuta 2021

Tiistain kunniaksi. Olkaatte hyvät:

 26/1-2021.

Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Clairvoyant.


Aamusella    luonani kävi   tuttu  Helsingistä, sanotaan häntä vaikka  Eskoksi  ja  voi että meillä  tarinaa, Wanahaa sellaasta  riitti. Hänkin oli  ollut myöskin  yövartijna  1959  muutamaa  vuotta  ennen kun minä ja  kuinkas  ollakaan , olimme  olleeet  melkein samoissa(kin) paikoissa  yövartijan  toimessa. Tuttuja  vartiointipisteitä oli  niin Hakaniemen   tori, Kallion  seutu, Pikkuroba, linja-auton  aseman ympäristö, Länsi/Eteläsatamat, Pasilan Ihalaisen valtava    rengasvarasto, ym..ym...sekä  Linnanmäki. Hän oli  ollut  sielläkin  yövartijana muutaman   viikon  kesällä ,  kuin myös   minäkin.  Yhden kerran, kun olin  Linnanmäellä  vartijana  toista  viikkoa  ,sain  hälytyssoiton  vartijankoppiini,  sillä  ns   "piikokissa"  riehui  humalainen/aineissa  oleva  nuori mies. Menin heti paikalle  ja  huomasin hänellä  pitkän  keittiöveitsen  jolla  huiteli  ympärilleen  ja  muut olivat  rynnänneet  karkuun, mutten  minä.  Onnistuinkin  saamaan  häneltä  veitsen pois ja  siinä  pyöritessämme  sain  haavan oikean käsivarteni  alaosaan/kyynärtaipeeseen   ja siinä  on  25  senttinen  arpi  yhä  tänäkin päivänä.

Mutta  edelläkertomani on ns  aasinsilta  itse asiaan joka kuuluu näin:  Esko sanoi  että kerran yhtenä yönä kun oli  vartijakierroksella  aikaa  puolisen tuntia, niin  hän  meinasi  kävellä  Linnanmäen  puista  vuoristorataa  sillai aikansa   kuluksi mutta  ei uskaltanutkaan.  Siihen aikaan  Linnanmäen rata oli  maailman  pisin,   650   metriä kaikkiaan sekä korkein   55  metriä  merenpinnan  tasolta   mitattuna Sanoin Eskolle  että minäpäs  kerran  sen radan  kävelin  ns päästä päähän, kans  aikani kuluksi  ja  sitä temppua hän suuresti  ihmetteli.  Sanoin  myöskin että  kerran/kaksi  kiipesin yöllä  Linnanmäen vesitorniin sellaisia  jyrkkiä kierre/betonirappusia jokka  oli  tornin  sisällä . Tornin  päällä   kasvoi  sammalta/heinää/pieniä pajuja  ja  sen reunoilla  kiersi vain sellainen  50-60  senttinen  rautaverkkoaita.  Tottakait  juuri silloin oli aikalailla  kova  tuuli ja se meinasi  riepottaa  minua  sinnetänne   ja aika  kiiruusti  sieltä  alas  kapusin. 

Enny taida  tälläkertaa  tän enee. Rouva  tuolla  alahalla  huuteloo  että kauphan pitää  mennä. Hän on senverran varovaaneen  talavikelin aikana, että minut pitääsi ajaa , vaikka  olen itte  ns   opetusluvalla   hänelle 1988  autokortin  ajattanut. Heikää ny  hetkeksi. Illalla  voidaan taas  rupatella , vaikka  minähän tässä  siitä  hualehrin enemmän.  "Rupattelusta"  meinaan. 

Ainiin JK:  olen aika  monta(kin) kertaa meinannu     lopetella  tämän  blokini  kirioottelemisen  kokonaan  ja  keskittyä vanahuuren  tulemiseen, mutta  kymmenet ja taas kymmenet  ihimiset ovat suureen ääneen huutaneet...."Ekku  aatana...et  varmana  lopeta  blokiasi....kirjoituksesi  on meille  jokapäivääneen   elämän  piriste.....kiitos  kun olet olemassa".

Ekku Mattila.