4/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jaaatkuuuuuuuuuu...
Ja niin ajoin takaasin Hesaa kohti , taikka Keravalle , jossa siihen aikaan asuin , poskeni innosta pakahtuen. Olin ns sekaisin "entisestä " inkkarinaisestani , melkein en untakaan kunnolla saanut ja antakaas olla.....ei auttanut ei. Jo muutaman päivän päästä eikun takaisin Kauhajokea kohti ja aika oli 8/5-1985 , Asuulin leirintäalueelle telttani pystytin , tapasin jälleen hänet ja seuraavana päivänä takaisin Keravalle.
Kului vain viikko ja eikunjuu.....Kauhajokea kohden uudelleen , jo kolmannen kerran , sillä olin kutsunkin saanut. Tulevan vaimoni vanhemmat/sisaret halusivat minut naamakkain nähdä ja siis paikan päälle, tuphan astuin , kättäpäivää kaikille ja sitten kaffipöytään. Oli kakkua ja oli piparia, oli sokuria ja kermaakin , kova klapina vaan iloisesti kuului. kaikki vaikutti sillai hyvältä.....
¤¤¤
Mutta istu ja pala!
Jossakin vaiheessa kerroin , kun kysyttiin , että oon naimisis , kerran eronnu , kersoja yhteensä 5. !..Jopa kaffipöyrän ympärillä naamat kerralla muuttui . Näkyi väriä vaikka mitä , suuttumuksen sinistä , raivon punaasta , kiristyneitä naamalihaksia aivan liikaa. Ja mä kiitin kaffista ja kumarsin, näkemiin sanoin ja melekeen selekä erellä porstuasta pihalle.
Juuri kun olin autoani tarttasin ja äkkiä pois nopiaa ajamaan , niin portahilta astui alas nuori ja vehkeä neitokainen , entisen elämäni vanha tuttu , punertavat hiuksensa hehkuen ja hän sanoi.....
" Minä haluan sun mukaan".
Jaatkuuuuuu....
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jaaatkuuuuuuuuuu...
Ja niin ajoin takaasin Hesaa kohti , taikka Keravalle , jossa siihen aikaan asuin , poskeni innosta pakahtuen. Olin ns sekaisin "entisestä " inkkarinaisestani , melkein en untakaan kunnolla saanut ja antakaas olla.....ei auttanut ei. Jo muutaman päivän päästä eikun takaisin Kauhajokea kohti ja aika oli 8/5-1985 , Asuulin leirintäalueelle telttani pystytin , tapasin jälleen hänet ja seuraavana päivänä takaisin Keravalle.
Kului vain viikko ja eikunjuu.....Kauhajokea kohden uudelleen , jo kolmannen kerran , sillä olin kutsunkin saanut. Tulevan vaimoni vanhemmat/sisaret halusivat minut naamakkain nähdä ja siis paikan päälle, tuphan astuin , kättäpäivää kaikille ja sitten kaffipöytään. Oli kakkua ja oli piparia, oli sokuria ja kermaakin , kova klapina vaan iloisesti kuului. kaikki vaikutti sillai hyvältä.....
¤¤¤
Mutta istu ja pala!
Jossakin vaiheessa kerroin , kun kysyttiin , että oon naimisis , kerran eronnu , kersoja yhteensä 5. !..Jopa kaffipöyrän ympärillä naamat kerralla muuttui . Näkyi väriä vaikka mitä , suuttumuksen sinistä , raivon punaasta , kiristyneitä naamalihaksia aivan liikaa. Ja mä kiitin kaffista ja kumarsin, näkemiin sanoin ja melekeen selekä erellä porstuasta pihalle.
Juuri kun olin autoani tarttasin ja äkkiä pois nopiaa ajamaan , niin portahilta astui alas nuori ja vehkeä neitokainen , entisen elämäni vanha tuttu , punertavat hiuksensa hehkuen ja hän sanoi.....
" Minä haluan sun mukaan".
Jaatkuuuuuu....
Ekku Mattila.
