21/10-2023.
EKKU:
Alias Jukka-Pekka Mattila.
puh: 0466840923.
Nasiiri.
Meedio.
Clairvoyant.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Iltaa jälleen.....kävin hetki sitten plaraamassa vanahoja lenkki-päiväkirjojani ja....oli Lokakuu , vuosi 1989, kun kuulin että yksi tuttuni sanotaan häntä vaikka Ossiksi, Peräseinäjoen Sydänmaalta, oli joutunut sairaalaan. TYK :siin, siis Tampereelle ja tuumasin että jospa seuraavana aamuna ajelen sinne tuttuani tapaamaan.
ja niin teinkin:
Sairaalan parkkipaikalle, taloon sisään ja sisar hento valakooselta, joka tuli vastaan aulassa, kysyin...missäs on herra Ossi.....sejase ja hän sanoi....oletko sukulainen ja lähiomainen ja mää sanoin että joo...vaikken ollukkaan........kolmas kerros , numero ovessa...xxx ..hoitaja sanoi...
hissillä ylös ja hetken etsiskelin ennenkuin ovi numero xxx löytyi ja sisälle mää menin. Sangyssä makasi Ossi. Kasvot tuskan irvistyksessä. Koko keho kaarella. Noutaja oli jo valmiina ottamaan omansa, sen heti näin.Kasvonsa tuhkanharmaat.
Ekkuuuuuuuuuu...Ossi huusi..Jumalan kiitos että tulit.......Eekkuuuuuuuuuu.....Jumalan kiitos.....ja ojensi mulle kätensä.Siihen tartuin ja samassa Ossi suorastaan kiskaisi minut sänkynsä viereen, otti toisellakin kädellä mun kädesäni kiinni ja puristi todella kovaa ..
ja huusi:Lupaatko Ekku Jumalan nimeen ja Jeesuksen kautta ,että tuot minulle tänne ladatun pistoolin...en kestä näitä helvetin tulen tuskia....lupaatko Eeeekkuuuuuu..? Eikä päästänyt kättäni irti...ja huusi lupaaatkooooo...vannotko .....tuo minulle ladattu pistooli.......heti tänään....lupaatko............??
Ja minä vannoin......oli pakko...oli pakko. Kun sen sanoin ja lupasin heti huomenna tulla tänne ladatun pistoolin kanssa, sen antaa hänelle, niin Ossi päästi kädestäni irti.....ja itki.....ja itki....aaaah.....näitä tuskia.......iitkiiiii........aaaarh.....ja huusi tuskasta.
Moikkasin järkyttyneenä ja lähdin.Ajoin Jalasjärvelle, Ahonkylään, missä siihen aikaan asuin ja mietin koko matkan. En meinannukkaan tuoda Ossille ladattua asetta. Ei tullut edes mieleenikään. .....ei tullut.
Niin kului viikko ja soitin Tyksiin. Kysessäni Ossin vointia minulle vastatiin että hän on päässyt kotiin eilen ja kiitin tiedosta sanoen..oikein hyvä...ihan hyvä ja soitin Sydänmaalle Ossin kotinumeroon ..
ja kuulin: Ossi oli todella päässyt kotiin. Taivaan kotiin. Pilvien päälle. Oli mennyt valoa kohti.Poissa oli tuskat ja murheet. Poissa.
Ekku Mattila.
