lauantai 23. maaliskuuta 2024

23/3-2024...........Auts..........1958 ja 2023.....





23/3-2024.

EKKU.

alias: Jukka Pekka  Mattila.

Nasiiri.

Meedio.

Clairvoyant.

puh. 0466840923.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Lauantaita teille sinne. Siskoni Porista  soitteli  tänään  koska  muisteli  yhtä   tapahtumaa , vuonna   1958, kun oli  Maaliskuu ja minä olin    12 vee. Hän oli  16  vee. Minä olin  sahaamassa  puita  Alahärmän  kototaloni  puuliiterissä, kaarisahalla, joka  oli  terävä  kun mikä. Isä  oli sen teroittanut. Siihen aikaan ja jos pienittävät puut  oli sellaasia    60  senttisen  pituusia  ja ne  oli  katkaistava keskeltä että  olisi  sopineet  keittiön hellan  pesään. Minä  olin laittanut  sen kaarisahan  jalkojeni  väliiin lattiaa vasten toisen pään  ja  toinen oli  mun mahaani  vasten. Terä oli siis  ylöspäin ja sitä  vasten  sahasin  puunpalaa  eestaas....siiiiiih...saaah....siiiiiih......saaah....

Kun:  Yhtäkkiä  se terä  meni  poikki ja sen yläosa, joka  oli  sahassa  yhä kiinni,   osui  mun oikeaan  ranteeseeni......lähelle valtimoani ja  verta alkoi  suorastaan  pursuamaan niin maan  palio että. Onneksi sen liiterin  seinällä  naulassa roikkui  Isäni  flanellinen  paita  ja sen  hairaasin  nopiaa   vasempaan  käteeni ja kieroin, monta kertaa,  sen sen verta  valuvan  ranteeni  ympärille ja  nopiaa  menin  tupaan, jossa ei ollut sillä  hetkellä ketään, Äitee  oli  navetassa  lehemiä  lypsämässä , Isä oli  töissä ns  viikkkokunnassa,  ja muut   talon  kersat oli  vintissä.

Menin  kamarin sängyn  päälle  maata. Voiettä  mulla oli  kumma olo. Ympärillä  oli  ikäänkuin  hämärää  utua joka  äkkiä muuttui  säkkipimeäksi ja heti  kirkastui niin  kirkkaaksi että.  Sitten  korvissani alkoi  kuulumaan  outoa  ujellusta, niinkuin  olis  käynnistynyt  jokui sähkömoottori ja se alkoi  koko ajan  kiihtymään se  ääni.....portaattomasti koko ajan  ääni  nousten.....uuuuuiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII...

Kun: äkkiä havahduin    ja  näin olevani sen  vuoteen yllä    katonrajassa,  selkä  kattoa  vasten, naama alaspäin. Näin  miten allani  vuoteella  makasi  joku  henkilö,  kasvot  vitivalkoisena, silmien  ympärillä  mustat  renkaat ja  sen  oikeassa  kädessä oli  punertava  pyyhe. Ja minä  sitä näkyä  kummastelin, kunnes  äkkäsin ja tunsin,.....

Se olin  minä  itte.

!!!!!!!????

Samassa  minusta  viistoon , vasemmalle,  ihan katon rajaan, seinään päin,  avautui  äkkiä  kirkas  pyöreä  loistava - rengas-aukko, noin  metrin läpimitaltaan, näkyi valotunneli  joka   oli  hiukkasen viisto. Nyt minä   aloin  hiljaa liukumaan sitä aukkoa  kohden, ensin  jalat edellä  ja  jossakin  vaiheessa  käännyin, nyt  vartalo-pää   kohti kirkasta  hohtavaa valoa.Tunsin  sanomattonta onnen ja rakkauden, hyvyyden  tunnetta ja  jollain kummalla  tavalla  tunsin ja  tiesin saapuvani pian  kotiin, paikkaan, josta olin joskus  lähtenyt ja jonne  olin nyt palaamassa    vihdoinkin.   Tunsin itkeväni  onnesta ja riemusta.

Kun:  Havahduin  kovaan  retuuttaniseen ja heilumiseen. Kesti hetken ennenkuin  tajusin sen  johtuvan  Äidistäni . Jostakin  oudosta  aavistuksesta Äitini  jätti  lehmien  lypsyn kesken,  ryntäsi juoksujalkaa  tupaan ja kamariin, jossa  näki minut makaavan  suu  ammollaan, verinen side  käteni  ympärillä,  silmät  väärinpäin ja olin kuollut  kun  kivi."Sinä olit kuule  kuollut, Äitini sanoi  mulla  myöhemmin....kyllä minä kuolleet  tunnen."

Se  kova  hätäinen  retuutus minkä  kohteeksi  jouduin  Äitini taholta, vissiin  pelasti minut  kuoleman  laakson  maasta. Retuutus taisi vastata   nykyaikaista  sydänhierontaa, luulisin.

Minä, tuleva  Nasiiri-Meedio-Clairvoyant  sain uuden  alun  elämälleni. 

¤¤¤

Ja  heti  Äitini nosti  mut polkupyörän  jopparille, sen kyytis , 1,5 km ,  Alahärmän  Voltin kansalaaskoululle, sen toiseen  kerrokseen,  jossa  asui  koulun diakonissa, terveyshoitaja. Hän ihmetteli kun availi ranteeni  ympärillä  yhä olevaa veristä , nyt jo  kuivanutta ,  flanellipaitaa,  ensinnä  sitä  miten  suuri se haava  ranteessani oli  ja miten sen ympäristä oli  vitivalkooneen ja  tunnoton.(Martta Äiteeni oli  Näkijä, parantaja  sekä  ennenkaikkea  osasi verenpysäytyssanat ) Tiputti  suoraan haavaan  sydäntippoja ja  jollakin   karhulanjalla  neuloi  haavan  reunat  kiinni.

¤¤¤¤¤¤¤¤

Toinen  tapaus, joka  sattui  viimevuona  30/5-2023 jolloin  autoni korjauksen yhteydessä  sahasin  rälläkällä, kuten  kuvastakin  näkyy, kämmeneeni syvän  viiltohaavan, johon  meni  terveyskeskuksessa   8   tikkiä  . Nyt  kämmeneni, peukalo. etusormi, sekä  puolet keskaria  ovat   täysin  tunnottomia.Ihonalaiset hermot meni  poikki, pysyvästi. Näillä  eväillä  mennään taas seuraavia  hotalehtitapahtumia  orotellen.......

Ekku Mattila.