keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Sekaannuin kuulkaaas pontikkapannuun........1991.

 16/6-2021.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Clairvoyant.


Päivällä  kiiparoottin meirän ulkorakennuksen katolle   koska   eilinen  kova  tuuli oli  melekeen irrottanut   yhyren   harjapellin, kiinnitin sen paremmin ja  kuinkas  ollakaan........Wanahaa aikaa puggaa...

¤¤

Vuonna  1991, kun  muutimme  tähän nykyyseen  tuphan ,  kävin  silloin  monissa  eri kaatopaikoissa, tyylillä....:  vein peräkärryillä puoli  kuormaa kaatikselle, mutta  toin  takaisin  täyden kuorman.  ..josta  rouvani   välillä  hmmmmmmmm??...sanaili hiukan.  Noh yhden  kerran  Kauhajoen kaatiksella  oli  joku  "hätääneen"  nakannut/hyliänny  pontikkapannun,sellaasen  50 litraa  vetoisen, josta  olisi saanut, niin  olen jotakin lukenut, puhu 70  % rasta ponua  ainakin  5-8 litraa.....juu. Soli  sähköllä  toimiva/kuumeneva ja  yks   800  Watin  vastuksella . Nooh.....koska olen aina ollut  huumorintajuuneen  miäs, niinkuin  olen jo  liiaksikin asiasta  mainnut, niin  nostin pannun  Ransiitti pakettiautoni  takaloosteriin  ja  toin sen  kotia, meinaan  sen pannun  tietysti.....

Kun havaattin tarkemmissa  tutkimuksissa  että se pannu oli  ihkauusi, siis  sillä ei ollut  kukaan  keittännyt mitään, niin  piruuttani  raijasin sen  tikapuita  hyväksikäyttämällä  meirän ulkorakennuksen katolle, keskelle  harjakorkeutta. ...Koska  siinä  oli neliä  jalkaa  siis  kaks  molemmille  pualin  katon harjaa, se pysyi  jämäkästi paikallaan   ja  eikun orottamaan....vesijäähdytys/kuparikierukkaputket  ne vaan  kirkkaasti  kimaltel. Siihen aikaan jos  pontikkaa keitteli, niin  pahimmassa tapauksessa  valtio plätkääsi, jos  ei ihan  linnaa , niin  ainakin eheronalaasta.  Niinja, ,kuten yhä  tänäkin päivänä, naapureillani  oli  hyvät kiikarit joilla ne  luurasi  että   mitäs se  Ekku  oikeen  touhuaa  ja  aika nopeastikin  meirän pihaan kurvasi  "musta" maija josta nousi kaks  virkaatekevää miestä. He päivää sanoivat ja  heti   ulukorakennuksen  katonharjalle  kurkkasivat.

Siinä  sitä  sitä hetken  rupateltiin, kerroin mistä pannun  löysin ja sanoin senkin   että mun mielestä, vaikken "mistään  ponupannuista  mitään osaa sanua",  että son puhuras ja keittämätöön, niin   eipä  ne  tietystikään  mua uskoneet, vaan  yks kiiparootti katolle , pannun  eteen ja sitä siinä hetken  nuuski/haisteli  ja sanoi......"Ekku..oikias olit...pannulla ei ole  yhtään  tiputeltu...mutta sovitaanko että  nakkaat sen alas  ja  naputtelet  kirveellä  rikki.....se on niinkun tapana...".....ja  he  lähti..

Samana  iltana  heitin pannun alas  että  koko  tianoo  kolaji, vanhalla  tylysällä kirvhellä  tein siitä  hakkelusta, mutta   ensin  irroootin sen  800  Wattisen  vastuksen. Se on vissiin  yhä tualla  romujeni  joukossa, taikka ennoo ihan varma.....juu.

Ekku Mattila.