torstai 19. tammikuuta 2023

Olin kahden 5 vuotiaan muksun päivähoitajana Hesassa 1971.....juu.

 19/1-2023.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Clairvoyant.

¤¤¤¤

Iltaa taas: Vuonna  1971 sain yhdestä  firmasta  lopputilin, kun  fläsäytin  yhtä  työkaveriani  pläsiin...pälts....hän luuli  että  suostuin  sylkykupin  asemaan, mutta erehtyipä  pahemman  kerran...............nooh...siinä  muutamana  aamuna  lueskelin  hesarin   annetaan  töitä  sivuilla , kävinkin  muutamassa  paikassa, muttei ns tärpännyt ja   illalla   menin  lähikauppaan  vähän   ruakaa ostamaan..Siinä  heti oven  pielessä oli sinisiä  pikkulappuja roikkumassa  taulussa  ja  niitä lukemaan..........niissä  oli ensinnä puh/numero sekä tekstiä....annetaan  lapsia  päivähoitoon.....

pari-kolome  sellaasta repääsin mukaan ja  eikun  kotio Porvoonkatu  5-7  B 63, yhyreksäs  kerros sisälle,  vähän söin  oman 2  vuotisen  muksun  hoirin/syätin ja  soittamaan  niihin lappusissa  oleviin  numeroihin  ja ilmoitin  osoitteeni jossa  olisi  muksun  päivähoitopaikka  valamiina.

Ja:  Heti samana  iltana  , joskus  kuuden nurkilla  asuntoni  ovikello  sanoi  klik..klik.. ja klik...oven avasin ja  sen  takana  oli  pariskunta mukaanaan  noin  4  vuatias pellavapää. ..minä sisälle  pyysin ja ne  tuli   ja syntyi  seuraavanlainen  keskustelu:

Päivää....

Minä. jaahas...mitä asiaa  teillä niinkun olis..

asiakas:   tästäkös  talosta soitettiin  tänään  meille  ja  tarjottiin  lapselle  päivähoitapaikkaa..?

M:  kyllä....

A. aiettä hyvä  juttu. Mieheni, joka on lastamme hoitanut jotuu  menemään töihin  yhteen  firmaan ja  me tarvitsemme  lastenhoitajaa  aamulla kello  07- iltaan  kello 17,00..joka  arkipäivä..

M: ahaa.....sopii  vallan  hyvin  minulle...koskas  se  työsi  alkaisi  ?.....mulle  käy   vaikka  huomenna  heti..

A: hmmmmmmmmmmmmmm???..mulle.....??.....sinäkös   olisit se  lastenhoitaja....teköööööööööö?

M:  kylläpä niin....minä....minä...

A; hmmmmmmmmmmmm??? hmmmmmmmmmm??...juu...meinaan...ettäääääh...juu......mietimme  tässä  vähän...juu.........soitamme.....sit.......näkemiin  vaan........vaaaan....näkemiin...

ja ovi  kolahti...... klons. Ja ne lähti. Kummasti   katsoivat molemmat   mun  päälle....

¤¤¤¤

Jaaatkuuuuuu:

Seuvaarana  päivänä  kävi  kolme kertaa  juuri samalla  tavalla.......päiväää  ja kun  kuulivat että niitä  lapsia hoitaisin minä...!!.herra  paratkoon...mies..!!...niin....ovi  kävi....klonks...

Kunnes samana  iltana  taas ovikelloni  kilisi...klik..klik.... klik....oven avasin ja sisään  astui  nainen  mukanaan  noin  5  vuotias  tyttö, Jaana  nimeltään....terveisiä jos  tämän luet.....ja kun nainen kuuli  että  minä  olen se  joka  lapsia   rupiaa hoitamaan innostui   tavattomasti.....kättä  paiskattiin  ja  heti seuraavana  aamuna  Jaana   tuli  mulle  päivähoitoon.

Seuraavana  aamuna  ovikelluni  taas  sanoi sen tutun  klik..klik..klik  ja  sen avasin ja niinhän siinä  kävi että  sain toisenkin  päivähoitomuksun hoidettavaksi, soli  5  vuatias  poik ..ruattinkielinen vallan...Kim...  nimeltään....palkkaa sain  400   markkaa  (verottomana) kuussa, aamulla  ne  toi  ison  pussin  panaaneja-appelsiineja ja  muuta ruokaa  niille  kersoille ja  hyvin meni.

 Mullahan , kuten alussa  jo sanoin  oli  se  oma  kersa, vajaa  2  vuatinen tyttö....Tahiti....josta  paan kuvankin  seinälleni jos  osaan. Kaikki  meni  ihan  loistavasti ja  hoitomuksut  tykkäs. Mää kerroin heille , omasta  päästäni  keksittyjä satuja, lauloin , piirtelin  ja jos  oli  kiva keli niin mentiin  Kallion Brahen  puistossa olevalle  leikkikentälle  resuamaan. Olsin  hoitanut  kersoja  vaikka  kuinka  pitkään, mutta  kun  mulle ja sille  Ylihärmästä  syntyysin  olevalle naiselle  tuli   erilaisia  riita-klummpuja päivä-aamu-ilta ja yörytmiin ja hän otti  Tahiti  muksumme  kainaloonsa  sekä  häipyi  kotkuntaansa. ....klonks  ovi  vaan kävi...

Klonks... ero  tuli että pätkähti......pätkh...

Ja minä  ostin  keväällä   1973   250  kuutoisen  moottoripyörän , soli  Suxuki ja heti  Toukokuussa   lähärin  kiertämään  pitkin ja  poikin  Suamea  ja sillä samalla matkalla  oon  yhä.

Ekku Mattila.