Iltaa:
22/1-2024.
EKKU.
Alias: Jukka Pekka Mattila.
Nasiiri.
Meedio.
Clairvoyant.
¤¤¤¤
Noniin....kävin laittamassa autotalli-navetan isoot ovet kiinni ja nyt jos haluatte ja teillä on aikaa, tulkaa mukaani Espoon Matinkylään ja vuoteen 1974, Maaliskuun alkuun.......
Koska: Olin Laurin, eikun tapani (hehe) mukaan jäälle Matinkylän rannasta hiihtämässä ja oli hieno keli. Ensinnä meren jäällä ei ei ollut kun vähän lunta, sentti-kaksi , aurinko paistoi ja oli todella hieno keli. On muutoon jännä juttu sillä voin melkein vannua että olinko se minä joka ns luisteluhiihdon keksin...koska muut rannalla olevat ihmiset katselivat suu auki menoani. Muut eivät samaa tyyliä harrastaneet. Minäpoka senkun kun luistelin, että silmistä vesi valui. Menin niin kovaa vauhtia.Siis suksilla, ei luistimilla.
Kun: Noin 5-6 km päästä Matinkylän rannasta näin oikealta mereltä tulevan ns RoRo -aluksen ja sitä seuraamaan mä jäin. Nojasin sauvoihini ja mäklytin suklaata jonka otin repustani. Alus ohitti mut noin 500 metrin päästä ja sinne se hitaasi meni. Ei kulunut kun muutama minuutti kun ihmeekseni havaattiin että jää, allani ja ympärilläni alkoi kummasti liikkumaan.Laivan jättämän railon ja mun välille alkoi syntymään railoja, noin 30 metrin välein ja railojen päät nousivat ja laskivat ja laskivat aaltojen tapaan.
Ja: Sitten mulle tuli kiirus. Suurin railo joka alkoi hitaasti avautumaan, oli syntymässä just mun harallaan olevien jalkojeni väliin ja senkun leveni hitaasti. Melkein kaaduin. Pankaas arvaan että nopiaa käännyin takaisin Matinkylän rantaa kohti ja annoin mennä. Vasta noin muutaman sadan metrin päästä se railojen avautuminen , ensin hitaasti väheni ja sitten kokonaan loppui.
Jesus: Ajattelin ja yhä vieläkin. Jos en olisi kääntynyt ajoissa takaisin rantaa kohden, vaan olisin jäänyt torven oloisena seuraamaan sen RoRo-laivan ohi menemistä, niin olisinko pudonnut suksineni railoon ja kuallu..?
Mutta malttakaa vielä hiukan..seuraava on sitten kans vähä vajaa ettei mun henkeni menny...
Jaaatkuuuuu.
Noin Huhtikuun alussa, olin kuinkas muutoon, taas viilettämässä samaa Matinkylän merenrantaa pitkin. Ja vuosi oli sama 1974. Vaikka näin, että jää oli heikkoa ja sen päällä muutama sentti vettä ja vaikka muut rannalla olijat huuteli että älä mee sinne jäälle...se ei kestä.....älä mee...niin tottakait menin. Oli mahtava kova myötätuuli , oujees.....luistelin suksilla tuhatta ja ainakin toista sataa, että vesi taas silmistäni nokkui ja mä menin kahden saaren välistä, koska tarkoitus oli kiertää ne saaret ja palata sitten Matinkylän rantaan.
Mutta: Ollessani niistä saarista noin 100 metrin päässä, niin havaattiin edessäni , niiden saarten välissä, niiden keskellä, kummallisen tumman kohdan. Ja mää tajusin.. Jesus...siellähän oli selvää avovettä selvästi. kooltaan noin 30 metrin alueella ja sitä kohti olin menossa takatukka vipattaen.........Pankaas arvaan että siinä kovassa vauhdissa, joka mulla jo oli, niin oli hankalata koettaa kääntää sukset niin,etten siihen sulaan olisi tuiskahtanut ja sinne varmasti jäänyt.
Kaikkeni tein ja justjajust onnistuin sen sulakohdan väistämään , niin että oikean käteni suksisauva sen pinnasta hiukan vettä roiskautti.......voiettä mulla oli melekeen pelko päällä. Muka melkeen, se oli. Sydän jyskyttäen jäin sitä sulaa katselemaan. Se edessä, saarten välissä oli sellaaseet isot kirkuvan punaaseet plakaatit, sellaisella telineen tapaisella, joissa luki suunnilleen näin:
Huom !!!..pääsy kielletty. Armeijan alue. Varokaa sulapaikkaa.
Jälkeenpäin sain selvää että niiden saarten välissä kulki joku vesi-muu-putkisto Hesaan ja niiden putkien lisäksi, siinä kohtaa oli ns pyörivä akanvirta, joka aiheutti sen, ettei meri jäätynyt kovillakaan pakkasilla.
Jos: olisin siihen sulakohtaan luistellut suksineni, sauvoineni, reppuineni, eikä tietystikään naskalia mukana, niin.....en tätäkään tositarinaani olisi kirjoittanut.Toivottavasti viihdyitte blogini mukana ja myös tuonnempanakin. Nyt meen syömään jotakin...pari munankanaa, eiku kananmunaa keitettynä, leippänäkkiä, eiku näkkileippää, pieni pala juustoa sen alle,eiku päälle ja lasillinen kujurttia, eiku jugurttia .
Hyvää jatkoa illan, eiku illanjatkoa..
Ekku Mattila.
ainiin..(ootteko huamannut että tykkään välillä leikitellä noilla sanoilla?)
Uuj..eiku juu.
