5/1-2023.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Clairvoyant.
¤¤¤¤
Iltapäivää tuolta lumisilta pellolta. Lunta ei ole kun noin 5,-8 senttiä, mutta enimmäkseen melkein heinäkorret näkyy vaan.Hiihtää voi jotenkuten kuitenkin. Se on pääasia. Tykkään liikkua mieluummin pelloilla, kun autojen seassa teillä...mutta kesisin....ja jos aurinko paistaa ja jos on todella lämmintä, niin Nasiirin voi nähdä pellolla kääppäilemässä. Olen aina, pikkukersasta saakka tykännyt auringosta. Se asia saattaa liittyä yhteen mun ns edellisiin elämiini, inkkariaikaan, siellä Gran Canjonin paikkeilla. Suunnnilleen 1600 luvulle. Ei siihen aikaan verhoilla liiemmälti oltu puettu. Osa oli enimmäkseen vähän aatamin ja vähän eevankin puvuissa. Se oli luonnollista elämää. Ilman mitään tekopyhyyttä, kuten nykyysen maapallon aikaan. Luonnonlapsia ja aitoja sellaisia. Minäkin joka on kohta 77 ja vee taidanpa olla yhä sellainen. Ikuinen muksu. Ikuinen luonnonlapsi. Aito ja joidenkin mielestä vähän hassahtanutkin. ...joka ilmenee kesäisin tuolla pellolla liikkuessani. Yleensä ylläni on pienet uikkarit jos muistan ne päälleni laittaa ja välillä en muista niin tehdä. On siinä linnuilla ihmettelemistä ja vähän muillakin. Mutta en taida liiemmälti piitata. Son mun luanto.
Ja nyt mennään valkosipuliin: Olen ikäni, voi sanoa varsinkin syksyisin ja talvisin, kevääseen saakka popsinut valkosipulia. Heti aamulla ruisleivän päälle noin 3 valkosipulikynttä, pieninä paloina. Sen päälle ohuet juustonsiivut ja maitua taikka teetä kuppillinen. Sitten illlemmalla sama juttu. Noin 16,00 nurkilla ja avot. Duha ja lunssa ei iske. Minulla on viimeksi ollut lunssa -kuume ja paha noin vuonna 1993. Kuumetta oli 40 ja niin huonossa kunnossa taisin olla että sopersin vaimolleni....."jos kualen niin älä viiteen vuateen uutta miästä ota....tee se mun muistokseni".. En huomannut siinä kualeman tokkurassa, että vaimoani hymyylytti......(se taisi olla sitä miäslunssaa...)..köh.
Muistakaa se valakosipuli.
Ekku Mattila.
