19/12-2021.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
¤¤¤¤
Järvenpää- Wärtsilä-Krimi....???
Jo 4 vuotiaana kerroin vanhemmilleni että kualin kaukana maassa jossa oli paljon tykkejä sekä rapaa.....ja mutsi tarkemmin utelemaan....sanoin että suuri pamaus osui mun vattaan josta alkoi sualet pursuta ulos ja verta vuati.....sanoin että kaaruin rapaaseen maahan ja kualin....
muistan yhä ne tukkapöllöt joita äitini muhun kohristi. Uskoi etten ole päästäni terves ja selkäsaunalla ajaa kuvitelmat pois. Senverran olin viisas etten enää kertonu, vaikka äitini uteli niistä tykeistä ja äänistä, en saanut tukkapöllöä. Olin hiljaa. Kun menin kouluun 1953 ja olin oppinut lukemaan jo 4 vuotiaana , niin koetin etsiä ja sainkin usein vahingossa , historiakirjoja esim Krimin sodasta 1853-56 .Niitä ahmin melkein yömyöhään ja noin 1960, kun olin 14 ikääneen olin varma siitä että olin ollut edellisessä elämässäni Krimin sodassa ja kuollut yhden taistelun aikana 1855.
Vuonna 1974 olin kylässä senaikaisen appiukkoni (Sulo)) kanssa Järvenpään Wärtsilän alueella, kesällä. Tuo Wärtsilä on noin 4-7 km päässä Järvenpään keskuksesta poispäin ja olimme autollani matkassa. Yhtäkkiä hiljensin vauhtiani , melkein pysähdyin . Tunnin outoa tunnetta sisimmässäni ja ihmettelin sitä kovin.....Vasemmalla puolella oli isokokoinen kellertävä kaksikerroksinen talo, siitä hiekkatiestä jota ajoimme, noin 150 metrin päässä. Taloon meni tie jonka molemmilla puolilla kasvoi isoja koivuja, hienossa rivissä, kun tinasotilaat. Ja sen tien päähän pysähdyimme.
Sanoin appiukolle että tuon talon kohdalla oli samanlainen tupa, jossa olin syntynyt, lapsuuteni elänyt ja 16 vuotiaana menin salaa Ruotsin kautta Krimin sotaan, tykin piipun putsaajaksi, siihen senikäinen kelpasi hyvin. Käveltiin sitä tupaa kohden kun äkkiä riensin pellolle, oikealle noin 50 metrin päähän ja aloin maata tonkimaan jalallani. "Mitä etsit" kysi Sulo ?? etsin vanhan seppäpajan jäännöksiä...Talosta tuli nainen ihmettelemään että millaisella asialla liikutte ja kysyin: "
E: Onko täällä ollut vanha sepänpaja?
N: on mutta aikoja sitten se on purettu. Sen paikka oli juuri samalla kohtaa missä nyt olemme.
E: Missä se isohko puro on jossa oli vesimylly?
N: vanhoissa valokuvissa se vielä näkyi...se oli tuolla, mutta joki on peitetty..sen kohdalla on tuo maakaistale...
E; Oliko entinen suuri tupa samalla kohtaa tuota uutta?
N: kyllä..
E; Oliko sen päädyssä , oikealla puolella , korkea puinen tornilisä ?
N: kyllä... on vanha valokuva jossa se näkyy.
E; Entä koivukuja...onko se aina ollut taloon vievän tien molemmilla puolin ?
N: on...
E: Muistatko onko tuon talon vanhassa suvussa ollut kenties nuori sotilaspoika, joka oli tykin putsarina jossakin sodassa ?
N: ööööööööö...hh..öööö tuota minun pitää nyt mennä....näkemiin vaan...mennä...
¤¤¤
Nousimme appiukon kanssa autoon, ajoin muutaman sata metriä, pysähdyin ja puhkesin valtavaan itkuun. ....tuo on minun entinen kotini.....tuolla elin ja tuolta lähdin Krimin sotaan......muistan kaiken.....muistan sen myllyn..sepän pajan....muistan puisen tornin...koivukujan .....kapean joen.....muistan kaiken......tuo oli kotini ennen......olin silloin 16 kun Krimille lähdin muiden joukossa.....ja siellä kuolin.... tykin ammuksen sirpale osui vatsaani......ja ....muistan sen verisuihkun....muistan sen märän savisen maan johon tuuperruin.....muistan kaiken....tuolla oli kotini......
Ekku Mattila.
