4/2-2021.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
Tämän tositarinan olen kirjoittanut ainakin 2 kertaa ennemmin , mutta melkein päivittäin saan pyyntöjä blokini lukijoilta että kirjota siitä ja siitä uudelleen......joten tässä tulee:
Ihan pikkukersana tapanani oli , koska syntymäkotini oli Lapuan joen lähellä , niin voin sanoa että jokainen päivä, viisi vuotiaasta lähtien ,niin kesällä, kuin myös talvella olin joen rannalla leikkimässä. Kesällä uitiin ja talvella lasketeltiin joen töyrää paffinpalasilla istuen jäälle.
Äiteelläni oli matonpesupaikka joen rannalla , noin 8 metriä vedestä . Siinä oli iso lattea kivi jonka päällä äitee virutti mattoa sekä muutakin pestävää pyykkiä. Samassa kohtaa sijaitsi rautajaloilla oleva suuri muuripata se vettä täyteen ja padan alle äitee laittoi tulen. Siinä hän lottasi vissiin ittetekemäänsä lipeäsaippuaa, jokka oli sellaasia ruskeita pelkortin kokoosia palasia. Muistan yhä sen tuoksunkin, taikka hajun.
Mulla oli kesäisin kans tapana leikkiä inkkaria joka toimi seuraavasti: Hiivin hilijaa kyykyssä sinne jokirantaan ja sitten viimeiset kymmenet meeterit ryämin kärmhen lailla alas sen pyykinpesukiven kohoralle , sen taakse piiloon ja kyttäämään joessa tapahtuvia eri eläinten touhuja. Siihen aikaan, kun tämä tapahtuma sattui 1955 (olin noin 9 vanaha) Lapuan joessa eli myöskin biisamia. Olin ollut sen kiven takana muutaman minuutin, jossei eneekin, kun ensin kuulin joen vastarannalta rapinaa ja sitten näinkin sen aiheuttajan. Koska oli varhainen kevät, Toukokuun alkupuolella, eikä liikaa pensaita ollut vielä tullut esille ja ruohokin oli vasta muutaman kymmenen senttiä korkeudeltaan , niin näin selvästi sen joka siellä toisella puolella liikkui/rapaji.
::::Se oli noin metrin/vähän toista pitkä. Kenties 130-150 senttinen , ruskean karvan peitossa, kumarassa käveli taikka kummasti liikkui kuin liukumalla eteenpäin ja sen käret koskettivat maassa kasvavia ruohoja. Sen pää, jota kauhiasti ihimettelin oli tavallaan heti sen kaulan kohoralla , ikäänkuin heti hartioista asti jo . Soli aika laihahko ja sen liikunta sellaasta todella varovaisesti eteenpäin menevää , eläimen tapaan. Siellä vastarannalla oli kolome suurta pajupensasta, noin 2 meeteriä kooltaan kukin ja leveydeltään noin saman verran. Niiden pensaitten väli oli 2-3 meeteriä..
Jaatkuuuuuuuu.....
Ollessaan sen keskimmääsen pensaan kohoralla , vähää vailla , tämä "joku" selvästi havaitsi/aisti/haistoi (ko? ) minut koska se pysähtyi todella nopeasti , käänsi salamana päänsä suoraan minua kohti ja kiiruusti loikkasi seuraavan pajupuskan taakse . Siellä se rapaji entistä enemmän, levitti siihen puskaan aukon josta kurkki muutaman sekunnin minua ja sitten loikkasi vasempaan puskaan ja sinne se hävisi , Voltin uimarannan suuntaan. Mulla jäi melkein suu auki ja siinä kyttäsin josko se uurelleen esille tulee, muttei mitään enää näkynyt ja niinpä menin kotiini sekä vanhemmilleni tapauksen innoissani kerroin. Voi että vanhempani säikähti , erityisesti äiteeni joka kovalla saarnalla pauhasi ettet enää mee sinne , ainakaan yksin, muistakin se..."soli varmasti Mäkelän Kalle sanoi äiteeni....soli piruuttaan pukenut päälleen apinan nahan ja sua siellä koetti säikäyttää....soli Kalle takuulla...muttet mee sinne enää...muistakin se " (Huom...Kalle asui samalla puolella kun mekin ja leikki mukamas apinaa toisella puolella jokea)
Kun kasvoin "suureksi" ja rupesin lukemaan kirioja niin siellähän samanlaasia samanlaisia tapauksia oli, mutta suuressa maailmassa .Ei meillä Suamessa. Oli nähty samankaltaisia "ihmisapinoita" . Viisaammat rupes sanomaan että noli niitä humanoireja jokka on vissiin pudoneet, taikka jääneet uffojen kyytistä ja ny yksi sellaaneen liikkui näköjään Alahärmässäkin, Lapuan joen rannalla. Vuanna 1955.
Olen ihan varma siitä, että vanhempani, varsinkin Äitini oli jotakin samanlaista siellä joen rannalla ennenkin nähäny ja pelkäsikin koska sanoi että "soli Mäkelän Kalle vaan". Muutoonkin juuri syntymäkotini tienoo on ollut erilaisten outojan/jännien tapahtumien näyttämö ja joista olenkin ennemmin kirjoittanut. Kuten huomaatte koetin piirrustaa kynällä tapahtumakartan siitä "apinatapahtumasta" ja siitä selviää ehkä parhaiten mitä tässä nykkin koetan innoissani selittää............Oli se kuulkaas jännä hetki. Oli se. Toivottavasti jaksoitte lukia. Nyt tairan lähtiä hiihtämhän pelloille. Päivänjatkoja sinne.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
