23/8-2022.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Clairvoyant.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Arvakkaapas montako kertaa minulta on pyydetty uusintaa(kirjoitusta) blogissani olevaa tositarinaa vuodelta 1973, Helsingistä, keväällä , pari viikkoa ennen kun olin lähdössä moottoripyörälläni ympäri Suomea. ?? Otin silloin työpaikastani Nokia Oy:stä koko vuoden loman ja sen aikana ajoin prätkälläni 19000 km, 4 kuukauden aikana. Ja nyt se taas tulee. Olkaa hyvät.
Olin meditoinut sen vuodena ihan alusta jo, 1973, jostakin syystä tunsin/tiesin/aavistin sen olevan juuri minulle ja juuri siinä kohtaa omaa elämääni olevan tärkeä. Olin , ainakin omasta mielestäni henkisesti jo valmis vaikka mihin, tarkoittaa luulin ittestäni ns liikoja. Niitä henkisen tiedon temppeliin johtavia portaita luulin päässeeni jo melkein ylös saakka, taikka ainakin toiseksi , 9 ;seksäs, ylimmälle tasanteelle. Kymppi enää puuttui. Kun kaiken lisäksi asiakaitteni antama palautus oli pelkkiä "kymmpejä" täynnä, niin ........olin valmis (mukamas) ..Nasiiri...."huippuekku". jees.
Päivä oli siis 9/5-1973. Paikka Helsinki ja Mannerheiminkatu. Ihan keskellä pääkaupunkia. Vastapäätä vanhaa Ruattalaasta teatteria. Kello noin ruuhka-aikaa, suunnilleen 16,00 .....tosinäytelmä siis alkakoon:::
Kävelin kohden Pikkurobaa, tiesminne olin menossa , notkuvin nuoren meedion kevein askelin...kun jo kaukaa havaitsin miten vastaani tulevat ihmiset tekivät jänniä koukkauksia kävelynsä suhteen. Selvästi he kiersivät jonkun, kenties kadulla olevan oksennus-paska-muun läjän , varoen astumatta siihen... Jotkut kiersivät vasemmalle ja jotkut taas oikealle...hetken päästä näinkin syyn:
vastaani asteli jonkunlainen erakko, pää alaspäin kumarassa, hartiat lysyssä, laahustavin töpöaskelin, kätensä heiluivat sinnetänne, yllään vanha ja selvästi likainen/paskainen harmahtava, kuin aamutakki/joku, takkuinen tukka todella takussa, olkapäille saakka ulottuvat, likainen , pesemätöön. Koska juuri tuuli hänestä minuun päin, niin haistoin oksennuksen, paskan, kusen ja ..ja..ja.....häntä kaikki ihmiset väisteli, oikealle ja vasemmalle, inhoa tuntien.
Kohdatessamme koetin ensin väistää häntä oikealle minusta katsoen, mutta hänpä väistikin vasemmalle.Tätä samaa manooveeriä teimme ainkin 2-3 kertaa ja tulimme siis törmäämään melkein ns päistikkaa, joka ei hyvä. Ja lemu oli paha. Hänen tukassaan ja parrassaan oli monien päivien ruoka/muu jäämiä. Lemu oli paha. Todella.
Ja minäpoika sain tarpeekseni väistelyistä. Otin kunnon otteen hänen vyötäröstään, nostin maasta ylös vasemmalle , laskin alas ja heti luikahdin melkein nenästäni sormellani kiinnipitäen , oikealle.....ja jatkoin matkaani......mutta::
olin edennyt noin 6-10 metriä kun minulle tuli kummallinen ja oudon vahva tunne kääntyä ja katsoa taakseni ja sen tein...
Jaatkuuuuuuuuuuuu:
Siellähän hän seisoi. Ryhdikkäänä ja ylväänä. Kuin jonkunlainen korkea-arvoinen pyhimys. Kuninkaitten kuningas. Pomojen pomo. Hengellinen "dalailama". Pyhä ja synnitöön. Hiuksensa puhtaana. Aamutakki oli hohtavan vaalea. Katsoi suoraan minuun. Silmissään säälivä katse.Nosti oikean kätensä ja etusormeansa hiukkasen heristi. Eestaas....eestaas.....kunnes yhtäkkiä muuttui jälleen siksi joka tuli minua vastaan.....pää alas, hartiat lysyssä, likainen, harmahtava aamutakki yllään, parrassaan oksennusta , takkuinen tukka, kädet veltosti alas roikkuen, kääntyi surullisena ja lähti Mannerheimintietä rautatieaseman suuntaan.......laahustavin töpöin askelin...
Voi että minua harmitti, sillä käsitin. Melkein taoin itseäni nyrkillä naamaan, pyörin siinä hetken ajan ja sitten käännyin mennäkseni hänen peräänsä, anteeksi pyytämään, mutta hän oli kadonnut.Kuin maan nielemänä. Poissa näkyvästä maailmasta. Sinne jonnekin. Taivaan pilvien taakse. Josta tuli. Minua opettamaan. Ja minä reputin sen kokeen. Pahasti. Todella pahasti. Voi voi ja voi voi.
Arabialainen kertomus on tälläinen: Jos joku repaleinen kulkuri astuu telttaasi, pyydä hänet sisälle, anna hänen syödä ja anna puhtaat vaatteet, anna hänen peseytyä ja voitete hänen haavansa. Virkistä häntä niin ,että taas pystyy jatkaman matkaansa...sillä hän voi olla Jeesus, joka koettelee sinua..............Jeesus.
Ekku Mattila.
