8/8-2021.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
Nasiiri.
Kun pari tuntia sitten plarasin lenkki/päiväkirjojani joita on kertynyt vuoden 1973 jälkeen aikamoinen kasa ja kertyy edelleenkin, yksi tapahtuma, taikka niitähän vastaavia on useita , täysiä vihkoja jo ja se kertoo ......"ilmaan kadonneista ihmisistä/ autoista.....ja niistä kerron nyt:
Melkein aina kun lähdin jonnekin ajelemaan tein sen aikaisin/varhain aamulla. Ensinnä olen aina tykännyt olla/ajella omine ns nokkineni vailla liikoja ruuhkia ja saan samalla rentoutua, jota tunnen kun ajan autoa. Olen aina verranut autolla ajamista , varsinkin kesäisin , melkein lentämiseen ja monta kertaa kun olen päässyt tien kohtaan jossa on korkea mäkiosuus, tehnyt mieleni ns "nostaa auton nokkaa " lähteä lentoon pilvien päälle. ...mutta ny...tulkaapa mukaan kyyttiini, joka lenkkikirjani mukaan sattui Kesäkuussa 1978 ollessani matkalla Helsingistä Mikkeliin. Kello oli noin aamulla 04,00.
Siis: Tie oli kuiva ja keli hyvä. Aurinko paistoi jo ns täydeltä terältään. Muita tiellä olijoita ei ollut. ei edessä eikä takakaan. Yhtä-äkkiä havaitsin taustapeilissä , aika lähellä minua auton. Se oli ruman ruskea, vanhahko , enkä ns mallia/merkkiä tunnistanut. Mielestäni se oli liian lähellä takapuskuriani ja hiljalleen vähensin vauhtiani, vinkun päälle , siirryin tien oikeaan laitaan, että risut melkein rapaji, annoin siis tietä takana tulevalle.
Mutta mitä häh ???....auto hävisi takaani kun ilmaan, tuosta noin vaan......puuuuuf....Pysäköin autoni ja astuin ulos. Tiellä, siinä kohtaa ei ollut yhään sivutietä, ei ainoatakaan. Melkein suu auki siinä tollotin kun mikäkin pöljästi ja autooni istahdin. Minne se ruskea auto hävisi ?....tuosta noin vaan. Samanlaisia tapahtumia on minulle sattunut muitakin ja pari/kome samaa "tyyliä" josta on kerrottu jo 1900 luvulta saakka. Siinä auto otti kyyttiin vanhan naisen tienposkesta, joka meni takapenkille ja kesken ajomatkan katosi...puuf.....Saman laisen olen itsekin kokenut 1973 josta olen jo vissiin kirjoittanutkin ja saattaa olla että siitä kiriootan huamenna. Ny meen pihalle taivasta kuvaamaan. Jospa saan kuvattua sen.....sen..mikäs se nyt on.....sen..sen ..ainiin uffon.
Ekku Mattila.
