keskiviikko 15. joulukuuta 2021

On meillä kumma kissi.....jonkunlaaneen suojelija vissiin ?

 15/12.2021.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Aikamatkaaja.

Clairvoyant.

¤¤¤¤¤¤

On aika  jännä  juttu.....ja huomannut  sen  viimevuoden syksystä saakka ,mutta  miettinyt   että  "uskallanko"  kirjoittaa  siitä  nettiin/bligiini. Nimittäin  on aika paljon  immeisiä jotka jo aika  pienestäkin "kummasta asiasta"  , jonka   kuulevat/lukevat  jostakin ja  antavat  heti  suoralta  kädeltä  toisesta  ns  pöpin  leiman.  Vaikka   minä jo tähän  ikääni, kohta  76  vuatta, olen elämäni  varrella   tottunut joidenkin  käkätykseen/räkätykseen, niin   siitä  huolimatta  meinaan    kirjoittaa  tästä  "kummasta" asiasta. Suurin syy   niihin käkätyksiin on  jumaaltoon  kateus, kateus , siis   sanalla sanoen  tyhmyys ja  on aika  eikoista  että  juuri kateus  on  Suomalaisten  tauti. Toisaalta  sehän alkoi  jo vanahasta  ajasta, silloin  kun  maapalloa  asutettiin ja  joen rannalla  oli  uhritulta  polttamassa Kain ja  Abel  veliekset. Jumala  rupesi  kehumaan  Abelin  uhritulta  nätimmäksi mikä on  Kailla ja  tästähän  Kai  otti   ja suuttui  kateuksissaan, lyörä  sivalsi  veliensä  pään irtipoikki.  Tums.

Ainiin...nopiaa  siihen  itse asiaan Ekku ja se tuloo  tässä:

¤¤¤

Meidän huusholliin   tupsahti ,  Toukokuun alussa, tänä vuonna,  ihan  viaras kissi  jostakin  kyliltä, sellaanen  valkooneen etupäässä ja  jumattoman  arka . Aluksi  sille piti  viedä  ruokaa  kupilla  autotallin eteen, sitten  vähä lähemmäksi  meirän tupaa, ensin  portaille  ja  pikkuhiljaa  se  rupes  tulemaan  tupaankin, mutta  kun oli  syönyt, niin  kovaa  nau-untaa  päästellen  halus  taas   ulos  pihalle. Syliin sitä ei voi ottaa  edellenkään ja jos meinaa  alkaa  heti raapimhan.   Kissi on  yliarka  sekä  sillai,ettensanoisi ja  sanonkin  vähän  sekopää....(hyvin sopii  tänne..köh)

¤¤¤

Noh....huomasin  syksyllä  jännän  asian  tuossa   kississä, jota me  sanotaan  Miisuksi. Varsinkin  Syyskuussa, kun meirän taivaalla alkoi  näkymään  niitä uffoja, kuten  tänäänkin sain  kuvatuksi, Miisu  ei meinannut millään päästää  mua  tuonne  pellon etueunaan  taivasta kuvaamaan.  Se  meni  ihan mun  eteen,  naukui  torella    kovalla/kummalla   äänellä, melkein  hysteriisesti jopa ja  muutaman kerran  jäi  mun  jalkojeni  päälle  makaamaan  pitkin  pituuttaan ja  huusi....ja  naukui, oudolla  äänellä. Sillä  oli  tavaton  hätä  ja  pelko....estämään  mun  etenemiseni.

¤¤¤

Mutta  minäpäs   en kissiä   ns  totellut vaan  menin  ja otin  muutamia  kuvia  meirän tuvan/pellon  yltä  ja sitten  kattomaan/suurentamaan niitä  tänne  vintin  pöytökoneelle. Ja kaskaaskakskaskaskas...!!  Juuri ne  kuvat, joita  otin  kissin  "vastuksesta"  huolimatta olivat  niitä kaikkein  mahtavimpia.!!!  Myös  sen huomasin  koska  olen aika  herkka  ihimislapsi, että  niiden  "jännien" kuvien aikana  olin  tuntevinani  taivaalla  jonkunlaista  "kutinaa"  niskassani,  lievää  pelon/varovaisuuden  tunnettakin.

Ja nyt... Sanokaas  te  siellä..onko  meirän kissi  jonkunlainen  "suajelija"  jostakin joka  on tänne  juuri sitä varten tullu, etten  ihan  päätäpahkaasesti  ryntää   tuonne  pellolle  kuvaamaan ? Ja jos on niin eikös ja juu, se tarkoota  sitä ettei  ne kaikki, jokka  tualla  taivahalla  liitelee, olekaan  ns  hyväntahtoosia olioita ja josta  meirän mirri   yrittää varoittaa.

Mitäs  sanotta ?

Ekku Mattila.