5/10-2023.
EKKU.
Nasiiri.
Meedio.
Clairvoyant.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Äsken soitti yksi asiakas, joka on 11 vuotta lukenut joka päivä omaa blogiani, että " kerrokko taas siitä lapsenasi tapahtuneesta...jol."...?
Ja mä kerron( taas) Odottakaa käyn ensin kaffilla.
Noniin..nysse alkaa: Olin noin 5 ikääneen kersa, 1951, syntymäpitäjässäni Alahärmässä, Hakokylässä, Volttiin noin 3 km....kun näin(kö?) kummaa unta...... Keväällä Toukokuussa,.... Muistan miten meirän talon pihamaalla , näin, että, siellä seistä kökötti jonkunlainen suurehko kanto-sylinteri (?) noin mun mittaaneen, meeterin,toista luokkaa. Oli aivan kirkasta jo. ......
Ja: ennenkuin huomasinkaan niin olin sen kannon sisällä. Päätäni vähän näkyi. Seuraava muistikuva oli miten se kanto nousi ensin hitaasti, mutta koko ajan nopeammin nousten ylös taivaalle. Yhdessä vaiheessa luurasin alas...ja aiettä mä säikährin. Tuntui sille että joku olisi vetänyt maata alaspäin, koko ajan nopeammin ja nopeammin. Hetken kuluttua koko kotini markki oli kadonnut. Se näkyi kuin äiteen mattokoneessa olevalta matonkuteelta. Siellä täällä ruskenvihertäviä laikkuja...
Ja....kanto senkun nousi ja nousi. Mutta nyt mä vasta todella säikährin. Maa oli muuttunut pieneksi palloksi, kuin jalkapallon kokooseksi ja hetken kuluttua sekin näky katosi. Ja nyt alkoi se heiluminen. Se kanto alkoi , ensin hitaasti, mutta yhä laajemmassa kaaressa heilumaan, niin että kannon alaosa pysyi paikoillaan, mutta sen yläosa, jossa mäkin olin teki laajoja kaarroksia, nyt ihan säkkipimeällä taivaalla. Näkyi vaan jotakin kipinöitä (tähtiä?) ympärillä.
Kolmas ja: aiettä mua alkoi sitten oksettamaan. Muistan miten kurkkuuni oli koko ajan nousemassa jotakin karvasta ja kuumaa. Luulen että tässä vaiheessa otin ja pyörryin..tajuni meni......koska....tajusin makaavani omassa sängyssäni. Yritin nousta ylös mutten päässyt. Tuntui että painan satoja kiloja. olin kun liimattuna sänkyyni. Edes käsiäni en voinut nostaa...ja taas vissiin pyörryin.
Oli jo iltapäivä kun havaatti. tajusin äiteeni retuuttavan mua hartiosta. Kovalla työllä nousin ylös mutta romahdin lattialle. Äitee tiputtti kanferitppoja mun suuhuni ja voi jumalauta kunsoli sitten pahaa. Kun käärmeen kusta...Ja taas sänkyyn. Ihmettelin yhtä asiaa, joka kesti monta kuukautta.
Tämä: Mun , varsinkin oikea käteni, kämmenestä sormiin, oli tavattoman raskas. Se tuntui painavan valtavasti. Ja....siitä välillä tuntui pursuavan ,. sormien päistä, sellaisia, kun ohkaasia auringosätehiä ja niillä mä leikin...monta kuukautta ja välillä täälläkin, nykyysin, 2023, niitä näkyy.
Ny mää kysyn: pankaas sanomaan ettei se ollu mitään unta..?...eiksjuu? Jos molin lentävän "kannon", ufon kyytissä. Jossakin korkialla taivhassa. Juu.
Ekku:
Alias. Jukka-Pekka Mattila.
puh: 0466840923.
