torstai 7. toukokuuta 2020

Vöyrin kaatopaikka , minä ja mätä hevosen raato. 1983.

Iltaa taas:
Sateliittikuvassa näkyy osaa Vöyrin kuntaa ja sen entinen kaatopaikka asettamani pienen nuolen kohdalla. Kaatopaikka oli jo suljettuna , kun välillä Alahärmässä asuin 1982-4 , mutta silloin tällöin sinne tuotiin kuitenkin tavaraa, sillai salaa.
oli kesä ja Lauantai kun sinne tuumasin mennä , vähäsen tavaroita penkomaan . Eihän siellä paljoa ollut , mutta harregyy.....kaatopaikan reunamalla , noin 10 metriä siitä, märällä heitteiköllä nökötti selvästi haitarilaukku ja jopa minäpoika innostuin. Jospa laukussa onkin ehiä haitari ja siis asiasta selvää ottamaan.
¤¤
Koska laukku oli todella märässä heitteikössä , niin siispä jonkinlaista apussiltaa rakentamaan ja sen tein heittelemällä penkeeen reunalta alas erilaista tavaraa , laatikoita sekä laudanpalasia.
Sitten laskeuduin varovasti penkereen reunalta alas hetteikölle ja kohden haitarilaukkua.....askel kerrallaan.
......ja tuuuf.....pläts.....ja ilma oli täynnä raatokärpääsiä. Niitä oli tuhatmäärin , voi poijaat , ja suurin osa pörräsi mun pääni ympärillä. Ja se haju !!!!!! ilmassa lemusi jumalatoon löyhkä. En koskaan sellaista hajua ennen ole kokenut...Voihan aska !.
¤¤
Juu...selvishän sen hajun syy.
Joku armoitettu Vöyrilääneen oli raijannut jollakin peräkärryllä kaatopaikalle , ilmeisesti kuukausia sitten , kualleen hevooseensa 😂, pukannu sen alas penkereeltä ja lähtenyt nopiaa pois.
Minä astuin suoraan sen mätäraaron päälle , jalkani upposi sen sisuksiin ja pläts.....puuuf....nuuhnuuh. Onneksi mulla oli ransiitissani vaihtovaatteet ja aika nopiaa vetäisin jalastani farkut pois , sukan ,sekä kengänkin. Sinne ne nakkasin penkan ylitte ja eikun kotia kohti , ilman farkkuhousui , kenkää ja sukkaa. Onneksi mulla oli pikkarit . Ne ei menneet pilalle.


7/5-2020.
Ekku Mattila,
Aikamatkaaja.