19/12-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Avasin hohtavan kirjan,
tulevaisuuden kirjan,
selasin sen sivuja,
ja minä kuulin,
ja minä näin:
Colleyvillen palavan,
Usassa Mosguen.
Kuumuudessa sulaa,
Pagodi,
Swe Dagon.
Kiveä ei jää kiven päälle,
Anatolian ylängöllä,
Medrese Kayser,
on poissa.
Vain risti ehjäksi jää,
Pariisissa korkean,
vuorella Merkuriuksen,
kukkulalla Montmarten,
tuli voittaa rakennuksen.
Yksikahdeksanviisiseitsemän,
on Burmassa,
entinen kaupunki,
alangolla Mandalayn,
sota sen hävittää.
Keppiinsä nojaa,
Hsi ja Linin,
mausoleumissa sinetin,
kaivertaja katoaa,
palasia ja soraa.
Sota saapuu,
Nanginiin,
lähelle Sun Jat-Senia.
Budda ja pyhä puu,
on Bodhinissa,
sen varjoja et kohta nää,
voi tuskaisia huutoja.
Kalat valtaa saaren Somersetin,
kärjessä Main Islandin,
yli talojen,
ne uivat.
Meri ottaa saaret Tuamotun,
tsunami ne tasaa,
pohjaksi muuttuu.
Sota sortaa hiekkatalot,
laaksoissa Atlasvuorten,
Qued ja Draan.
Narakausi tuhoutuu,
seitsemännollanolla,
ukkonen ja Japani.
Järistys kaataa,
tornin Tokion,
maantasalle se kaatuu.
Vedet virtaa ylitsenne,
Niili ja sininen,
Ar-Rusayrini,
Sudanissa este.
Meren pohjalla näkyy,
silta Ijsselmeerin.
Tuli polttaa,
tsasounan,
Äänisellä Petroskoin.
Järvi kuivuu Turkissa,
puistossa Geneclikin,
maan alle vesi virtaa.
Kosto tulee taivahalta,
Hussainin Ammanissa,
sota on syttynyt.
Veden alle katoaa,
musiikkitalo Tanskassa,
kalat soittaa viulujanne,
tsunami on syyllinen.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Avasin hohtavan kirjan,
tulevaisuuden kirjan,
selasin sen sivuja,
ja minä kuulin,
ja minä näin:
Colleyvillen palavan,
Usassa Mosguen.
Kuumuudessa sulaa,
Pagodi,
Swe Dagon.
Kiveä ei jää kiven päälle,
Anatolian ylängöllä,
Medrese Kayser,
on poissa.
Vain risti ehjäksi jää,
Pariisissa korkean,
vuorella Merkuriuksen,
kukkulalla Montmarten,
tuli voittaa rakennuksen.
Yksikahdeksanviisiseitsemän,
on Burmassa,
entinen kaupunki,
alangolla Mandalayn,
sota sen hävittää.
Keppiinsä nojaa,
Hsi ja Linin,
mausoleumissa sinetin,
kaivertaja katoaa,
palasia ja soraa.
Sota saapuu,
Nanginiin,
lähelle Sun Jat-Senia.
Budda ja pyhä puu,
on Bodhinissa,
sen varjoja et kohta nää,
voi tuskaisia huutoja.
Kalat valtaa saaren Somersetin,
kärjessä Main Islandin,
yli talojen,
ne uivat.
Meri ottaa saaret Tuamotun,
tsunami ne tasaa,
pohjaksi muuttuu.
Sota sortaa hiekkatalot,
laaksoissa Atlasvuorten,
Qued ja Draan.
Narakausi tuhoutuu,
seitsemännollanolla,
ukkonen ja Japani.
Järistys kaataa,
tornin Tokion,
maantasalle se kaatuu.
Vedet virtaa ylitsenne,
Niili ja sininen,
Ar-Rusayrini,
Sudanissa este.
Meren pohjalla näkyy,
silta Ijsselmeerin.
Tuli polttaa,
tsasounan,
Äänisellä Petroskoin.
Järvi kuivuu Turkissa,
puistossa Geneclikin,
maan alle vesi virtaa.
Kosto tulee taivahalta,
Hussainin Ammanissa,
sota on syttynyt.
Veden alle katoaa,
musiikkitalo Tanskassa,
kalat soittaa viulujanne,
tsunami on syyllinen.
Ekku Mattila.