Tällä mennään.

 20/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Kellä Raamattu löytyy, niin lukekaa ja kun olette lukeneet , niin heitätte pedon luvun 666 naamaltanne roskiin. Olkaa taas ajattelevia ihmisiä.

Ekku Mattila

   

Ihmisen aura.

       

             19/11-2020.

Ekku  Mattila.

Aikamatkaaja/Clairvoyant.

Olkaa hyvä.

        

             Kokeilkaa ja ajan kanssa huomaatte sen toimivan.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Clairvoyant.

Meditointi on samaa kun rukous.

 17/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja/Clairvoyant.

Aika  jännä  juttu......nimittäin mun kellojeni  välillä  20  minuutin  ajan häviäminen. Huomasin  sen  jo ekakerran  Helsingissä asuessani   1964  eteenpäin,  tähän päivään saakka. Ajaessani   syntymäpitäjääni Alahärmään   syytin   monesti  huonoja  kellojani  koska  niistä oli kadonnut  aina tasan  20 minuttia. Sellaista  tapahtui niin   useasti että  vaihtelin kellojani  , mutta  ei sekään auttanut.  Jokaisessa  asuinpaikassani sama juttu.   Kelloistani  "varastetaan"   sen  20 minuuttia. Välillä on aikoja  ettei niin käy  ja  olen  huomannut  miksi  ei.  Silloin jos  en meditoi kelloni  ovat  ajan tasalla  ja  kun  meditoin  pitempiä  aikoja  niin  20 minuuttia  taas  katoaa  kelloistani. Esim  Espoossa  asueessani  1974-81  ajan   varkauksia  tapahtui  melkein  kuukausittain. Silloin   meditoin  sekä lenkkeilin  paljon luonnossa.  Vuonna  1993  oli  vuosi jolloin    kelloni    20  minuutin  varkauksia  sattui  melkein  viikottain.  Siitä on useita  todistajia ja joista olen  olenkin  plogiini  kirjoittanutkin. Kerran  tapahtui  niin  että autossani ollut muultakin   henkilöltä varastettiin  myös  kellosta  20 minuuttia ja  samoin autoni  kellosta  jolla  sillä hetkellä liikuttiin. Nyt   on  tapahtunut  taas niin että  kelloistani  20  minuutin  aika  varastetaan.Kuukauden aikana  jo kolme  eri kertaa. Viimeyönä  viimeksi.  Tunsin /tiesin  että olin jossakin muualla   ja  se  matka  kestää  tasan  20 minuuttia. Sitä  vauhtia  en  näköjään  mekaaninen kello kestä. Se  jätättää. 

Nyt  olen harrastanut jälleen meditointia  jo noin  vuoden/toista.  Jokainen  päivä.  Liikun  paljon  luonnossa/mettässä/pelloilla ,  haltijoiden  valtakunnassa.  On  jännää miten nopeasti   siellä  aika  kuluu jopa  2-3  tuntia  kun    hujahtamalla. Itse olisin melkein  valmis  vannomaan etten 30 minuuttia  pitempään  mettässä ollut. Aika  monihan sen jo tietää että meditointi on samaa kun  rukous. Sen avulla  pääsee   sinne  jonnekin, pilvien päälle , toisiin  ulottuvuuksiin. Meditointi  on  taivaallinen  "älypuhelinkanava"  joka paikkaan  maailmankaikkeudessa.  Mitään estettä ei ole. Linja  toimii  jos  vain osaat  "salasanat" . Sinun tarvitsee  vain  pyytää ja  sinulle  se annetaan.  Ei kannata   kinuta  maallista  rahaa  eikä mammonaa.Se ei   toimi. Köyhäksi  jäät.  Pyydä  jotakin   hyvää lähimmäisillesi , tutemattomille ,  eri  kansoille  ja  valtakunnille. Koko  maailmalle.  Lähetä mielessäsi   sinisiä  hyvyyden  sanomia  maailman  jokaiseen kolkkaan. Huippuvuorilta , etelänavalle,  länteen , itään, pohjoiseen ja  etelään.Kaikkialle.  Pyydä   että  ihmiskunnalle  tulisi  joku joka  osaa auttaa  meitä, neuvoo  sekä  opastaa.Päästää meidät pahasta. Ennenkuin on liian  myöhäistä. Vielä on  pieni   toivon kipinä.  Hyvin pieni . Puhalletaan se  suuremmaksi. Kaikki  yhdessä. Vaikka nyt heti.

