Se dynamiittilataus teki tehtävänsä...

20/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Jatkuu...

Saman päivän aikana  räjäytystyömaalla  valmisteltiin   irtolohkareen halkaisemista  ja sitä varten oli  jo aikaisemmin siihen porattu  reikä. Hannu  toimi  itse  laturina  ja kävi   täyttämässä   porattuun  reikään   dynamiittia , useita kiloja , koska  lohkare oli  suuri.  Nalliin oli työnnetty  aikatulilankaa ,  2 metriä , tämä sisälle  yhteen  pötköön ja varovasti sen päälle lisää.
Enää  hiekkaa/savea   "täkkäämiseksi" ja homma oli  valmis.
Tulilankaa oli näkyvissä  noin  50 senttiä. 4  minuuttia aikaa  mennä suojaan, ennenkuin jysähtäisi...ja  kovaa.
Räjäytyspaikan ympäristö  oli  eristetty   400  metrin matkalta , miehet  sopivissa  paikoissa  vahtimassa ettei alueelle kukaan sivullinen eksy. Enää  puuttui Hannun  tehtävä.
Ja...
Hän käveli lohkareen   eteen , otti tikut taskustaan ja tulilanka  syttyi palamaan  vasta kolmannella kerralla. Shiiiiiiiiiisssssshhh...alkoi kuulumaan  ja kipinäsuihku näkyi.
"Ampu tuloo."..huusi Hannu  ja alkoi  rivakasti  poistumaan  vaara-alueelta. Ehti  suunnilleen  20 metrin päähän, kun  hänen  vierestään , tiheän pusikon takaa  syöksyi tumma  hahmo. Olli , joka oli suurikokoinen  sieltä tuli , kaappasi  pomonsa  tiukkaaan  otteeseen ja alkoi  retuuttamaan Hannua  takaisin kalliolohkareen eteen.
Hannu tajusi mitä on kohta tapahtumassa ja yritti  kaikin  voimin  irrottautua Ollin  karhunsyleilystä, mutta ei onnistunut. Potki  ja  huusi....."huuto oli todella  kovaa kirkumista....kertoi  isäni....siinä oli  hirvittävää  kauhua....suoraa  kiljumista.....".
Eikä kukaan uskaltanut  mennä  hätään....eikä olisi  ehtineetkään....monta sataa metriä  kivikkoisessa maastossa....4 minuuttia on lyhyt aika.....lyhyt aika.
Olli painoi   sylissään olevan Hannun  kalliolohkaretta vasten. Juuri siihen kohtaan, jossa  oli  lataus odottamassa  räjähtämistään.......valtava  jysäys  kuului....PUUMSH......ja niin  kuolivat  Olli ja hänen pomonsa  Hannu. Sotku oli kuulemma järkyttävän näköistä. Meni kaksi päivää kun  ruumiinkappaleita  traktorin peräkärryyn keräsivät.
Mutta  tienoikaisu  tehtiin.  Kaikesta huolimatta.


Ekku Mattila.

Laturin ja pomon lähtö taivaaseen...

20/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

 Tämänkin tosikertomuksen olen   kirjoittanut  aikaisemmin blogissani , 4 vuotta sitten , mutta kun niissä on sivuja kohta 3000......joten.....uusintaa pukkaa...

 Isäni  oli laturi  ja  sen myötä räjäytteli  kallioita , siirtolohkareita   sekä  purettavia rakennuksia.
Sotien aikana  kunnostautui.....hmmm....ja suoritti  erilaisia  työtehtäviä  veli venäläisten kiusaksi/päiden menoksi.
Sodan jälkeen ei ollut töistä pulaa. Isäni kutsuttiin  Lapin maisemiin , erilaisiin räjäytystöihin ja hommia riitti  yötäpäivää. Yksi suuri työtehtävä oli  tärkeän  silta/tieliittymän  oikaiseminen ja niiden edessä oli  valtava ,  4 metriä korkea siirtolohkare , leveydeltään  20 metriä.
Työmaata johti pomo, sanotaan häntä vaikka Hannuksi ja isän apuna oli  toinen laturi , kutsutaan häntä vaikka Olliksi.
Ollilla oli sodan  traumojen seurauksena paha alkoholistivaiva. "En  saa nukutuksi, sanoi Olli, jos olen selvä....näen  painajaisia  ilman viinaa....en voi sille  mitään....minun on juotava...."
Ja Olli  joi.  Siitä ei Hannu  työnjohtajana pitänyt ja olikin jo useamman kerran antanut Ollille  ns viimeisen varoituksen, mutta tuloksetta.   Olli   tuli työpaikalle vahvassa  humalassa  ja pikkuhiljaa  muutkin työmaalla olevat  alkoivat pelätä  turvallisuutensa puolesta...
Ei hyvä....
"Kuulehan nyt......pomo sanoi hänelle....jos juomisesi ei lopu, niin minun on pakko  antaa sinulle lopputili.....pätkit tulilangankin  jo miten sattuu...nyt annan sinulle  todella viimeisen varoituksen ja jos se ei auta, niin saat lähteä ".
Mutta    Olli  ei  piitannut varoituksen sanoja, vaan jo seuraavana  päivänä humalassa töihin tuli....josta  pomo todella  suuttui...
"No niin Olli......se on lähtö nyt....tule illalla ja räknätään palkkasi....annan vähän  ylimääräistä, koska olet perheellinen....illalla  saat  lopputilin....menehän nyt siitä......menehän nyt..."
Vielä  Olli  yritti  pomon ylipuhua, mutta ei onnistunut....."menehän siitä....sanoi   Hannu ....tule illalla hakemaan palkkasi...mene..mene..".

