Maanantaipäivää :
18/3-2024.
Ehdittekkö lukea mun seuraavan ja taas, tottakait, tosiarinani, nyt vuodelta 1974 Espoon Matinkylästä, ns Uolevi Raadeen hampaan (Nesteen pääkonttori) lähellä olevasta uimarannasta ., lähellä Helsingin Lauttasaarta....kun:
Olin loppukesästä,niinkuin näkyy uimassa kyseisessa rannassa ja rupesin viltin päällä loikoilemaan....kun ns sivukorvallani kuulin jännää piipitystä. Mä katseeni kohdistin piipityksen suuntaan ja näin:
Sorsaemo, oli tuonut muksunsa ihan mun viltin viereeni. Otin nopiaa kuvan-pari, että ennätän mutta heheh.....pennut alkoi kiiparoimaan mun jalkojeni päälle, siitä ylöspäin mahani kohdalle ja samaan aikaan itte sorsaäitee yritti irroottaa mun isostavarpaistani kynsiä. Kutitti niinmaan palio että ja laskin kännykäni viereeni ja aloin seuraamaan pesueen toimintaa. Jossakin vaiheessa emo pomppasi mun rintani päälle ja koetti kovasti repiä korvalehteäni irti.Se luuli vissiin sen olevan makoinen iso etana-joku.
Oli kuulkaas jännä tunne jo senkin takia, koska niiden lintujen märät räpylät olivat aika viileät ja kun ne peuhasi mun auringossa kuuman rinnan päällä niin oli kova työ etten olisi alkanut hihittämään kutituksen takia....
ja nyt kuulkaas:
Minusta-meistä noin 20 metrin päästä oli tulossa kohti Jaaåppaanilaaneen pariskunta, rannalla, ,joilla oli kamera ja kun näkivät sorsien peuhaamisen, vattani päällä, ottivat nopiaa kamerallaan kuvia. Olivat ihan suut auki. Nainen kun ohitti "meidät" teki varovaisesti ristinmerkkejä ja osoitti kädellään taivasta kohoren hiljaa mumisten...Vissiin jotakin pyhää tietysti. Uskoi ettoon joku pyyhimyys...joku,.
Kun pariskunta oli aika lähellä, noin 5-6 metrin päässä, niin sorsaemo "käski" pentujensa menemään turvaan lähestyvää jaapaanilaaasta pariskuntaa ja pennut laskeutuivat alas, nopaa mun.....oikean kainaloni viereen, siihen painautuen hiljaa piipittäen...ja olin ihan hiljaa-paikallaan, kun 5000 vuotinen muumio Eegyyptiistä...
No...Jaappaanillaaneen pariskunta lähti naamansa hämmästyksestä ns auki ja ottivat kuvia että niiden kamera melkein vissiin kuumeni...klaps.......klaps..klaps...
Ja: nyt tulee erikoinen kohta:
jaksatteko vielä olla mukana: ? Hyyvä. Pian sorsaemokin otti ja lähti, lentäen, persesulat väpättäen, merelle ja mä vähän säikähdinkin. Ny se pihkana hylkää pentunsa mun kainalooni....mitä xxttua ny teen? Mihin sorsapentuturvakotiin nuo paffilaatikolla raijjaan. Kesti noin 5 minuuttia ja , onneksi, huoaaaaaah, sorsaemo tuli takaisin ja siinä hetken piipitti käskyjä pennuille ja koko revohka laskeutui mahani päältä , uimarannan matalaa reunaa myöden alas veteen ja sinne uivat,,piiiip..piiiiiiip.
¤¤¤
Ekku Mattila.
Jaatkuuuuuuuuu...odottakaa heetki..menen vähän näkkileippää narskuttamaan...
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Jahas;: Muutin Hesaan 1964, Kallion kaupunginosaan, Linnanmäelle, kivellä nakaten 800 meeteriä, osoitteeseen Porvoonkatu 5-7 B 63. Hesan keskukseen noin 2-3 km. Yhdeksäs kerros. Asunnon omisti Äiteen veli, siis eno.
Linnanmäen lähellä, muutaman sadan meeterin päässä oli isohko lammikko, noin 30x30 metriä ja kun sen paikan hokasin ja kun siellä ui , varsinkin sorsia, niin lintuja usein ruokkimaaan menin. Pullanpaloja niille nakkelin . Tätä tein koko loppukesän, syksynkin ja lintuja ruokin. Linnut oppivat mut tuntemaan niin hyvin, että kadulla kun kävelin, esim Brahenkatu, josta oli sorsapaikkaan noin 500 metriä , kerran taivaalta pelmahti pari sorsaa mun eteeni kovasti kaakattaen. Nokat auki, tyyliin..missäs on pullat kuules.
Eikun lähikauppaan josta otin ankkastokin (pullapitko) se kädessä kadulle ja pienin pullasta pieniä paloja joita nakkelin ympärilläni pyöriville sorsille. Noli odottanut koko ajan kun kaupassa kävin. Pankaas arvaan että Helesinkin ihmiset hämmästeli niin, Ennätys kuulkaa oli kun olin Hesan Hakaniemen torin kohdalla , ostamassa myyntikojusta silliä-perunaa-muuta suoalaasta. Kadun yllä liihotti sorsa jakun mun havaatti-tunsi, niin nopiaa laskeutui alas ja mun ympärille pyörimään. Ihan huvikseni nostin oikean käteni sivulle ja sorsa pomppasi "orrelle" isumaan. Oli aika painava ja voi että , taas, hesalaiset sai ihmettelyn aihetta. Se lintu oli varmaan sieltä sorsalammelta Linnanmäen takaa ja oli oppinut mun tuntemaan.
Näitä samanlaisia "lintu-Ekku" ja tosi tarinoita olisi eneekin, mutten nyt just tälläkertaa niitä naputtele tässä ja nyt.
Ekku Mattila.
Saattaa olla illalla lisää, taikka sitten ei.
Sama.
