lauantai 20. tammikuuta 2024

vuosi 1973....Helsinki, Syyskuu, paikka Porvoonkatu 5-7 B 63....Kallio. "äitiiiiii.. tuollaa oon setääääääääää".


 20/1-2024.

EKKU.

Nasiiri.

Meedio.

Clairvoyant.

😄😄😄😄😄😄

Iltaa: Vuonna  1973 Hesassa, osoitteessa Porvoonkatu  5-7 B 63, Kalliossa, luovutin  asuntoni  Rami  veljelleni, koska  olin  lähdössä  Toukokuussa ajelemaan  moottoripyörällä, ensin  pitkin ja  poikin Suomea , eri leirintäalueilla  ja  syksyn  tullessa  sitten puikkelehtien  Marokkoon ja päämääränä oli  Afrikka.  Sinne  meinasin jäädä  ns loppuiäkseni.

Mutta:   Kahta  viikkoa  ennen  lähtemistäni  eräs  pariskunta  varasti  Järvenpään leirintäalueella olevasta teltastani, sillä aikaa  kun olin  moottoripyörälläni  yön  riiuuulla Orimattilassa, kaikki  tavarani, tarkoittaa  passin, ajokortin,  rahaa  900 markaa villasukassa ,  teltan lattialla,  postipankin   pankkikirjan,  vaatteitani  .ym.., sekä aamulla  kello  08,00, heti kun  pankit  aukesi, tililtäni  1900  markkaa.Osasi  hyväkäs  väärentää mun nimmarinikin  ketku.

Ja: kun   lerintäalueet  menivät kiinni, enkä asuntoa  mistään löytänyt, jouduin  oleilemaan yöt,  3,5   viikkoa,   kuvan tapaisessa  kanikopissa  entisen  asuntoni kellarissa.  Onneksi  mulle jäi  sen  kellarin  vara-avain  ja sillä pääsi kellariin. Koska  "sellin"  ulko-ovi laitettiin  lukkoon 21,00  ja  aamulla  avattiin kello  06,00, niin minun piti  olla  tarkkana  että ehdin sinne tyrmääni  ennen  ovien lukitsemista. Talvi oli tulollaan ja  räntääkin jo  vihmoi...hrrrrrrrrrrrr..  Niin  siellä  minä  nukuin tavaroiden seasssa.

Nyt  seuraa  sillai hauska  juttu.

Lauantaina  kello  noin  12,00  kun olin  käpertynyt kanikoppiini pahvien  alla  piilossa kuulin  miten  kellariin tuli  äiti  ja hänen pikkulikka.Melkein säikähdin koska  heidän kanikoppi  oli  viereinen ja  vaan verrkkoaita  oli  välissä.  Koetin  painaa  itseni  niin  littanaksi kun  vain  voin . Pikkulikka  oli noin 5  ikääneen ja   tyypillisen utelaista  sorttia. Kurkisteli  suoraan mun  "selliini"  ja pihkura sentään havaatti  mun  naamani  pahvikasan alta.

ja:

Likka: äitiiiiiiii.. täällä  on setä....

Äiti:  älä  höpsi..ei siellä mitään setää  oo..

L:  oon ..ooon...täällä  on setäääääää..(ja koetti  siirtää  sormellaan verkkoseinän  kautta edessäni olevaa  pahvia sivuun  ja minä taas koetin pitää sitä  pahvia  suojanani )

Ä. höpö höpö...tuu  pois sieltä  kurkkimasta....ei setää  siellä  ooo.

L: usko nyt äitiiiii....tuolla  oon setäääääääääääääää..

¤¤

mutta  onneksi  ne lähti....huooooh.. Noin  3,5  viikon päästä onnistuinkin saamaan  asunnon Yläkaskentieltä  Tapanilasta, josta  olen  myös  monta kertaa  kirjoittanutkin.

Ekku Mattila.