16/3-2024.
EKKU.
Päivää taas:
Äsken soitti henkilö Jalasjärveltä, Ahonkylästä, samasta kylästä, jossa asuin 1985-1989. Hän muisti elävästi miten haimme hänelle yhden sonnivasikan, Kurikasta, Juonikylästä ja sama aika oli kuten tänäänkin, 16/3, mutta 1986 ja Sunnuntai.
Risto oli nuuka kun mikäkin. Kävi edellisenä aamuna luonani ja sanoi.
R; Ekku kuules.....kun sulla on toi pakettiauto ja siinä vetokoukku ja jos se on ajokunnos, niin sopiiko että haetaan huomenna, jos sulla on aikaa, Kurikasta yksi elävä sonnimullikka tänne.. maksan kyllä vähän..?..mullon sopiva peräkärrikin..
E: ahaa....onkos se isokin sonni ?
R; eioo..sellaanen alta 100 kilooneen..vielä pieni....teen sitävarten peräkärryyni korotetut sivulaidat...
E: no miksei.....tuu sitten aikaasin huomenna aamulla ja mennään...
R: hyvä...siis huomiseen..
¤¤¤
ja niin tuli seuraava päivä. 16/3-1986. Risto ajoi pihaani sinisellä ladalla, jonka peräs koukkelehti peräkärry ja siinä sivulaidat ainakin 1,5 metrin korkuuset. Kärryn joka seinällä oli valakoosia stryröksilevyjä, nauloilla kiinni ja kärryn etupäässä oli suuri vihreä pressu, koko höskän päälle vedettäväksi....kärry vedettin pakettiautoni persuuksiin, kiinni koukkuun ja eikun Kurikkaa kohden.............
¤¤¤
Eihän siinä kauaa mennyt, kun sonnimullikka oli työnnetty persuuksistaan peräkärryn sisälle, mitä ny vähä elukka vastusteli, mutta sinne vaan hölmö ilme silimissään meni, Risto elukan seuraksi ja pressu päälle.....ja eikun takaasin Jalasjärveä kohti. ....
Fruuuuum..
Emmä kovaa ajanut. Korkeintaan 30, mutta jo muutaman sadan metrin päästä peräkärryn pressu irtosi jonnekin, ensin hetken aikaa yhdestä nurkasta kiinni väpätti ja sitten lähti iloisesti liehuen maantien ylitte ojaan.Emmeinannukkaa pysähtyä vaikka taustapeilistä näin Riston, onneksi oli isokokoinen miäs, pitelevän kaulaotteella teutaroivaa sonnimullikkaa hamhhat irves. Kaiken huippuna ja ny jo mua alakoi naurattamaanin, koska sen peräkärryn sisäpuolella , sen sivulaudoissa olleet valakooset styröksilevyt alkoivat murtumaan ja irtoamaan . Kun se sonnimulli niitä kintuillaan koko ajan potkiskeli. Kun tultiin Kurikan ohitte ja vanhaa tietä Jalasjärvelle, niin monessa kohtaa oli talojen asukkaita pihamaillaan, suut levällään hämmästyksestä.
Siinä hiekkatiellä eteni kummallinen näky. Pakettiauton takana olevasta peräkärrystä lenteli pitkin taivasta valakoosia palasia , kärryn sisällä teutaroi sinnetänne liikkuen joku ruskia elukka ja siitä yritti isoo miäs , kaulasta pitää kiinni voimiensa takaa ja pakettiauton kuljettaja nauroi naama punaasena......
Ja kun Riston markille päästiin, hänen isohon navettaansa onneksi auto mahtui kärryineen, hiestä höyryävä sonnimullikka syöksyi silmät teelautasen kokoosina lähimpään tyhjään karsinaan ja .......
Risto sanoi:
ei jumalauta Ekku.....mikset sä pysähtynyt....?? mä koetin näyttää käsilläni merkkejä.....oli tipalla ettei sonni irti päässy......mikset sä pysähtyny...
E: emmää nähäny taakse....luulin että sielä on kaikki hyvin....
¤¤¤¤
Ja en saanu kaffia enkä pullaa....pipareita eikä sokura, kermasta puhumattakaan......enkä edes pentsiinirahaa.
Oli se Risto sitten tosi nuuka naapuri.
Ekku Mattila.