Ekku Mattila.

Tussipiirroksiani vuodelta 1968. Yksi 2016.

      

   Kuvat olivat esillä kuukauden Helsingin Alppilan Kalliolan vapaaopistolla 1968 ja sattumalta voitin ekapalkinnon tussisarjassa. Palkkioni oli suuri määrä tusseja , isoja paperiarkkeja sekä 100 markkaa rahnaa.

Jeah.

16/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja/Clairvoyant

Omia tussipiirroksiani vuodelta 1968.

 16/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja/Clairvoyant.

Selailin   Wanahoja  matkatavaroitani , joissa  oli  etupäässä  omia  piirroksiani,  kertomuksia, sekä  vaikka mitä  ns taiteellista   juttua ja kuinkas ollakaan........eteeni  tuli    tussipiiirroksiani   Helsingin ajoilta. Varsinkin  vuonna  1968  maalailin ahkerasti  ja  vissiin  se   auttoi  Alahärmä "koti-ikävään"............joten  enemmittä  puheitta .Olkaapa  hyvä:

Ekku Mattila.

Minun "äijjäluolani". Luku-meditaatio-soitto-huoneeni.

            Tämä on mun "äijjäluolani".

Isännän lukupaikka.

Kirjoja minulla on ainakin 5-6 muutakin hyllyllyllistä.

¤¤¤

¤¤¤

On Sunnuntai ja lisään vähän kirja-asiaa:

Tänään aamulla koetin laskea montako kirjaa minulla on .......

......suunnilleen 540 ...! Niistä tulisi täyteen ainakin 3-5 täyttä kirjahyllyä. Kun asuin Hesassa niin lainasin niin ahkeraan ns karhupuiston kirjastosta että virkailijat katsoivat minuu sillai silmät ymmyrkäisinä. Ja Espoon Matinkylä kirjaston luin ns läpi että jouduin käymään Olarin kirjastossa. Täällä Kauhajoellakin kävin hakerasti lainaamassa kirjoja , mutta lopetin sen tykkänään.....noin 4 vuotta sitten.....Syy: Unohdin muutaman kirjan tavaroitteni joukkoon ja minulle määrättiin sakkoa 40 Euroa....sanoin "heille" etten maksa, enkä tule koskaan enää Kauhajoen kirjastoón ja sanani olen pitänyt. Nykyisin eniten hankin kirjoja juuri erilaisten kirppareitten/huutokauppatilaisuuksien kautta. Voi kun tykkään siitä.

Näin. 

   

15/11-2020.

Ekku Mattila.

Clairvoyant/Aikamatkaaja.

Vähäsen suuntaa-antavaa nykypäivän "pakolaiskeskusteluihin".

 1939.......tälläinen on/oli oikea turvapaikan hakija.

Ei mulla muuta.

14/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Tällä mennään.......

 Plogini lukijat tämän päivän aikana 15 :ssa eri maassa.

Toistan tämän: En minä kunniaa , rikkautta , enkä mainetta etsi. Haluaisin olla hyödyksi koko maailmalle selvänäkijän/aikamatkaajan/ nasiirin ominaisuudessa. Minä todella tiedän että minusta olisi paljon hyötyä ihmiskunnalle.

Clairvoyant Ekku Mattila.

14/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Voi ihmiskuntaa.........

