Minun "äijjäluolani". Luku-meditaatio-soitto-huoneeni.

            Tämä on mun "äijjäluolani".

Isännän lukupaikka.

Kirjoja minulla on ainakin 5-6 muutakin hyllyllyllistä.

¤¤¤

¤¤¤

On Sunnuntai ja lisään vähän kirja-asiaa:

Tänään aamulla koetin laskea montako kirjaa minulla on .......

......suunnilleen 540 ...! Niistä tulisi täyteen ainakin 3-5 täyttä kirjahyllyä. Kun asuin Hesassa niin lainasin niin ahkeraan ns karhupuiston kirjastosta että virkailijat katsoivat minuu sillai silmät ymmyrkäisinä. Ja Espoon Matinkylä kirjaston luin ns läpi että jouduin käymään Olarin kirjastossa. Täällä Kauhajoellakin kävin hakerasti lainaamassa kirjoja , mutta lopetin sen tykkänään.....noin 4 vuotta sitten.....Syy: Unohdin muutaman kirjan tavaroitteni joukkoon ja minulle määrättiin sakkoa 40 Euroa....sanoin "heille" etten maksa, enkä tule koskaan enää Kauhajoen kirjastoón ja sanani olen pitänyt. Nykyisin eniten hankin kirjoja juuri erilaisten kirppareitten/huutokauppatilaisuuksien kautta. Voi kun tykkään siitä.

Näin. 

   

15/11-2020.

Ekku Mattila.

Clairvoyant/Aikamatkaaja.

Vähäsen suuntaa-antavaa nykypäivän "pakolaiskeskusteluihin".

 1939.......tälläinen on/oli oikea turvapaikan hakija.

Ei mulla muuta.

14/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Tällä mennään.......

 Plogini lukijat tämän päivän aikana 15 :ssa eri maassa.

Toistan tämän: En minä kunniaa , rikkautta , enkä mainetta etsi. Haluaisin olla hyödyksi koko maailmalle selvänäkijän/aikamatkaajan/ nasiirin ominaisuudessa. Minä todella tiedän että minusta olisi paljon hyötyä ihmiskunnalle.

Clairvoyant Ekku Mattila.

14/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Voi ihmiskuntaa.........

               Katsokaa ja ajatelkaa nyt hyvät ihmiset.!!

meistä yritetään tehdä henkisesti alistettuja vajaaälyisiä robotteja.Pankaa 666 naamari kasvoillenne ja totelkaa.

Kolmas henkinen maailmansota on para-aikaa menossa.

Ihmiset vallataan sisältä päin. Olemme mennyttä.

13/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Olen Suomalainen ja RUUSURISTIÄLÄINEN.

 12/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Olen Ruusuristiläinen.   Tulin tuntemaan  Lauttasaaren kirkoherra  Voitto  Viron  vuonna   Helsingissä  vuodesta 1977  -1999 .  

Korpikirjailija  Ilmari Kiannon poika  Otso  Tähtivalo  Kianto  kastoi   4  muksuani  välillä 1977- 1982.

Toimittaja/kirjailija  Oskar  Reponen  oli minun juoksuvalmentajani Espoon  aikana 1977-1983.Oskarin  tunsin   aina  siihen saakka kun hän  kuoli  keuhkokuumeeseen  Ganarialla 1997.  Voitto  Viron   kanssa teimme  useita pitkiä keskusteluja varsinkin  selvännäköisyys/parapsykologian aiheista. Oskar  Reponen  teki  minusta  useita  lehtijuttuja/haastatteluja  radioon/televisioon.

Näiden jokaisen   henkilökohtainen  suositus  aiheutti  sen  että  minut  hyväksyttiin  RUUSURISTIKSI  16/5-1983. Terveiset  teille sinne jossa :"Siel on lapsen lysti olla, kultakehdos kellahdella,  kuunnella  kehrääjälintuu".

Ekku Mattila.

Vuosi 1958 . Perjantai ja 13:sta päivä.........pluts ja auuts....

 11/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Taas   on  tulossa    Perjantai  ja  13  päivä. Vuodesta  1958  Perjantaista  ja  13 :sta  päivä  jolloin olin  silloin 12  ikäinen  olen  muistanut   tuota  aikamäärää  sekä  siihen liittyvää tapahtumaa. Ei    ollut  mikään kiva  päivä.  Ei.

