16/1-2022.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Clairvoyant,
.
¤¤¤
Paaaiiimeeeeneeeeeeeeeeennnn..........Äiteeni huusi kello 07, 00 nurkilla Alahärmässä nykyisen Knuuttilanraitin varrella ja vuosi taisi oll jotakin 1954-55. Oli Toukokuu ja Voltin kansalaaskoulussa oli muutama päivä alkanut kesäloma , joten........paaaaiimeeneeeeeeeeenn.
Molin 8-9 ikääneen.Pellavapää.
Siihen aikaan oli tapana, varsinkin vähemmän rikkaiden talojen-kersojen ,että niiden oli mentävä heti kesän alussa paimeneen. Ensinnä sillä säästettiin ns omien peltojen ruohonkasvua ja eikun siis paimeneen.
Nukuin siihen aikaan ja aina kesällä meirän saunan ns pukuhuoneessa ja oli "kiva" havahtua Äiteen kovaan paaaimmeeneeeeeeen huutoon....ja siis...linkkari taskuun ja menoksi yhren lehemän, jonka nimi oli Ulla, sen perässä kohti Hanhimäkeä. Kärmesmäjen ohitte alkoi se tie sinne Hanhimäkeen. Tien molemmat ojat kasvoivat juuri lehmille maistuvaa ruohoa, ojissa oli sopivasti vettä ja savikuopassa kans. Evästä ei ollut. Pistelin naamaani suolaheinää, männyn kerkkiä, kuoven munia niiden pesistä, tyyliin , (loppukesästä puna-valakoapilaa, tuomen marjoja ), jos oli 8 munaa niin imin niistä 4. Kumpaankin päähän linkkarilla pienet reijät ja hörps.......oli siten hyvää. Välillä vaan piti väistellä kiukkuuseen kuovipariskunnan päähän hyökkäyksiä..
Niinja oli mulla linkkarin lisänä pieni haalihurppu, eikun huuliharppu,,Hehe......ja sillä mä soittelin jotakin..mukamas.....välillä meinasin nukahtaa ojan reunallekin ja kerran ainakin Ikolan Pentti mua hereille huuteli......eeemmpuuuuuu....herääs jo lehemäs on jo nakymättömissä...
Jakun mun mielestä kellu oli jo neliää, joka oli takaasinpaluuaika, niin lehemän houkuttelin kohti kärmesmäkeä, navettaansa kohden. Auringosta sen ajan muka tiirasin. Välillä erehryin kaksikin tuntia....soli laiskuutta. Tuumasin ettei Äitee sitä havaatte. Mutta sanoi että kokeiles Ullan ylävattaa ja jos ne on , siinä luiren päällä, selekärangan paikkeilla , ihan tasaaseet niin kello on sopiva ja tuu sitten kotia.
Kerran just siinä kärmesmäjen kohoralla , tien vieressä oli jumalatoon suuri mänty ja ikenana salama präiskäytti täysosuman siihen puuhun. Molin silloin Äiteen polokupyörälllä matkassa, jos en väärin muista, koska mulla oli kantapääs suuri ajos-muu ja sen Ullalehemän 3 meetrin pituusen kettingin olin kiataassut pyärän toiseen sarveen kiinni ja toinen pää oli lehemän kaulassa. Elukka säikähti enee mua ja ryntäs kikit heiluen , häntä pystys karsinaansa kohti, maitotippoja suihkusi tielle.
Se pyörä jäi siihen kettinkiin kiinni ja kun lehemä juoksi tuhatta ja ainakin toista sataa navettaansa, noin 600 meeterin matkan, niin pyörän oikenpuolooneen sarvi kului ruman näkööseksi....se meni lehemän mukana heiluen tien kumpaakin pualta..Niinja toinen polienkin..........hinkkaatuivat kuten rautaviilalla verellen...karkialla hiekkatiellä.
Oli se. Oli se kuulkaas räsährys. Niinja se täysosuman saanut suuri mänty katosi kun taikaiskusta. Pieniä puunsäleitä lojui monta päivää pitkin/poikin tiellä. Parimeeterinen resuuneen kanto jäi pystyyn.