               Katsokaa ja ajatelkaa nyt hyvät ihmiset.!!

meistä yritetään tehdä henkisesti alistettuja vajaaälyisiä robotteja.Pankaa 666 naamari kasvoillenne ja totelkaa.

Kolmas henkinen maailmansota on para-aikaa menossa.

Ihmiset vallataan sisältä päin. Olemme mennyttä.

13/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Olen Suomalainen ja RUUSURISTIÄLÄINEN.

 12/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Olen Ruusuristiläinen.   Tulin tuntemaan  Lauttasaaren kirkoherra  Voitto  Viron  vuonna   Helsingissä  vuodesta 1977  -1999 .  

Korpikirjailija  Ilmari Kiannon poika  Otso  Tähtivalo  Kianto  kastoi   4  muksuani  välillä 1977- 1982.

Toimittaja/kirjailija  Oskar  Reponen  oli minun juoksuvalmentajani Espoon  aikana 1977-1983.Oskarin  tunsin   aina  siihen saakka kun hän  kuoli  keuhkokuumeeseen  Ganarialla 1997.  Voitto  Viron   kanssa teimme  useita pitkiä keskusteluja varsinkin  selvännäköisyys/parapsykologian aiheista. Oskar  Reponen  teki  minusta  useita  lehtijuttuja/haastatteluja  radioon/televisioon.

Näiden jokaisen   henkilökohtainen  suositus  aiheutti  sen  että  minut  hyväksyttiin  RUUSURISTIKSI  16/5-1983. Terveiset  teille sinne jossa :"Siel on lapsen lysti olla, kultakehdos kellahdella,  kuunnella  kehrääjälintuu".

Ekku Mattila.

Vuosi 1958 . Perjantai ja 13:sta päivä.........pluts ja auuts....

 11/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Taas   on  tulossa    Perjantai  ja  13  päivä. Vuodesta  1958  Perjantaista  ja  13 :sta  päivä  jolloin olin  silloin 12  ikäinen  olen  muistanut   tuota  aikamäärää  sekä  siihen liittyvää tapahtumaa. Ei    ollut  mikään kiva  päivä.  Ei.

¤¤¤  : Olin  muutama  päivä  sitä ennen  tehnyt  voimakkaan   ritsan.  Kumilenkki oli  polkupyörän  sisäkumista ja   ritsan  kahvaosa  kestävästä  katajanoksan  haarukasta. Ammuksina  käytin ensin  mutkalle  väännettyjä  rautalangan  palasia  ja kun ne  loppuivat   äkkäsin   hyvän  keinon. Isälläni oli, kuten  jokaisella  maanviljelijällä piikkilankojen  paaluihin kiinnittämiseen ns  määllyjä.  Ne olivat  tehdastekoisia ja  kummastakin päästä todella  teräviä. Niitä oli  helppo  vasaralla  naputella  aitapaaluihin....Juuri sellaisia määllyjä minäpoika  ammuskelin. Ja antaakas   olla  .....tuli  Perjantai  13  päivä  ja  vuosi  1958.

Alahärmän tupamme  portahilla  oli rautalapio. Siihen  rupesin  ritsalla  ammuskelemaan. Aluksi  kaikki  sujui hyvin. Joka kerta , kun lapioon   osuin  kuului  terävä kilahdus , plim ja  taas plim...plim  ja  taas plim. Kun jälleen  rautalapiota  tähtäsin  ja  ammuin  ei  plimmiä  kuulunutkaan. Tuumasin että  noh  ammuin  ohitte  ja  eikun uutta  määllyä  kumilenkkiin  laittamaan.  Ihmeekseni  huomasin  miten oikeasta silmästäni  alkoi  vuotamaan jotakin märkää  poskilleni.   Se  lisääntyi  ja  lisääntyi  ja  minun oli pakko mennä huoneeseen peilin eteen  silmääni tarkemmin   katsomaan.  Se oli  kumman  näköinen,  vetinen  sekä musta. Niinpä sitä  kädelläni painamaan  menin.........sormeni  painui  silmääni   syvälle  ja  jollakin tavalla  kuin tyhjeni......aiai.....melkein pyörryin  kun tajusin   että silmäni  on  lommolla  sisäänpäin. Myös  kirkasta  nestettä , jonka mukana   tuli verensekaista  litkua  siitä valui.  Muistan kiljuneeni  kauhusta  ja  siihen  Äiteeni paikelle  navettakeltussaan  ryntäsi......hän huusi  hysteerisenä....huusi ja huusi.....

