21/1-2024.
Moro:
EKKU.
alias: Jukka Pekka Mattila.
puh: 0466840923.
Nasiiri.
Meedio.
Clairvoyant.
¤¤¤
Hrrrrrrrrrrrrrrrrrhhhhhhhhh......olin aamulla hiihtämässä pellolla, kuten näkyy ja hrrrrrrrrrrrrrrrrrrhhhhh..oli todella kolea-viimainen keli. Vaikka tuuli kävi etelän suunnasta niin hrrrrrrrrrrrrrrrrhh...asteita miinus 2 mutta......äääh..
Onneksi puin päälleni todella lämpööseen turkishaalarin, jonka sain isseeenpäivän lahajaksi 8 vuotta sitten ja joka on yhä ehiä ,paitsi kerran on jouduttu haalarivetoketku, eiku vetoketju korjaamaan...niinja siinä on myöskin huppu joka oli todella paikkansa tänään ansaannu.
Jaahas: Mitäs muuta kirjootan?? Ainiin......tänään, tuolla hiihtolenkillä (vasta) tajusin viimeaikaisen "kyllä polkuni jäljet mä tunnen" todellisen tarkoituksen(set) ja siitä ahaa-hetkestä suuresti kiitän enkeljoukkoa..rakastan teitä jokaista, jotka tapasin Seinäjoella 3/1-2024-13/1-2024.Kuten olenkin jo kirjoittanut niin he eivät olleet ns "tästä maailmasta" vaan ja "ihan sattumalta ja ihan minua varten luodut" . nostaakseen Nasiirin pimeästä montusta ylös elämään ja aurinkoon . Tätä hetkeä ennen Nasiirilta oli viety kaikki. ......
Asunto.
Vaimo ja lapset.
Ystävät ja Fb kaverit.
kaikki.Kaikki.
tavarani mahtuivat kahteen mustaan muovisäkkiin, siniseen matkalaukkuun sekä punaiseen Adidas urheilukassiini, (terveisiä Amandalle) kassiini, joka on ollut mukanani elämäni matkoilla jo vuodesta 1973. Siinä oli kaikki. Rahaakin oli taskussani jopa 20 Euroa. Kävellessäni pitkin Seinäjoen kylmiä katuja , aamulla varhain, 31 asteen pakkasessa, välillä Kyrkösjärven jäätyneilla rannalla, rautatieasemallakin jotakin odotin, en tiennyt mitä, poninhäntäni viimassa lepattaen, tajusin olevani ihan lopussa, mustassa koleassa montussa,josta enää alaspäin oli kylmä hauta. Montun monttu.
Kunnes annoin periksi.
Avasin koko sieluni.
Koko sydämeni.
Ammolleen avasin, tunteen portit avasin, molemmat ovet kerralla,avasin, lumiselle penkille lysähdin, pääni alas rinnalleni laskin, kumaraan saakka, melkein rukousasentoon.....melkein rukouasentoon......
ja: Itkin....itkin ja itkin.....itkin ja itkin ja itkin.....kello kahdeksan Sunnuntaiaamulla, Seinäjoella, 31 asteen pakkasessa, itkin..itkin ja itkin.Kyyneleeni jäätyivät poskilleni, pitkille hiuksilleni, huuliini, alas lumiselle kadulle, ne valuivat ja jäätyivät. Kyyneleet olivat jäisiä. Ei kuumia. Ne olivat valtavan henkisen tuskan kylmiä kyyneleitä. Kylmiä.
Kunnes havahduin. Ketään ei kaduilla näkynyt. Vain muutama taxi liikkui. En tiedä miten pitkään olin penkillä itkenyt.En kelloon katsonut. Aika oli sivuseikka. Oli vain se hetki elämäni filminauhassa. Vain hetki ja se löi. Hento hopeakellon ääni löi. Dingdong, vain kerran, mutta ymmärsin. Dingdong Nasiiri, Dingdong Meedio, Dingdong Clairvoyant, Dingdong Ekku Mattila, Dingdong...nouse ylös elämään Ekku, nouse ylös ja kävele. Se on yhä edessäsi Ekku Mattila. Se on elämä. Se on elämä. Dingdong.
¤¤¤
Ja nyt on taas asunto.
On taas vaimo ja lapset.
puutarhassa linnut ja jänikset,
kevättä kohti,
aurinkoa ja elämää.
rahaakin enee kun 20 Euroa.
¤¤¤¤
Taisin olla Jobin koettelemuksissa.
¤¤¤¤
Ekku Mattila.
Jumala on.
