19/12-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Espoon Matinkylässä asuessani minulla oli tapana tehdä juoksulenkkini ns pitkin mettiä. Siihen aikaan (1974) melkein jokapaikassa oli pehmeitä kinttupolkuja ja niillä oli mukavampaa juosta kuin kovalla asfaltilla.
Kerran oikaisin pienehkön mäen poikki ja sen toisella puolella olevan hevosenkengän muotoisen kivikehän huomasin. Siinä oli kivikehä joka muodostui 8;sasta kivestä , niin että 7 oli kengan muodossa mutta yksi siinä edessä suoraan, tavallaan hevosenkengän avatussa osassa. Sen edessä.
Tärkeän "oloisena"
Koska tuumasin levätä hetken , niin istuin siihen hevosenkengän keskellä olevalle kivelle, riisuin kengät jalastani ja maailma ihmettelemään.
Kummallakin puolella oli siis 3 kiveä ja minä siinä keskellä.
Ei mennyt kuin muutaman minuutin kun aloin tuntemaan ittumaista "kutinaa" itsessäni ja se oli tavallaan niinkuin henkistä laatua. Olin ikäänkuin tulisilla hiilillä , tunsin tuskaa sekä epätoivoa ja outoa syyllistä oloa........ja ei auttanut kuin vaihtaa kiveä,,siis paikkaa.
Heti helpotti.
Muutaman kerran toistin tämän saman tilanteen juoksulenkilläni ja sama juttu.Se keskimmäinen kivi oli kuin kirottu ,eikä siinä voinut pitkää aikaa istuskella....joten "tietäjän" myssy päähäni ja asia selvisi....
Kyseessä oli ns käräjäkivet.
Se ittumainen kivi oli syytetyn kivi ja hänen vierellään olevat 3+3 kiveä senkaikaisten "lautamiesten" kivet. Suurin kivi, joka oli suoraan edessä oli tuomarin istuin. Kokeilin istuskella sillä kivellä ja voi ettääää.......!....Kivestä suorastaan huokui määräysvaltaa , isoa johtajaa , ylituomaria kaikin tavoin.......minä määrään....ja tuomitsen.
Ja sitten....:
Muutin Matinkylästä pois noin 1978 ja unohdin koko kivikehän. Kunneees....1988 ... nykyisen vaimoni kanssa kävelimme siellä suunnalla ja muistin kivet ja eikun paikkaa etsimään.
Koko mäki oli muuttunut. Puut kaadettu rivitalojen tieltä. Mutta jihuuuuuh....kivet olivat yhä samoilla paikoillaan.....ne oli jätetty lasten leikkikentän alueelle ja silläkin hetkellä kiljuvat ipanat kirmailivat käräjäkivillä........Onneksi joku rakennusmestari/insinööri/päättäjä huomasi säilyttää ehkä satoja vuosia vanhat käräjäkivet kivet.....Wanhasta ajasta .....silloin ennenWanhaan käytössä olleet......Oliko tietoinen kivien tarkoituksesta , vaiko halusi muksuille peuhapaikat.
Niin tai näin...hyvä juttu.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Espoon Matinkylässä asuessani minulla oli tapana tehdä juoksulenkkini ns pitkin mettiä. Siihen aikaan (1974) melkein jokapaikassa oli pehmeitä kinttupolkuja ja niillä oli mukavampaa juosta kuin kovalla asfaltilla.
Kerran oikaisin pienehkön mäen poikki ja sen toisella puolella olevan hevosenkengän muotoisen kivikehän huomasin. Siinä oli kivikehä joka muodostui 8;sasta kivestä , niin että 7 oli kengan muodossa mutta yksi siinä edessä suoraan, tavallaan hevosenkengän avatussa osassa. Sen edessä.
Tärkeän "oloisena"
Koska tuumasin levätä hetken , niin istuin siihen hevosenkengän keskellä olevalle kivelle, riisuin kengät jalastani ja maailma ihmettelemään.
Kummallakin puolella oli siis 3 kiveä ja minä siinä keskellä.
Ei mennyt kuin muutaman minuutin kun aloin tuntemaan ittumaista "kutinaa" itsessäni ja se oli tavallaan niinkuin henkistä laatua. Olin ikäänkuin tulisilla hiilillä , tunsin tuskaa sekä epätoivoa ja outoa syyllistä oloa........ja ei auttanut kuin vaihtaa kiveä,,siis paikkaa.
Heti helpotti.
Muutaman kerran toistin tämän saman tilanteen juoksulenkilläni ja sama juttu.Se keskimmäinen kivi oli kuin kirottu ,eikä siinä voinut pitkää aikaa istuskella....joten "tietäjän" myssy päähäni ja asia selvisi....
Kyseessä oli ns käräjäkivet.
Se ittumainen kivi oli syytetyn kivi ja hänen vierellään olevat 3+3 kiveä senkaikaisten "lautamiesten" kivet. Suurin kivi, joka oli suoraan edessä oli tuomarin istuin. Kokeilin istuskella sillä kivellä ja voi ettääää.......!....Kivestä suorastaan huokui määräysvaltaa , isoa johtajaa , ylituomaria kaikin tavoin.......minä määrään....ja tuomitsen.
Ja sitten....:
Muutin Matinkylästä pois noin 1978 ja unohdin koko kivikehän. Kunneees....1988 ... nykyisen vaimoni kanssa kävelimme siellä suunnalla ja muistin kivet ja eikun paikkaa etsimään.
Koko mäki oli muuttunut. Puut kaadettu rivitalojen tieltä. Mutta jihuuuuuh....kivet olivat yhä samoilla paikoillaan.....ne oli jätetty lasten leikkikentän alueelle ja silläkin hetkellä kiljuvat ipanat kirmailivat käräjäkivillä........Onneksi joku rakennusmestari/insinööri/päättäjä huomasi säilyttää ehkä satoja vuosia vanhat käräjäkivet kivet.....Wanhasta ajasta .....silloin ennenWanhaan käytössä olleet......Oliko tietoinen kivien tarkoituksesta , vaiko halusi muksuille peuhapaikat.
Niin tai näin...hyvä juttu.
Ekku Mattila.