¤¤¤¤: Niinpä  potkulkan  penkille , siitä  maantielle  joka oli  jäinen . Raili  siskoni  (14v) mua  kirkolle 3 km päähän  lääkäriin  työnteli  tohtori  Niiraselle  ja  hän heti määräsi  menemään  Seinäjoelle  sairaalaan. Ensin Taximies Untamon  Volgalla  Voltin  rautatieasemalle, siitä  lättähattuun ja  Seinäjoen  asemalle. Sieltä  taas  taxilla  silmäsairaalaan , jonne  jäin  4:jäksi   viikoksi. Silmäni  leikattiin , määlly siitä  nypittiin pois ja siihen saatiin, ihme kyllä näkö. Vasta nyt  Wanahana  ukkona  se  on alkanut vaivaamaan. Noin  50%   näkö   siinä on mutta  vasen  on sitäkin paree.  Ihan hyvin on  homma  toiminut..

Ja  syy  tapaukseen: Se määlly , joka  oli siirtämäni kuvan kaltainen  meni  liian  tiukasti  siihen  polkupyörän  sisäkumista  tekemääni kumiin. Irtosi  muutaman kerran  ihan  hyvin, mutta  sitten jäikin  jumiin laukaushetkellä  ja  kumin palatessa  takaisinpäin naamaani kohden irtosi  ja upposi  mun  silmäni.....pluts......aiaiaiai.....

Ekku Mattila.

Osmon kävi köpelösti. R.I.P. Hänet tappoi oman sisarensa poika.

 10/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Minulla on plogissani  kohta   6000   sivua. Siis   kuusi    1000   sivuista kirjaa.Kirjoitukseni   ovat   syntyneet   vuoden  2012  jälkeen  ja lisää  pukkaa  melkein  päivittäin. Hyvin moni  plogini  lukija  on  pyytänyt  että  kirjoittaisin  uudelleen   niin  surullisia  juttujani kuin myös  iloisia. Niin  teen  tässä ja nyt  ja  seuraava  kuuluu   surulliseen    tositarinaan. Olkaapa   hyvä.

¤¤¤:  Olin  töissä  yhdellä  firmalla.  Se oli  suuri ,  työntekijöitä noin   3000, kolmessa vuorossa ja paikka  Helsingin Salmisaaressa. Lauttasaaren kupeessa. Vuosi oli   1972. Meidän osastolla oli  pomo, sanotaan häntä vaikka  Osmoksi ja  hän oli   kova  aseiden  kerääjä. Niitä Osmolla oli  useita kymmeniä , luvallisia  tietysti ja  kaikki pitkin  hänen  talonsa  seiniä. Hyvin hanakasti  hän  esitteli valokuvissaan  aseitaan  meille . Kun kuulin että ne jokainen oli  ladattuna sanoin että  se on vaarallista  . Hyvin vaarallista. "Höpsistä,  hän sanoi , taloni  on kerrostalo , kolmannessa , ihan  turvallisessa paikassa ,  ei  ole  minkäänlaista  epäilystä  että  asunnossani varkaita  kävisi.. Aseet ovat  turvassa  täysin.  100 %:sesti ".........täysin tuvassa."