¤¤¤  : Olin  muutama  päivä  sitä ennen  tehnyt  voimakkaan   ritsan.  Kumilenkki oli  polkupyörän  sisäkumista ja   ritsan  kahvaosa  kestävästä  katajanoksan  haarukasta. Ammuksina  käytin ensin  mutkalle  väännettyjä  rautalangan  palasia  ja kun ne  loppuivat   äkkäsin   hyvän  keinon. Isälläni oli, kuten  jokaisella  maanviljelijällä piikkilankojen  paaluihin kiinnittämiseen ns  määllyjä.  Ne olivat  tehdastekoisia ja  kummastakin päästä todella  teräviä. Niitä oli  helppo  vasaralla  naputella  aitapaaluihin....Juuri sellaisia määllyjä minäpoika  ammuskelin. Ja antaakas   olla  .....tuli  Perjantai  13  päivä  ja  vuosi  1958.

Alahärmän tupamme  portahilla  oli rautalapio. Siihen  rupesin  ritsalla  ammuskelemaan. Aluksi  kaikki  sujui hyvin. Joka kerta , kun lapioon   osuin  kuului  terävä kilahdus , plim ja  taas plim...plim  ja  taas plim. Kun jälleen  rautalapiota  tähtäsin  ja  ammuin  ei  plimmiä  kuulunutkaan. Tuumasin että  noh  ammuin  ohitte  ja  eikun uutta  määllyä  kumilenkkiin  laittamaan.  Ihmeekseni  huomasin  miten oikeasta silmästäni  alkoi  vuotamaan jotakin märkää  poskilleni.   Se  lisääntyi  ja  lisääntyi  ja  minun oli pakko mennä huoneeseen peilin eteen  silmääni tarkemmin   katsomaan.  Se oli  kumman  näköinen,  vetinen  sekä musta. Niinpä sitä  kädelläni painamaan  menin.........sormeni  painui  silmääni   syvälle  ja  jollakin tavalla  kuin tyhjeni......aiai.....melkein pyörryin  kun tajusin   että silmäni  on  lommolla  sisäänpäin. Myös  kirkasta  nestettä , jonka mukana   tuli verensekaista  litkua  siitä valui.  Muistan kiljuneeni  kauhusta  ja  siihen  Äiteeni paikelle  navettakeltussaan  ryntäsi......hän huusi  hysteerisenä....huusi ja huusi.....

¤¤¤¤: Niinpä  potkulkan  penkille , siitä  maantielle  joka oli  jäinen . Raili  siskoni  (14v) mua  kirkolle 3 km päähän  lääkäriin  työnteli  tohtori  Niiraselle  ja  hän heti määräsi  menemään  Seinäjoelle  sairaalaan. Ensin Taximies Untamon  Volgalla  Voltin  rautatieasemalle, siitä  lättähattuun ja  Seinäjoen  asemalle. Sieltä  taas  taxilla  silmäsairaalaan , jonne  jäin  4:jäksi   viikoksi. Silmäni  leikattiin , määlly siitä  nypittiin pois ja siihen saatiin, ihme kyllä näkö. Vasta nyt  Wanahana  ukkona  se  on alkanut vaivaamaan. Noin  50%   näkö   siinä on mutta  vasen  on sitäkin paree.  Ihan hyvin on  homma  toiminut..

Ja  syy  tapaukseen: Se määlly , joka  oli siirtämäni kuvan kaltainen  meni  liian  tiukasti  siihen  polkupyörän  sisäkumista  tekemääni kumiin. Irtosi  muutaman kerran  ihan  hyvin, mutta  sitten jäikin  jumiin laukaushetkellä  ja  kumin palatessa  takaisinpäin naamaani kohden irtosi  ja upposi  mun  silmäni.....pluts......aiaiaiai.....

Ekku Mattila.

Osmon kävi köpelösti. R.I.P. Hänet tappoi oman sisarensa poika.