¤¤¤¤¤¤

Jatkuu......

Ekku mattila.

Sissalan Osmo ....."veti meitä"...

19/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Yhtenä talvena me   kollit mentiin  tansseihin Ylihärmän junkkareille, linja-autolla, jota Sissalan Osmo ajoi. Haldin Rose......juu.
Kului muutama tunti  ja eikun takaisin  Alahärmää kohden, joka oli noin 11 km päässä. Voltin  keskustaan jokku jäi pois  ja Sissala  linjurinsa pysäytti  ja me samalla  mentiin  ns nurkan taakse..sis kuselle......Osmo ei ilmeisesti tykännyt, koska  pantiin myös tupakiksi  ja hän huuteli että tulukaa ny pois siältä , muuten jäättä  autosta..".
Mutta me  tupakkia  senkun   sauhuteltiin vaan. oltiin niin mukamas  miähiä....miähiä.
Muttaaaa.....Osmo oli  meitä kovempi , laittoi  linjurin ovet  kiinni ja matkaan lähti. Meille tuli hätä.Jos käveleen oltais  jouduttu, niin  2 kilometriä  matkaa...liian  paljon talvella ja liukkaissa  nappaskengissä vielä. Jotakin piti äkkiä  keksiä ja me  keksittiinkin.
Keriittiin just ja just napata  linjurin polkupyörätelineestä kiinni  kaksin käsin , kiinni tartuttiin ja  helpotuksesta huokaistiin....'Mutta... osmo havaatti  meidän tempun ja antoi kaasua autolleen...Pahaksi  onneksi..(meille)  kukaan ei jäänyt  pois ennen  meidän kotopaikkaa ja sentakia Osmo antoi mennä...ohi Voltin,,,Jepuan suuntaan...ainakin  2-3 km  ja sitten vasta "mukamas" meidät huomasi.
Ja nauroi......makeasti....
Käveltiin..tarkoittaa  liukasteltiin  kotia kohden, umpijäässä ja harmitti   kovasti..tunti  meni.
Mukana oli  Kankaan Mauri...Mattilan Pentti  ja mä itte.

Ekku Mattila.

Yrjö Lemmenkoski ja mä....

19/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Muistan kuin  eilisen päivän  kun  suutuin jostakin vanhemmilleni.  Olin noin  4 vuotias pörröpää.........vuosi oli 1950  ja kevät, Huhtikuun lopulla.
Kotorannassamme  Lapuan joessa jäidenlähtö parhaillaan.
Kävelin kiukuissani ns toiskanmeälle , talomme   tyhjälle tontille , jossa vanha lato ja siellä  laudanpätkiä sekä muuta  tavaraa.  Muutamia lautoja kannoin ulos , narunpätkillä  kiinni ja keskelle  nostin  metrisen puunkepin. Sitten  hain tyhjän perunasäkin ja sen puukepin nokkaan.
Purjeeksi meinasin.
Seuraavaksi   lauttaani  jokirantaa  kohden raahaamaan.  Eihän se onnistunut millään...vain  metrin/toista se liikkui ja siihen sitten jäi. Liian  vähän voimaa  kersassa.
Noh...tottakait vanhempani  mua silmällä  pitivät, siihen paikalle  "sattumalta"  tulivat   ja kysymään että mitä niinkin  teet ?.
"Viän tämän lautan  joen ranthan....meen villan mukana....ja jos joku mun mimiäni kysyy , niin sanon olevani  Yrjö Lemmenkoski".
Voitte arvata että  jokku hymyyli salaa..
¤¤¤
Senverran olen  tuota  Yrjö Lemmenkoski  nimeä  ajatellut, että  yritin ottaa  siitä selvää....vaikka edellisessä  elämässäni sen niminen olisin joskus ollut. Kuka sen tietää..
Jossakin vaiheessa  elon  kiertokulun historiaa.......
Jännää.
Eiksjuu?