Ja  niin  tuli  Torstai , Huhtikuuta  1972. Olin juuri   tullut   töihin, kellokorttini  leimannut kun  vastaan  tuli  naapuriosaston  pomo.  "Osmo on kuollut ........hän tunsi  eilen  päivällä  päänsärkyä  ja lähti kotiinsa kello 11,00....Lauttasaareen.....  avasi asuntonsa oven jossa  oli parhaillaan  varkaita  keräämässä  hänen  aseitaan   suureen  laatikkoon.....ja  yhdellä  Osmon omalla  ladatulla aseella  ampuivat  häntä   rintaan....monta kertaa ja  pakenivat  kadulle......naapurit   kuulivat  laukausten äänen  ja  soittivat poliisin  paikalle......Osmo vietiin sairaalaan  jossa  kuitenkin  muutaman tunnin  kuluttua  kuoli.....ennätti  sitä ennen  kertomaan   kuka  häntä   ampui........Osmon sisaren poika.......huumeporukoissa  pyörinyt......hirvittävä  tapahtuma.....hirvittävä".

Ekku Mattila.

Alokkaan hyräily tiesi hänen kuolemaansa. Oulun Hiukkavaara 1964.

 10/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Tätä  on pyydetty uusintana ja  tässä se  tulee:

Hiukan lisää  surullisia "sota-aikani" muistoja........Wanhalta  ökö ajalta......1964. Minut kutsuttiin Oulun    Hiukkavaaraan  ja  sinne tietysti menin. Keväällä  15/2. Alahärmän Voltin  juna-asemalta. Ököjen  tuvassa oli  9  monnipäätä , etupäässä  Pohjoissuomesta , mutta  myös  pohojanmaaltakin ,niinkuin minäkin. Minulla on yhä  niistä ajoista  niin valokuvia, kuin myös  sotakavereiden nimiäkin , mutten  taida  niitä  julki laittaa. Eikös  se  somen  joku lakikin sellaista vaadi.  Nimiä  ei saa liikaa  esiintyä. Noh kerettiin olla  alokkaina noin  2  viikkoa  ja  eikun  kovaa  haipakkaa  meille  käsky   tuli  kolmeksi päiväksi  maastoharjoituksiin.  Raskaat reput  selekään , vaatteiden päälle  lumipuku, kengät jalakaan, käthen  lapaset  ja  tietysti  torrakat   remelistä  olokapäille , jokka oli  "pystykorvat"   7,62x53.  Niinja  karvamösä.Siinoli  sellaaset   korvaläpät  jokka  sai  vedettyä alas  jos  liikaa kylymä  tuli. Ja eikun maastoon, muistaakseni Huumaharjulle   rämpimään niin maan erkeeleesti että. Välillä ammuttiin  kivääreillä  räkäpäitä joka oli  muutoon niinkun aitoja    patruunoita mutta  kuulan  sijalla siinä  oli  viheriä puupaukku.Pum...pum...pum..........Siinähän  ne kolome päivää kului  aika  nopsastikin  ja  takaasin kasarmille, sen pihamaalle  jossa  nökötettiin  rivissä   ainakin   tunnin verran. Ihmeteltiin  että mitäs ny?Missä mennään?. Miksi  ei  ovet aukene meille?.....Ja  selvishän se kun  tupiimme päästiin.

####

Yksi  ökö, joka  oli  kotoosin  kaukaa  Rovaniemen  takamailta  oli  kuollu.  Se  oli  jostakin pannu salaa  taskuunsa  kiväärin  7,62X53  patruunan ,  yhden vaan ja  omalla  kiväärillään  ampunut  itsensä.  Siihen aikaan kun aseet saatiin, ne olivat  irrallaan käytävän telineissä. Ei  lukkoa  eikä muutakaan estettä. Patruunat  sentään saatiin  eri paikasta  ja niitä valvottiin  tarkasti. Tämä sama  alokas  oli  saanut  veepeetä , siis  vapaata palveluksesta  muutaman päivän   ja  jäänyt  yksin  kasarmille  omine  murheineen.Muistan yhä miten  hän  ei kenellekään mitään puhunut  sen aikana mitä oltiin  keritty kasarmilla olla.  Seisoi  koko ajan  ikkuna  edessä  ja  hyräili  oudosti. Oliko  se  kuoleman    hymni?.............