 10/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Minulla on plogissani  kohta   6000   sivua. Siis   kuusi    1000   sivuista kirjaa.Kirjoitukseni   ovat   syntyneet   vuoden  2012  jälkeen  ja lisää  pukkaa  melkein  päivittäin. Hyvin moni  plogini  lukija  on  pyytänyt  että  kirjoittaisin  uudelleen   niin  surullisia  juttujani kuin myös  iloisia. Niin  teen  tässä ja nyt  ja  seuraava  kuuluu   surulliseen    tositarinaan. Olkaapa   hyvä.

¤¤¤:  Olin  töissä  yhdellä  firmalla.  Se oli  suuri ,  työntekijöitä noin   3000, kolmessa vuorossa ja paikka  Helsingin Salmisaaressa. Lauttasaaren kupeessa. Vuosi oli   1972. Meidän osastolla oli  pomo, sanotaan häntä vaikka  Osmoksi ja  hän oli   kova  aseiden  kerääjä. Niitä Osmolla oli  useita kymmeniä , luvallisia  tietysti ja  kaikki pitkin  hänen  talonsa  seiniä. Hyvin hanakasti  hän  esitteli valokuvissaan  aseitaan  meille . Kun kuulin että ne jokainen oli  ladattuna sanoin että  se on vaarallista  . Hyvin vaarallista. "Höpsistä,  hän sanoi , taloni  on kerrostalo , kolmannessa , ihan  turvallisessa paikassa ,  ei  ole  minkäänlaista  epäilystä  että  asunnossani varkaita  kävisi.. Aseet ovat  turvassa  täysin.  100 %:sesti ".........täysin tuvassa."

Ja  niin  tuli  Torstai , Huhtikuuta  1972. Olin juuri   tullut   töihin, kellokorttini  leimannut kun  vastaan  tuli  naapuriosaston  pomo.  "Osmo on kuollut ........hän tunsi  eilen  päivällä  päänsärkyä  ja lähti kotiinsa kello 11,00....Lauttasaareen.....  avasi asuntonsa oven jossa  oli parhaillaan  varkaita  keräämässä  hänen  aseitaan   suureen  laatikkoon.....ja  yhdellä  Osmon omalla  ladatulla aseella  ampuivat  häntä   rintaan....monta kertaa ja  pakenivat  kadulle......naapurit   kuulivat  laukausten äänen  ja  soittivat poliisin  paikalle......Osmo vietiin sairaalaan  jossa  kuitenkin  muutaman tunnin  kuluttua  kuoli.....ennätti  sitä ennen  kertomaan   kuka  häntä   ampui........Osmon sisaren poika.......huumeporukoissa  pyörinyt......hirvittävä  tapahtuma.....hirvittävä".

Ekku Mattila.

Alokkaan hyräily tiesi hänen kuolemaansa. Oulun Hiukkavaara 1964.

 10/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Tätä  on pyydetty uusintana ja  tässä se  tulee:

Hiukan lisää  surullisia "sota-aikani" muistoja........Wanhalta  ökö ajalta......1964. Minut kutsuttiin Oulun    Hiukkavaaraan  ja  sinne tietysti menin. Keväällä  15/2. Alahärmän Voltin  juna-asemalta. Ököjen  tuvassa oli  9  monnipäätä , etupäässä  Pohjoissuomesta , mutta  myös  pohojanmaaltakin ,niinkuin minäkin. Minulla on yhä  niistä ajoista  niin valokuvia, kuin myös  sotakavereiden nimiäkin , mutten  taida  niitä  julki laittaa. Eikös  se  somen  joku lakikin sellaista vaadi.  Nimiä  ei saa liikaa  esiintyä. Noh kerettiin olla  alokkaina noin  2  viikkoa  ja  eikun  kovaa  haipakkaa  meille  käsky   tuli  kolmeksi päiväksi  maastoharjoituksiin.  Raskaat reput  selekään , vaatteiden päälle  lumipuku, kengät jalakaan, käthen  lapaset  ja  tietysti  torrakat   remelistä  olokapäille , jokka oli  "pystykorvat"   7,62x53.  Niinja  karvamösä.Siinoli  sellaaset   korvaläpät  jokka  sai  vedettyä alas  jos  liikaa kylymä  tuli. Ja eikun maastoon, muistaakseni Huumaharjulle   rämpimään niin maan erkeeleesti että. Välillä ammuttiin  kivääreillä  räkäpäitä joka oli  muutoon niinkun aitoja    patruunoita mutta  kuulan  sijalla siinä  oli  viheriä puupaukku.Pum...pum...pum..........Siinähän  ne kolome päivää kului  aika  nopsastikin  ja  takaasin kasarmille, sen pihamaalle  jossa  nökötettiin  rivissä   ainakin   tunnin verran. Ihmeteltiin  että mitäs ny?Missä mennään?. Miksi  ei  ovet aukene meille?.....Ja  selvishän se kun  tupiimme päästiin.