Ekku Mattila.

MIten Ismosta tuli karhu ???

19/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Tulin aikoinaan tuntemaan yhden miehen (sanotaan häntä vaikka Ismoksi)  Jalasjärven  Koskuelta , mutta häntä kaikki karhuksi kutsuivat.
Karhu.
Kun hän soitti, niin aina sanoi...karhu täällä terve....karhu täällä....karhu   ja  niinpä kyselemään  Salmisen vanhalta  isännältä missä oikein mennään....miksi Ismo onkin karhu..??...oi miksi ?"
Ja selityksen sain..
1972  Ismo oli keväällä  liikkeellä polkupyörällään lähellä  ns "pirunpesää"  jonka kaikki nykyään  Speden ansiosta tuntevat. Ismo  oli......."keittohommissa"....kuusen alla....tehdastaan  hoitamassa........tyhjiä  sokerisäkkejä ..vanhaa hiivaa ...leippää  oli sikinsokin kuusen  alla  kun Ismo paikalle   pyöräänsä taluttaen   saapui. Pannu oli nurin.  Putket  monen metrin päässä ja  jumalatoon mäskin haju  ympäristössä ja heti Ismolle tuli mieleen  Jalasjärven  poliisit.
Perlkelees sentään.
Ovat  ketaleet  löytäneet   tehtaani ja sen särkeneet...hän  ajatteli...kenties nytkin kyttäävät  tuolla jossain....on paree paikalta  pois lähteä....ja nopsasti Ismo pyöränsä käänsi.
....ja hyvät hyssykät...!...ihan lähellä  pensaan takaa  astui esille valtava karhu, murisi sekä päätäänsä keikutti edestakaisin...Ismolle tuli kiire.  Hän juoksi  mahanalusta  jalkoja täynnä....kumisaappaat  vain  lonksutti   märällä  polulla....rapa sekä  puunoksat Ismon naamaan  tarttuivat....vauhti oli  todella kova ja  vasta  kilometrin päästä hän uskalsi taakseen kurkata.
Karhua ei näkynyt.
Onneksi  Ismolle.
Myöhemmin Ismo tajusi että  hän juoksi  pitkin polkua pyöräänsä  vieressään  vetäen. Ei huomannut  ajamaan sillä lähtemään . Pyöräänsä veti  kilometrin  .......silmänsä   pelosta  ympyräisinä.
Senjälkeen kylällä   Karhuksi häntä kutsuivat.
Karhu.


Ekku Mattila.

jk Terveisiä "Everstille".....mustalammelle.

Äyräpää 1944....Isäni kertomana...

19/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Sota-asioita  vähän  lisää...


Isäni joka oli sodassa  3,6  vuotta  haavoittui sen aikana kolme kertaa.
Yksi latumiina , yksi tienvarsipommi, joka oli kuulemma "huono"  puun kylkeen asetettu ja kolmas tykistökeskityksessä saatu. Oli sotavammasairaalassa Tilkassa  kahteen otteeseen , yhteensä 3,5 kuukautta  ja taas  rintamalle.
Sirpaleet liikkuivat  hänen kehossaan   vuosikymmeniä  ja se viimeinen  tuli  ulos poskesta  vuonna  1973. "Luulin että se on  joku  rupi"  isäni sanoi.....hyvä kun tuli pois..".
"Yks asia on  vaivannut mieltäni  kauvaa.....kertoi isä   1966.....se tapahtui   Äyräpäässä , Kesäkuussa 1944.jolloin  etenin  tiedustelijana .....iltayöstä  .....hiivin   kahden suuren irtolohkareen  välistä....onneksi tuuli  suoraan edestä   ja haistoin mahorkan hajun...viittasin  ryhmälleni pysähtymiskäskyn...konepistoolini valmiina  tulittamaan...kun suoraan  edessäni  havaitsin   vihollissotilaan....aseensa  suoraan minua kohden osoittaen.....ammuin  heti......sarjan..."
"Muistan aina  hänen ilmeensä...kertoi isäni....kun hän vajosi maahan....niissä oli  suurta hämmästystä...ei pelkoa....vaan hämmästystä....nuori mies.....ja hän kuoli.."
Onneksi   vihollisia ei ollut  paljon ja pääsimme  pois tilanteesta , kertoi isäni....mutta aina muistan sen  nuoren sotilaan ja hänen  ilmeensä.
Hämmästyneen ilmeensä.


Ekku Mattila.

18/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Ne luodit tiesivät paikkansa. Eläköön....eläköön...eläköön...