Ekku Mattila.

Oulun hiukkavaara 1964 ja Nilivaaran sotavamma.

 9/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Eilen , siis  Sunnuntaina  somessa oli  viesti  miten   Niinisalon  krh/harjoituksissa  oli   sirpale   hipaassu  varusmiehen  poskipäätä jättäen  ihoon  selvän jäljen. Matkaa  ampumapaikkaan  oli  sentään 80  metriä  joten mitään suurempaa  vahinkoa  sirpale  ei  aiheuttanu. Onhan mullakin (kuinkas muuten)  on vastaavanlainen  omakohtainen  kokemus omalta  ököajoiltani  Oulun  Hiukkavaarassa   1964. Komppania oli   harjoittelemassa  ammuntaa singolla    paffipanssarivaunua joka oli noin  60  meeterin päässä. Aluksihan  ei tietysti  singolla  ammuttu   kovia  paukkuja ,  vaan siinä oli ns  sisäpiippu jolla  präiiskttiin  valojuovakuteja  yks kerrallaan. Paukun koko taisi olla  Barabellumin (rauhantekijä) 7.65  jossen nyt  ihan väärin muista. Kun koulutus  eteni  ja  parhaat  valittiin  höökivaunuja   tuhoamaan , niin  sitten ammuttiin  jo kovilla  sillä   singolla. Se  taas tarkootti  ettei  ammuksen päässä  ollut  räjähtää   vaan  sen  tilalla oli  betoninen  klöntti ja  kyllä  sekin  aika  pitkälle  mojahti.Noin  50-60 metriä. Kaikkihan  sen tietää että  singolla  ammuttaessa  sen takapäästä  syöksyi  ammuntahetkellä  tulikuuma  lieska ja jos  sen tielle  osui, niin aiaiaiaiaiai.....ja  hengenlähtö  oli  melkoisen varma. Tämän takia meille teroitettiin  että "paankaas  jalat  ja koko  kruppi sillai  viistoon  asentoon ,että lieska menöö  ohitte."  .Samoin  opetettiin ettei  singolla  saa  ampua niin  että  sen  piipun  takana on seinä, sillä  lieska  singahtaa  ampujan  persuuksiin  ja   taas......aiaiaiaiaiaiai.......ih.......

ainiin......olin  just  oltu ampumassa  sillä  singolla  sellaisessa  pienessä  ryhmässä  jossa muut odottivat   vuoroaan  matalan  hiekkavallin takana. Jokaisen naama piti olla aika matalalla  maata  vasten , paitti  ampujan  tietty. Yks  ökökolleega  kurkotteli  kaula  pystyssä , soli   Nilivaara   niminen , Sallasta ja  hänestä tuli  sittemmin     "sotakoiramies".  Noh  ammunnnan  jälkeen  hän päästi kovan parkaasun   ja me  luultiin että  mistä ny?...tuliko suurikin  vahinko? Nilivaara hieroi kovaa  kyytiä kaulaansa ja  syykin selvisi.  Se  singon sisäpiipusta  lentäny  7.65  millinen   Barabellumin  kuula  otti jostakin  kimmokkeen  ja  lenneltyään  sinne ja  tänne  osuikin  sitten  miestä kaulaan. Ei  paukulla   enää palio voimaa ollu.Kuitenkin senverran että se  jäi  Nilivaaran  kauluksen ja ihon väliin jopa  hiukkasen   polttikin nahkaa. Kyllä  osumakohtaan  jonkunlainen  palovammakin  jäi , jos  tarkkaan  luuras  ja  Nilivaara  sitä  "sota-arpea"  esitteli  meille  vähän  kyllästymiseen  saakka. 

Ekku Mattila.