3/12-2023.
EKKU.
alias: Jukka Pekka Mattila.
puh; 0466840923.
Nasiiri.
Meedio.
Clairvoyant.
¤¤¤¤
Iltaa taas.....lisää vanahoja aigojani mää muistelen nyt ja tulee mieleeni Helsinki vuosi 1973, suunnilleen sama aika kuten nytkin, Joulukuun paikkeilla, Vaasankatu, lähellä ns kurvia. Olin ollut aikeissa muuttaa Marokkoon moottoripyörälläni ja sitten Afariikkaan lopuksi iäksi, vissiin ja tästä samasta aiheesta olen jo monta kertaa kirjoittanutkin, jos muistatte sen , miten jouduin asumaan Kalliossa, entisen asuntoni Porvoonkatu-5-7 B 63 kellarissa, ns kanikoppi varastotilassa, 3 viikkoa, kun vuokra-asuntoa en saanut mistään. Vaikka kuinka yritin ja kylmyys tuli päälle.
Olin ollut liian pitkää sinäpäivänä ,kaupungilla asioimassa , enkä ennättänyt "yömajaani", jonka ulko-oven laittoi talkkari munalukkoon kello 21,00 ja avasi sen vasta aamulla kello 06,00. Sen välisen ajan, jos kerkesin sinne kellariin, olin kuten rangaistuslaitoksessa, vedellä ja leivällä.
Siis: Kun huomasin että "asuntoni" ovi oli kiinni visusti ja oli todella kylmä, niin ei auttanut muu kun muiden asunnottomien lailla etsiä paikka minne pääni kallistaisin siksi yöksi. Etsin yömajaa. Niitä oli siihen aikaan Hesassa muutama, yksi oli se surullisen kuuluisa ns lepakkoluola, mutta liian kaukana, lähellä Lauttasaarta, Hanasaaren hiilivoimalan paikkeilla, sen koksikasaa vastapäätä. Ratikka 3 T ja 3 B radan ihan vieressä.
Kunnes havaattin: Vaasankadulla oli yksi. Pelastusarmeijan yömaja ja eiku sen ovea menin kolkuttamaan.. Kello oli jo lähellä 22,00. Mutta.....myöhästyin tunnilla , 21,00 oli ovet jo kiinni, eikä sen vahtimies meinannu päästää mua ensin sisälle, nuuhkaasi naamani, haisoiko viina ja hetken mietittyään astui sivuun, aukaisi oven kokonaan ja römtspf..yskääsi.....ja sanoi..olkaa hyvä nuorimies.
Huone oli iso. Armeijjan tapaasia rautasänkyjä oli huoneen sivunurkat täynnä, seinien vieret,, ainakin muutama kymmenen , jossei eneekin. ja sopivasti mulle oli jäljellä yksi sänky. Ihan ulko-oven vieressä, jonkunlainen eteinen, jossa kohtaa veti niinmaan:sti että meinasin paleltua .
Mutta: oli yksi seikka-asia joka voitti sen vetoisen nukkumapaikkani. Arvakkaapas?....juuri niin....koko huone kuorsasi. Kuului jumalatoonta kuorsaamista. En ole koskaan sellaista kuullut.kokenut, en edes armeijassa aikanaan. Koetin sinnitellä sitä matalaa melua-röhäämistä- kroohaamista- vihellystä- mutten enää kestänyt.
Noin kahden tunnin jälkeen annoin periksi, hiljaa avasin "hotellini " ulko-oven ja astuin Kylmälle Vaasankadulle. Ja sitten.......oli pakko kävellä tallustaa eestaas Hesan katuja. Kiersin Linnanmäen ympäristön, Töölönlahden, Linnunlaulun, koko loppuyön ja jalat rakoilla nenääni niistäen, pääsin vihdoin lämpöiseen "hotelliini" Porvoonkatu 5-7 B 63 rakennuksen alakertaan, kanikoppi-kopissani, kun talkkari oli avannut ulko-oven sinne. Mulla oli siellä entisiä kamppeitani, vilttiä ja yksi makuupussi, joten taisin minä vuorostani nyt kuorsata.
Krooh:
Ekku Mattila.
