21/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Selailin aamulla lenkki/päiväkirjaani mitä se kertoo tänäpäivänä , 21/5-1978 ja siinä oli aikalailla surullista tekstiä.
Asuin siihen aikaan Espoon Olarissa , Maapallonkadulla , noin 11 km Hesasta. Tapanani oli kesäisin ajella polkupyörällä pitkiäkin lenkkejä , sellaisia 50-60 km ja yhdessä kohtaa se ohitti Espoon vanhan Kilon rautatieaseman. Siitä noin 1 km päässä oli pyörätiessä todella jyrkkä alamäki ja piti kaikkensa ponnistaa että sen vastamäkeen jaksoi polkea. Sitten tottakai alamäkeen pyörä suhisi todella kovaa vauhtia ja koska mulla oli nopeus/matkamittari pyörässä, niin mittasin usein nopeudeksi 60-65 km tunnissa. Siinä vesi silmistä valui ja tukka väpätti kypärän alta.
Noh....opin silloin tuntemaan erään polkupyöräilijän , joka ajeli myös useasti ja silloin tällöin juttelimme sanan/pari. Hän oli entinen muukalaislegionalainen kiertänyt ympäri maailman ja monissa sodissa ollut. Hän näytti arpeja kehossaan ja niitä oli kuulkaas paljon. "tuon arven teki yks Arabi , mutta onneksi tylsällä puukolla joten henkini säilyi. Tuo on ampumahaava joka tulehtui pahasti. Tuo tuli kranaatin sirpaleesta, tuo taas vihaisesta koiran puremasta ja tuo pahasta autokolarista Siinailla."
Miehellä oli kymmeniä arpia. Kuin tatuointeja konsanaan.
Loppukesästä vähän ihmettelin kun miestä ei enää näkynyt polkemassa ja syykin selvisi. Hän oli kuollut. Oli laskemassa alamäkeen juuri siinä Kilon aseman kohdan jyrkässä alamäessä , jossa polkupyörän vauhti saattoi nousta todella kovaksi ja ajoi tien laitaan, suureen kiveen , kallo halki. Hän ei käyttänyt kypärää ajaessaan...."se on vähän akkamaista" , hän sanoi, mutta olisiko jäänyt henkiin , jos kypärä hänen päässään olisi ollut.?
Ammattisotilas/veteraani selvisi kymmenistä taisteluista ympäri maailman ja tapasi kohtalonsa Espoon Kilossa , polkupyörällä kiveen törmätessään.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Selailin aamulla lenkki/päiväkirjaani mitä se kertoo tänäpäivänä , 21/5-1978 ja siinä oli aikalailla surullista tekstiä.
Asuin siihen aikaan Espoon Olarissa , Maapallonkadulla , noin 11 km Hesasta. Tapanani oli kesäisin ajella polkupyörällä pitkiäkin lenkkejä , sellaisia 50-60 km ja yhdessä kohtaa se ohitti Espoon vanhan Kilon rautatieaseman. Siitä noin 1 km päässä oli pyörätiessä todella jyrkkä alamäki ja piti kaikkensa ponnistaa että sen vastamäkeen jaksoi polkea. Sitten tottakai alamäkeen pyörä suhisi todella kovaa vauhtia ja koska mulla oli nopeus/matkamittari pyörässä, niin mittasin usein nopeudeksi 60-65 km tunnissa. Siinä vesi silmistä valui ja tukka väpätti kypärän alta.
Noh....opin silloin tuntemaan erään polkupyöräilijän , joka ajeli myös useasti ja silloin tällöin juttelimme sanan/pari. Hän oli entinen muukalaislegionalainen kiertänyt ympäri maailman ja monissa sodissa ollut. Hän näytti arpeja kehossaan ja niitä oli kuulkaas paljon. "tuon arven teki yks Arabi , mutta onneksi tylsällä puukolla joten henkini säilyi. Tuo on ampumahaava joka tulehtui pahasti. Tuo tuli kranaatin sirpaleesta, tuo taas vihaisesta koiran puremasta ja tuo pahasta autokolarista Siinailla."
Miehellä oli kymmeniä arpia. Kuin tatuointeja konsanaan.
Loppukesästä vähän ihmettelin kun miestä ei enää näkynyt polkemassa ja syykin selvisi. Hän oli kuollut. Oli laskemassa alamäkeen juuri siinä Kilon aseman kohdan jyrkässä alamäessä , jossa polkupyörän vauhti saattoi nousta todella kovaksi ja ajoi tien laitaan, suureen kiveen , kallo halki. Hän ei käyttänyt kypärää ajaessaan...."se on vähän akkamaista" , hän sanoi, mutta olisiko jäänyt henkiin , jos kypärä hänen päässään olisi ollut.?
Ammattisotilas/veteraani selvisi kymmenistä taisteluista ympäri maailman ja tapasi kohtalonsa Espoon Kilossa , polkupyörällä kiveen törmätessään.
Ekku Mattila.
