sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Markillemme kuoli 1808 Venäläinen sotilas , joka kummitteli pitkän ajan.

3/5-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Päivää.

Kuvassa   näkyy  "muistomerkki"  jonka  laitoin   noin  16  vuotta sitten ja  syy oli  seuraava:
Muutettiin tänne  1989  Marraskuussa ja  melkein  heti alkoi , varsinkin ulkona  ns tapahtumaan.
Kun tuli  hämärä , niin  pööööööööööö.......Selvästi  siellä joku  liikkui ,  näkymätön , mutta  talvella  varsinkin ,askeleet  kuuluivat. Monesti  ulkorakennukseen  kun meni , jokainen niskakarva ponnahti  pystyyn ja  selkärankaa  joku siveli  jääkylmällä  "höyhenellä" . Selvästi   ladossa  oli  joku , eikä  yhtään tykännyt  meistä  "tavallisista"  ihmisistä.
Kummittelu/tömistely tuntui  lisääntyvän . Monesti  syksyllä, jos oli kirkas  keli ja katselin  ulkona penkillä tähtitaivasta  "se"  tuli  aikalailla  kovaa  vauhtia  penkkini taakse  , kuin  uhkaavalla  tavalla ja  selvästi  tarkoituksena  ajaa  minut pois  hänen  reviiriltään. En  siitä mitään piitannut, sanoin että mees  siitä  matkoihisi.  Tämä paikka  ei  kuulu sinulle.Olet  kuollut.Mene  valoa  kohti  ja pääset rauhaan.
Meirän vanhin  poika  oppi  tupakille , 16  vee ja  sen takia meni  illalla........mukamas  pihalle  käymään.Happia  (heh)   keuhkoihinsa   saamaan. Kerran  talvella  hän  ryntäsi   silimät  lautasen kokoosina  tuphan ja  sanoi...."tuolla  ulukona  joku juoksi  mua  kohti  ja kun  oli  lähellä, niin  ei siellä ketään ollu.Selevästi  kengät rasahteli  jäätyneellä  lumella, mutta  ketään ei näkyny......jesus  kun säikährin"....
Kun    se kummittelu  vaan jatkui ,eikä  meinanukkaan  kadota , niin  minä  menin  ulos , yks  iltayö, vaivuin ns  "loveen"  ja  selvishän se   kummajaasasia. Siinä kohtaa  jossa  se  eniten meuhkasi   oli ollut  sen  kuolinpaikka ,  syksyllä  1808 , Venäjä/Suomi  sodassa . Hän oli  haavoittunut  Kauhajoen  taisteluissa ,  raahautunut   viimevoimillaan  siihen  kohtaan ja kuoli. Siihen  1808  aikaan  tällä  alueella  ei ollut  minkäänlaisia  rakennuksia , sekapeltoa  eniten , sekä  villieläimiä  myös.   Joko  susi  taikka  karhu oli    retuuttanut  luut  syvemmälle  metsien kätköihin , vain  paikka  jäi.
"Keskustelin"  kummituksen kanssa , sanoin  että  jos laitan  kuolinpaikkaasi  muistomerkin , niin lähdetkö    täältä  pois.
Niin tein  muistomerkin , kuten kuvasta  näkyy ja  kummittelu/tömistely  lakkasi  heti. Kasakka oli  kans  sanansa  mittaaneen  miäs.
Tälläistä.

Ekku Mattila.