17/1-2024.
EKKU.
alias: Jukka Pekka Mattila.
Tämän on jatkoa sille aamupäiväiselle "hammaslääkärikirjoitukselle" ja nyt mennään samaan vuoteen 1973, mutta Toukokuun alkuun, Hesaaan , ihan mun asuntoni naapurirakennuksseen, Porvoonkatu 5-7, jossa oli hammaslääkärin vastaanotto. Sinne soitin, koska oli pakko. Sen Malmin hammaslääkärituolista pakenemisen jälkeen ylähammastani oli särkenyt koko ajan , yötä päivää, koko ajan, monta viikkoa ja siis:
Soitin naapurihammaslääkärille, (kerroin että pelekään hammaslääkäreitä enee kun kuolemaa ja että olin rynnännyt pakoon muutama viikkoa ennen Malmilla , hammaslääkärin tuolista) sovittiin ajan ja sinne menin heti samana päivänä illalla 16,00 nurkilla. Jälkeenpäin sainkin tietää että se miksi pääsin melkein ehti vastaaotolle johtui juuri siitä, etten olisi liikaa vastaanottoa ajatellut ja en mennytkään.
Siis: Vastaaoton ovikellua kilutin..kili..kili..kili ja ovi avautui.. ... päivää...päivää....nainen sanoi ..astu sisään ja mä astuin...hetken siinä juteltiin maailman asioista, en muista edes mistä, mutta jostakin kuitenkin ja ainakin 15 minuutin päästä hampilääkäri sanoi.....voitko istahtaa tuoliin.....minä tutkin vähän.....ja mää tein niin.....syrän tuhatta ja sataa takoen.
Hän hetken suutani tutkisteli, jollakin pienellä peilillä sinne kurkki ja sanoi......nooh....iihaan hyyväää...tämä oli tässä nyt....voitko saapua huomenna aamulla 08, 00 uudelleen ja mää jotakin vastasin..heksosioieneismkooensms..juuu kyylllllääääääh ja irrotin kynteni , raps, hammaslääkärituolin nahkaasista käsinojista. Noli uponneet sinne syvälle kun leijonan kynnet. Voi ittu kun olin sitten peliännyt.............mutta älkää tätä jokaaselle kertoko..multa menee maines..
ainiin sanoi nainen, ojensi kätensä jossa oli yksi iso sininen pilleri ja sanoi.....noin 30 minuuttia ennen kun huomenna tänne tulet ota tämä pilleri, veden kanssa.. se auttaa kovasti....näkemiin ja siis huomiseen..
Jaatkuuuuu..
Ja niin tuli seuraava päivä, tuli aamu ja tuli kello vajaa 08,00 kun uudelleen sinne hampiplääkärille astelin. Olin ottanut sen sinisen isoon pillerin noin 30 minsaa ennen . Vähän ihmettelin koska se lyhyt matka kävellen, noin 50 metriä, tuntui aika jännälle. Mun mielestä kadulla oli jänniä kuoppia ja jänniä mutkia ja koko kadunpätkä oli ikäänkuin sumun peitossa. Melkeen mua nauratti ja hihitytti koko ajan. Vähää vajaa etten tanssiaskeliakin ottanut. Olipa helppo ja "taivaallinen" tunne koko nuorella miehellä.En tajunnut että se johtui sitä sinisestä isoosta pilleristä, jonka olin ottanut. Jälkeenpäin olin varma että se oli torella iso jytkyannos rauhoittavaa. oli se tehokas pilleri.
Ja: Olipa helppoa siinä tuolissa istua. oli, oli. En havaannu mitään, mitä ympärillä tapahtui. Vain yhden kerran vissiin pyärryin, mutta olokaa tästäkin tunnustuksesta hiiren hiliaa taas.Se mun maines..se menee muutoon täysin. Eihän mua enää kukaan vihulaaseet pelekää....Niinja yhyren kerran näjin ikäänkuin sinisen sumun läpitte miten hammaslääkärin naamalle präiskähti jotakin keltaasta sotkua, mun suustani, kun yksi pahasti tulehtunut hampaani, jonka hän kiskaasi irti, roiskadutti märät visvat naisen naamalle. ..ja että se haisi, se visva...ei nainen...heh.
Näin kului muutama sekuntti, ainakin sille tuntui, vaikka nainen sanoi että vajaa tunti siinä kului kun ylähampaitteni kivikoissa hän touhusi. Joutui laittaaan muutaman tikinkin vissiin. Aiettä oli edelleenkin kiva olotila. Aiettä. Oikein kärestä naista kiitin.....jotakin mumisin..ksdkksdnmsdflsdfl sdfklopopsksdf dfmkoopjoo.....tooksiaa palion, laskun sain käteeni ja ovesta pihalle.
Kun kämppääni , melekein hoippuen kävelin, sen rauhoittavan sinisen piiillerriin ansiosta, olin niin onneni kukkuloilla , niin täynnöärohkeutta, ilman pelkoa , että olisin vaikka mennny saman tien hesan rautarieasemalla rippaamaan kaiken kansan edessä. Mutta en niin kuitenkaan teheny...muistaakseni......olishan siitä Iltasanomissa ollut isoot jutut. ..köh.
Jaksootteko lukia tämänkin tosijuttuni..? Kiitoksia jos jaksootte.Ny meen juamhan kaffia. Kerman kans. Pullaakin on.Oikein hyvää jatkopäivää, eikun päivänjatkoa sinne teille.
Ekku Mattila.
