19/1-2024.
EKKU.
alias: Jukka Pekka Mattila.
Nasiiri.
Meedio.
Clairvoyant.
¤Puh: 0466840923.
os: Perkiö-Kalantie 155.
61850 Kauhajoki.
¤¤¤
¤¤¤
Nono.....blogini lukijat ovat ihmetelleet tämän aamusta kirjoitustani, lisää samantapaasta ennakkovaroitustarinaa multa pyytäneet, joten niin teenkin, tulkaa mukaan Kreikkaan , vuoteen 1984, Keväällä, jossa olin Aurinkomatkojen siivittämänä 2 viikon lomalla. En ole koskaan tykänny ns maata vaan auringossa nahkaani polttamassa, vaan aina jos on suinkin mahdollista, koetan liikkuakin ympäristössä. Kuten tein 14/6-1984 (jännä sattuma tuokin 14/6 josta olen kirjoittanutkin useasti, sillä monta kertaa on tuo 14/6 pitänyt sisällään minulle ei hyvää päivämäärää, kuten tuokin Jalasjärven juttu, josta aamulla jo kirjoitinkin) jo muutaman päivän päästä huomasin saarella, jossa lomaani vietin, aika korkean kallioryppään ja heti mää innostuin.Sinne Ekku.
Ja: Kalliota kohti mä lähdin kipuamaan. Paikka oli täysin sivussa muista lomailijoista ja itse merenrantaan oli noin 600 metriä. Olin ihan yksin siellä. Ei se mäki korkia ollut, ehkä jotakin luokkaa 100 metrinen, viisto, sellainen jyrkkä kuitenkin, ettei juosta voinut vaan kiiparoittin ja sen päällä louhikkoinen kalliorinne, noin 15-20 metrinen ennen huippua. Soli aika jyrkkä.Aikalailla melkein pystysuora, mutta kuitenkin sellaista kivikasaa josta pystyin otteen saamaan ja ylöspäin menin.
Kunnes: Noin 3 metriä ennen huippua kuulin korvissani vanhan mummun äänen joka sanoi Englanniksi.....Be Careful. ..monta kertaa...Be Careful ja mä huikkasin että joo..joo..jooo ja jatkoin kiipeämistä. Mutta kun mumma alkoi olla todella hädissään, melkein huusi nyt..BE CAREFUL, niin aloin itsekin huolestumaan . Vähää ennen sen kivikasan huippua oli sellainen isohko kalliopaasi josta olisin, ilman sen mummun , ole varovainen, huutoa, ottanut otteen ja sitten päässyt huipulle,
.
Mutta: Uskoin sen suojelijamummun varootusta, enkä ottanut otetta siittä lohkareesta, vaan menin sen sivuitse ylös . Väistin sen. Sitten varovasti, tarkistaakseni mummun varoituksen, kurkotin sen lohkareen sivulle, otin siitä otteen ja.......
Rysssyssk...se irtosi heti ja putosi alas vieden mukanaan muita kalliolohkareita. Jos se mummu ei olisi varoittanut, Be Careful huudollaan ja useampaan kertaan ja olisin ottanut siitä kivestä otteen...........
Olisin takuulla kuollut kivivyöryn alle.
Voi vaan kuvitella: Viimeinen bussi lähti sieltä rannalta Thomas hotelliin ,joka oli 19 km päässä, kello 15,00 , mutta Ekku Mattila ei olisi ollut siinä mukana, eikä lentokoneen matkustajana paluumatkalla Suomeen. Elia -Rannalla olisi kököttänyt punainen Adidas laukkuni, (terveisiä valon enkeli Amandalle , Seinäjoelle) sen sisällä pyyhe, aurinkorasvaa, lippalakki ja kamera. Aika nopeasti oltaisiin tultu siihen tulokseen että sinne Egeijjan mereen Ekku oli hukkunut ja taikka vasta pitkänkin ajan kuluttua , kalvenneet luuni olisi sattumalta vuoren kupeesta löydetty.
Kiitän kovasti suojelimamummuani, jälleen kerran, sieltä jostakin, sinisen pilven takaa. On mahtava tunne kun on Jumalan kämmenellä ja että auttajan työni edelleenkin jatkuu.
Ekku Mattila.
