4/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jaaatkuuuuuuuuuu..
Kun tapasin nykyisen vaimoni 4/5-1985 (tänään on siis juhlapäivä ) täällä Kauhajoella , tunsin/tiesin heti olevamme vanhat tutut edellisessä elämässämme.
Tiesin että olemme eläneet juuri äsken kertomallani Arkansasjoelle , sen ympäristössä , noin 1700 luvulla. Kerroin hänelle että me oltiin eri heimoista , melkeinpä vihollisrotua ja että silloin ryöstin hänet itselleni ilman hänen heimonsa suostumusta.
Minulla oli, silloin , "lämmitetty" maja. Olin löytänyt suurehkon laattakiven ja sen ympärlle rakensin teltan. kivi oli maasta koholla noin 50 sentin korkeudella ja sen alla oli tilaa jonka käytin hyväksi. Kylminä sateisina aikoina sytytin kiven alle nuotion jota poltin. Se lämmitti kiven mukavan lämpöiseksi, ennen maatamenoa , pari taljaa päälle ja uni tuli heti.
¤¤¤
Ja sitten vaimonryöstöön:
Ihastuin, tottakai, väärän intiaaniheimon naiseen ja tiesin etten "naimislupaa" olisi koskaan päälliköltä saanut ja siispä toimeen. Ryöstin hänet ja pakoon että risut kintuissamme rapaji.Meitä ajettiin takaa , kova huuto/melu vain kuului ja nuoliakin lenteli ilmassa. Yksi sellaineen osui mun oikeaan olkapäähäni , mutta onneksi ei vaaralliseen kohtaan. Siinä se nökötti/heilui niin pitkään kun onnistuimme pakoon pääsemään. Päästyämme sopivaan kohtaan tuleva "inkkarivaimoni" napsautti sen teräpuolelta poikki ja veti sen sulkapuolelta irti......auuuts......
Kohtaan jäi iso arpi/rupi joka "syytti= Alahärmäläisittäin sanottuna(kutitti) vuosikaudet ja sitten aikanaan parani. Komia "sotavamma) siihen jäi. Iso pahkura.
Ja niin aikaa kului , noin 285 vuotta , tuli 4/5-1985 ja tapasin entisen inkkarinaiseni, josta tuli "aito vaimoni " nykymaailmassa.
¤¤
Paanko lisää ???
aha...selvä.
Jaatkuuuuuu..
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jaaatkuuuuuuuuuu..
Kun tapasin nykyisen vaimoni 4/5-1985 (tänään on siis juhlapäivä ) täällä Kauhajoella , tunsin/tiesin heti olevamme vanhat tutut edellisessä elämässämme.
Tiesin että olemme eläneet juuri äsken kertomallani Arkansasjoelle , sen ympäristössä , noin 1700 luvulla. Kerroin hänelle että me oltiin eri heimoista , melkeinpä vihollisrotua ja että silloin ryöstin hänet itselleni ilman hänen heimonsa suostumusta.
Minulla oli, silloin , "lämmitetty" maja. Olin löytänyt suurehkon laattakiven ja sen ympärlle rakensin teltan. kivi oli maasta koholla noin 50 sentin korkeudella ja sen alla oli tilaa jonka käytin hyväksi. Kylminä sateisina aikoina sytytin kiven alle nuotion jota poltin. Se lämmitti kiven mukavan lämpöiseksi, ennen maatamenoa , pari taljaa päälle ja uni tuli heti.
¤¤¤
Ja sitten vaimonryöstöön:
Ihastuin, tottakai, väärän intiaaniheimon naiseen ja tiesin etten "naimislupaa" olisi koskaan päälliköltä saanut ja siispä toimeen. Ryöstin hänet ja pakoon että risut kintuissamme rapaji.Meitä ajettiin takaa , kova huuto/melu vain kuului ja nuoliakin lenteli ilmassa. Yksi sellaineen osui mun oikeaan olkapäähäni , mutta onneksi ei vaaralliseen kohtaan. Siinä se nökötti/heilui niin pitkään kun onnistuimme pakoon pääsemään. Päästyämme sopivaan kohtaan tuleva "inkkarivaimoni" napsautti sen teräpuolelta poikki ja veti sen sulkapuolelta irti......auuuts......
Kohtaan jäi iso arpi/rupi joka "syytti= Alahärmäläisittäin sanottuna(kutitti) vuosikaudet ja sitten aikanaan parani. Komia "sotavamma) siihen jäi. Iso pahkura.
Ja niin aikaa kului , noin 285 vuotta , tuli 4/5-1985 ja tapasin entisen inkkarinaiseni, josta tuli "aito vaimoni " nykymaailmassa.
¤¤
Paanko lisää ???
aha...selvä.
Jaatkuuuuuu..
Ekku Mattila.