####

Yksi  ökö, joka  oli  kotoosin  kaukaa  Rovaniemen  takamailta  oli  kuollu.  Se  oli  jostakin pannu salaa  taskuunsa  kiväärin  7,62X53  patruunan ,  yhden vaan ja  omalla  kiväärillään  ampunut  itsensä.  Siihen aikaan kun aseet saatiin, ne olivat  irrallaan käytävän telineissä. Ei  lukkoa  eikä muutakaan estettä. Patruunat  sentään saatiin  eri paikasta  ja niitä valvottiin  tarkasti. Tämä sama  alokas  oli  saanut  veepeetä , siis  vapaata palveluksesta  muutaman päivän   ja  jäänyt  yksin  kasarmille  omine  murheineen.Muistan yhä miten  hän  ei kenellekään mitään puhunut  sen aikana mitä oltiin  keritty kasarmilla olla.  Seisoi  koko ajan  ikkuna  edessä  ja  hyräili  oudosti. Oliko  se  kuoleman    hymni?.............

Ekku Mattila.

Oulun hiukkavaara 1964 ja Nilivaaran sotavamma.

 9/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Eilen , siis  Sunnuntaina  somessa oli  viesti  miten   Niinisalon  krh/harjoituksissa  oli   sirpale   hipaassu  varusmiehen  poskipäätä jättäen  ihoon  selvän jäljen. Matkaa  ampumapaikkaan  oli  sentään 80  metriä  joten mitään suurempaa  vahinkoa  sirpale  ei  aiheuttanu. Onhan mullakin (kuinkas muuten)  on vastaavanlainen  omakohtainen  kokemus omalta  ököajoiltani  Oulun  Hiukkavaarassa   1964. Komppania oli   harjoittelemassa  ammuntaa singolla    paffipanssarivaunua joka oli noin  60  meeterin päässä. Aluksihan  ei tietysti  singolla  ammuttu   kovia  paukkuja ,  vaan siinä oli ns  sisäpiippu jolla  präiiskttiin  valojuovakuteja  yks kerrallaan. Paukun koko taisi olla  Barabellumin (rauhantekijä) 7.65  jossen nyt  ihan väärin muista. Kun koulutus  eteni  ja  parhaat  valittiin  höökivaunuja   tuhoamaan , niin  sitten ammuttiin  jo kovilla  sillä   singolla. Se  taas tarkootti  ettei  ammuksen päässä  ollut  räjähtää   vaan  sen  tilalla oli  betoninen  klöntti ja  kyllä  sekin  aika  pitkälle  mojahti.Noin  50-60 metriä. Kaikkihan  sen tietää että  singolla  ammuttaessa  sen takapäästä  syöksyi  ammuntahetkellä  tulikuuma  lieska ja jos  sen tielle  osui, niin aiaiaiaiaiai.....ja  hengenlähtö  oli  melkoisen varma. Tämän takia meille teroitettiin  että "paankaas  jalat  ja koko  kruppi sillai  viistoon  asentoon ,että lieska menöö  ohitte."  .Samoin  opetettiin ettei  singolla  saa  ampua niin  että  sen  piipun  takana on seinä, sillä  lieska  singahtaa  ampujan  persuuksiin  ja   taas......aiaiaiaiaiaiai.......ih.......

