22/8-2021.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Aikamatkaaja.
Clairvoynt.
¤¤¤......:Tänään vähän pöyhin vanhoja mitaleitani/palkintoja kaukaa tuolta Wanahasta ajasta ja vuodelta 1958 kun olin Voltin Alahärmän kansalaaskoulun ujo (heh) oppilas, 12 ja v, niin kaskas eteeni tuli "hopia" pikari, jonka kyliessä on pieniä lommoja.....siispä kerron tarkemmin:
Alahärmän kunnarinmäelllä , ns Linnanmäellä oli koulujen väliset hiihtokilipaalut 3-4 eri koulun kesken ja sinne oltiin valittu jokaaseen koulun 1-2 parasta hiihtämhän ja minäpoika siinä mukana. Matka oli vaan 3 km, Maaliskuun loppupuoli ja keli oli todella hyvä, taikka mun isäni oli onnistunut voitelemaan mun puusukset hyvään menoon.....ja eikun maalikohralle ja kun Linnan Ilimari antoo mee käskyn niin mä menin kans. ...ja kovaa sitten.
Muistan yhä sen miten suorastaan lensin. Vauhtini oli niin kovaa että silmistäni vesi vaan roiskui, mäekkin pääsin lipsumatta ylös ja sitten se alamäki. Melekeen mua hallotti( on Härmälääneen sana joka tarkoottaa peliätti, siis pelotti) ja miten nopiaa se maaliviiva, joka oli koulun nurkan ja sen keittiömajan välissä.....enkä ollu erees väsynyt. Kun kilipaalut otti ja loppui , ajat laskettiin , niin mulle ojettettiin komia pokaali, tuo joka näkyy muurin reunalla. Voi että Isse mua kehui...."hyvin hiihrit poika...hyvin.."
Noh....meni se ilta. yökin , tuli seuraava aamu noin kello puolelta päivin, Sunnuntai kun meille tuli 4-5 hengen seurue , kylälääsiä kaikki, etupäässä P. Rajakankaan isse ja se I.. Linna joka otti taskustaan hopiafärisen pikku pytyn ja lausui: " Me meinaan ollhan
tuumattu jotta jos eilen siellä kilipaaluissa tuli joku väärä aijanottovika, siinä sarias jossa Emppukin (siis minä) otti osaa ja tuli ensimmääseksi ja P.Rajakangas tuli kolomanneksi, niin jotta voitaasko me vaihtaa niin, että Emppu antaa sen ekapalkinnon meille ny ja se annetaan Pentille ja Emppu saa tämän kolomannen.....meinaan Pentti on niin kova menemhän laruilla ettei sitä oo kukaan voittannu...mitäs Väinö (mun isse) tuumaa ..??"
Ja Isseni sanoi:: eheii kuulkas...molin niin hyvin voirellu poijan sukset ja omin silimin näjin miten kovaa poika meni ja omasta kellostani aikaa otin, että poika voitti kirkkaaasti sen kilipaaluun.....menkääs siitä...."
Ja seurue meni.Niin nopiaa että se kolmos palkintopytty, jossa lukoo 111 jäi pöyrän reunalle ja josta otin kuvan ja jonka tekin ny tässä näjette. Sen talavi/kevään aikana kerittiin kilipaalla viälä muutaman kerran hiihtolaruilla ja joka kerta voitin P.Rajamäen. Niinja noi lommot hohtuu mun itteteherystä ilimapyssystä jolla ampua napsuttelin pytyn kylykeen lommoja.
Näin sitä taas aikamatkaillaan....
Ekku Mattila.
