perjantai 27. lokakuuta 2023

vuosi 1982 ja Saarijärven riski kummitusäijjä.Oli se kiuukkuuneen.

 27/10-2023.

EKKU.

Alias: Jukka Pekka Mattila.

Puh:  0466840923.

Nasiiri.

Meedio.

Clairvoyant.

Päivää  taas  kullanmurut....taas sain muutaman puh:soiton,.......lisää..lisäääää lisäääää  EEekkuuuuu kimmituusjuttujasi  ja niin mä teen. Nyt   menemme   Saarijärven Mahlun  kylään, konttiperälle ja  vuoteen  1982, kevääseen kun mä sain jonkun  torella hullusspuuskan, Espoon Olarissa, taikka  sitä  ennen,  Tammikuussa  1982,  jolloin soitettiin suuri muuttokuorma-auto, Kauhavalta, soli  Saaren kuljetus, Espoon  Olariin ja tavara  kyytiin, sekä  osoitteena  tuo  mainittu Saarijärvi.

Nooh....seuraavan  aamuna  tunsin vastustamoonta  uteliaisuuden   kiinnostusta  ja  kapusin talon vinttiin, soli  sellaaneen puolitoista  kerroksinen  matalahko   omakotitalo, vanha, noin  1955  tehty  ja  mä siis  sen talon  vinttiin kapusin (niinkuin Tapio Rautavaara  yhdessä laulussaan,,isoisän olkihattu)  ja siellä  oli  pitkähkö   huoneen  tapainen, hyvä kun  pystyi  kumarassa  siinä kävellä.

Sen seinällä oli  2  vanhaa  seinäkelloa, ja  lattialla  kaksi kiikkumatuolia.  Kun sen toisen  editse  kävelin , se  alkoi  ittsekseen  hiljalleen  raksuttaa, , kello meinaan, ei se kiikkumatuoli..ja  se  kiikkumastuoli alkoi heiluamaan. ja...JA....samalla se  toinen seinäkello  lyödä  tömöhti...klonk...klonh..klonh....ja mää ihmetteleen jäin.   Ns  tärpästikkeli ei edes heilunut. Niinhän sen pitäisi heilua , mutta kun ei  heilunut. Muutaman kerran  tömsähti ja lakkasi sitten. Samoin se  toisen kiikkumatulin  kiikkuminen.

Noh. Parin päivän päästä  mä  tuumasin että laitanpas talon ulko-oveen  hyvän  lukon  avaimineen kaikkineen  ja siihen  rivan.Ajoin Saarijärven  keskukseen  24 km, rautakauppaan josta  tarvikeet  ostin  ja  eikun  takaasin puskaperälle...Noukin   työkalulaatikostani    terävän puutaltan, saman levyysen sen lukonjutun kanssa, vasaran käteen  ja portaille menin. Pitäähän  sitä  ulko-oveen lukko saada.

Muuuuuuuutttaaaaa..

Ensin mittasin oikean paikan sille lukkojutulle,kynällä ja sitten  taltta  vasempaan käteeni ja  vasaralla, joka oli  oikeas  käressäni,   meinasin  osua sen  taltan  päähän....vakaana tarkootuksen aikaansaada  kapea  lovi, johon se lukkojuttu olisi  sopinut....ym....

Kun:  Yhtäkkiä  vasara katosi kun  kuppa Helsingin  Töölöstä sotien jälkeen. Se  hävisi  jonneki ja mä sitä  ihmeissäni kummastelin. Koska  oli  Maaliskuu ja lunta ainakin  30 senttiä, jossei eneekin, niin  jätin taltan  portahille ja  eikun ettimään sitä  vasaraani.  Kun aikani sitä  ettin niin havaattin  ehiässä  lumipeitteessä  pienen kolon, noin  15-20  meeterin päässä  siitä  portahilta, sinne  käteni  mä  työnsin  ja  ...niinpä...vasara oli siellä.  !!!!

Mulla  jäi turpa  auki kun isoo haavi. Nooh...taas  saapastelin  tuvan portahille, taltta  vasempaan   käteeni ja oikealla  kärelläni jossa  se vasara  oli, meinasin  uudelleen lyödä sen  taltan  päähän....ja..........viuuuh.....uudelleen se itun vasara  lensi siihen melkein samaan kohtaan  sitä  entistä ja taas saapastelin sen hangen sisältä  noukkimaan...kun  tämä sama offensiifi tapahtui  kolmannen kerran niin  minä  menin talon vieressä olevaan vanhaan  navettaan jossa  otin  "yhteyttä"  talon entiseen  omistajaan ja sanoin, taikka  huusin:

Näin: "äläs ketales kuule luulekaan, oot vaikka millaanen kummitus- herra,,että sinä paskapää  määräät  kuka saa laittaa lukon  sun entiseen  tupaasi....minä täällä määrään ny..ekkä sinä  ruikkupää.."

Ja:  koetin neljännen kerran ja  mun  huutamiseni   näköjään  tepsi. Lukko  tuli ulko-oveen  jees.Nooh..viikon päästä  tuli sen talon  omistaja-leskirouva kaffille   ja  käytin tilaisuutta  hyväkseni ja  kyselin..ja hän sanoi:

"Mieheni oli    50  vee.. voimakas kun mettän karhu...voimia  kun pienessä kylässä...vuosi  sitten, kesällä oli  naapurin traktorikaivurimies  tekemässä  vesijohdon  paikkaa  navettaan , noin  toista metristä, kun  kuopaan osui isoo kivi eikä se  pikkukaivuri jaksanut sitä ylös nostaa....niin  mieheni  laskeutui kuoppaan, nosti kiven syliinsä, ja  punnersi sen penkalle......sai  sydänkohtauksen ja kuoli  paikalle. "

Minä kiitin tiedosta ja  heti tiesin  kuka siellä  yritti jöötä  pitää  edelleenkin, vaikka  oli jo  toisella  puolen elämää.

Mutta: Siellä talossa  kummitteli niin kovasti, että meidän oli  pakko muuttaa sieltä pois ja  mielellämme  sen teimmekin. 3 kuukautta  kesti siellä asuminen. Sinne jäi  riski talon  entinen  isäntä...ittuilemaan  seuraaville taloon muuttaville.

Kirjoitti:

Ekku Mattila.