maanantai 20. helmikuuta 2023

Olin vasikkakätilönä Huittisissa vuonan 2006. ......49 vasikkaa autoin maailmaan. Niiren isse oli 1900 kiloinen Sulo-sonni.

 20/2-2023.

EKKU.

Nasiiri.

Clairvoyant.

¤¤¤

Luurasin  aamulla  lenkki-päiväkirjojani ja kaskas....20/2-2006  olin näköjään  maataloustöissä   Huittisissa, joten tulkaa  mukaan.....

Minulla  oli  noin  100  hehtaarin  työpiste-toimiala-komennus, jossa  oli lisäksi  natulehemiä noin 400  kappaletta. Työni oli touhuta traktorilla (finlandia- niminen) joka oli  iesuksen iso, kun  kallio . Kääntää , kylvää, muokata, niittää, ym ym ja ihan mukavata oli. Kun  niiden  natulehemien  lisäksi  tilalla  oli kaks  sonnia, jotaka  välillä  kävivät  lehmien  luona "silleen" ja  kaskas,  eimenny pitkäänkään  kun  alkoi  tuloksiakin näkymään. Koska  olin jo  Alahärmän  kototalossani ollut muutaman kerran vasikoita  maailman auttamassa, niin  tottakait  jouduin   samaa  Huittisissakin tekemään.

Ja:

Lauantai-iltana, kymmenen  nurkilla  minut kätilöksi  huudettiin  ja mää menin. Mukana oli  maatalon pomo, "obeliksi"  sanottu, koska  oli  prikulleeen  sen  piirretyn näköinen-oloinen. iso kun mikä. 1, 90  metrinen ja  painoa  180  kiloa. Ja siis   synnytyspaikalle. Siellähän se lehemä jo olikin.Silmät  teelautasen kokoosina. Pyöri eestaas ja mylvi kovasti. vasikka  oli jo  palan matkaa   tullutkin  esille, mutta  kun emonsa kun oli  vähän pöhkö. Pyöri  ympäriinsä. Kurkisteli  peräpäästään  tulevaa  vasikkaansa  ja   sen koetti  hinkata  karsinaa  vasten. Uskoi  että  sen pitää  heittää  karsinan  nurkkaan.

Ja:

Obeliksi  saikun  saikin  lehemän  kaulasta  köydellä  kiinni  karsinan  etupäähän ja minä apulaisen  kansssa  vasikkaa  esille  vetämään...Se tuli  takajalat  esillä, joten  niihin laitettiin  köydet,  meidän  jalat  tulevasti maata  vasten ja eikun kovaan vetämään. ....minuutin  siinä  taisi mennä  kunnes  vasikka  sieltä karsinan  lattialle  pläsähti......ploots.....pläts....

ja  voi  sen  emoa. Se  huomasi  sen  limaisen-verisen  mytyn  lattialla  ja kovasti yritti  sen talloa  päällään  hengiltä.  Meillä  oli kova  työ suojella   vasikkaa. Kunnes.....obeliksi  käski  puhaltaa  vasikan  sieraimeen  ja minä sen tein......phuuuuuuuuuuuuuuuuuf...ja  jopa  tehosi. Nopiaa  nypittiin   kelmut  pois, hierottiin  lehemäkersaa ja  sen obeliksi  nosti   hullun  emonsa  eteen antaen tämän nuuskia   pentuaan.

Ja: Meille  alkoi tulla kiiruus. Nyt vasta  emo äkkäsi  että mitä  peijjoonaa.....kaks ihmistä  koettaa  napata  sen  kersan ja  meidän päälle  yritämään....päällään  meitä  tökki  senverran että  katsoimme  parhaaksi  livahtaa  synnytyspaikalta  pois. Loppu  hyvin.  Vihroinkin  emo alkoi  puollustamaan  kersaansa. Vasikka  painoi   38 kiloa. ..että silleen.............

EKKU.