ainiin......olin  just  oltu ampumassa  sillä  singolla  sellaisessa  pienessä  ryhmässä  jossa muut odottivat   vuoroaan  matalan  hiekkavallin takana. Jokaisen naama piti olla aika matalalla  maata  vasten , paitti  ampujan  tietty. Yks  ökökolleega  kurkotteli  kaula  pystyssä , soli   Nilivaara   niminen , Sallasta ja  hänestä tuli  sittemmin     "sotakoiramies".  Noh  ammunnnan  jälkeen  hän päästi kovan parkaasun   ja me  luultiin että  mistä ny?...tuliko suurikin  vahinko? Nilivaara hieroi kovaa  kyytiä kaulaansa ja  syykin selvisi.  Se  singon sisäpiipusta  lentäny  7.65  millinen   Barabellumin  kuula  otti jostakin  kimmokkeen  ja  lenneltyään  sinne ja  tänne  osuikin  sitten  miestä kaulaan. Ei  paukulla   enää palio voimaa ollu.Kuitenkin senverran että se  jäi  Nilivaaran  kauluksen ja ihon väliin jopa  hiukkasen   polttikin nahkaa. Kyllä  osumakohtaan  jonkunlainen  palovammakin  jäi , jos  tarkkaan  luuras  ja  Nilivaara  sitä  "sota-arpea"  esitteli  meille  vähän  kyllästymiseen  saakka. 

Ekku Mattila.

Heheh.........humpt.

    Kenties nämäkin levttävät kohta sitä höpöhöpömukamukaflunssaviiruus-c-19-666 koronaa ja joutuvat lahdattavaksi..?? (hehheeeh) Valaskaloista hyttysiin. Maailmalla on täyttähäkää menossa satusetä Andessonin "keisarilla ei ole vaatteita" näytelmä jota 99 % ihmisistä uskoo. Minäpoika tairan olla se lapsonen , joka sanoo......"keisarilla ei oo verhoja....son munaskuisillaan".

7/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Näin...

 Niinpä...

Maski on pedon luku. 666.

Ihmiskunta on todella sekaisin nyt.

Pirua hohotuttaa

7/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

"Minkkikin jyrää meitit".....voi hyvää päivää.

 7/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Hohoijjaaaaa........uutiset kertovat  (huutavat)   että ny on löydetty jopa  minkeistä  höpöhöpömukamukakorona-c19-panremiaviiruusta. Voi  yhyren kerran. Maailmaa  nyt  hallitseva  suuri piru  käyttää  kaikki  keinot  saadakseen  ihmiskunnan     täysin sekaisin. Seuraavaksi  sitä  höpöhöpöflunssaviirusta  "löydetään" :  Hevosista, lehmistä, lampaista, sioista,  kisseistä, koirista,linnuista, kaloista,  joka  ikisestä  eläimestä niin  meillä  länsimaissa, kuin myös  jokaisessa  maassa maapallolla. Suuri   piru  määrää  tälläiset    "sairaat"  eläimet  lopetettavaksi  ja  mualima   pelastuu   nipinnapin. Voi jumankautta   tätä  ihmiskunnan  nykymenoa. Kuten olen  jo useamman kerran  sanonut  : menneillään  on  valtava , henkinen  kolmas  maailmansota. Se  riehuu  ihmisten  sisällä  siellä  tuhoa tehden . Ainuttakaan laukausta  ampumatta.  Maailma on  sodan keskellä  juuri nyt. ....mutta  ei kannata antaa  periksi. Tuntemattoman  Väinö Linnan , kapteeni  Kaarnan  sanontaa  lainatakseni................."ei saa jäädä  tuleen  makaamaan......eteenpäin....eteenpäin.....tulta munil".

Ekku Mattila.

Pitkähän tästä(kin) tuli, mutta imukuppisynnytys 6/11-1970 oli just sellaaneen.

 6/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Noniin kansalaiset. Nyt  menen  melkein vanahaan aikaan , 6/11-1970 , 50  vuotta sitten ,Helsinkiin  ja  Kätilopistolle.Paikka oli siihen aikaan  synnytysosasto , taikka  se oli  iso  ruskea  rakennus jossa oli  monta kerrosta. Talo  on ollut  suljettuna   jo   vissiin 20  vuotta  jossei enemmänkin. Vuoden  1970   alussa  oli  senaikaiseen perheeseeni   tulossa  vauveli .  Siihen aikaan tuli   käytäntö, taikka mahdollisuus  että  myös  isäkki voi osallistua  vauvansa  synnytykseen  olemalla  ns  läsnä  siinä  tilanteessa  ja  tottakait heti  siihen tartuin. Olin heti   ekassa   miesten  synnytysvalmennuskurssissa , joka  pidettiin Hakaniemessä olevassa  virastotalossa   ja meitä  isiä oli  39.  Ekakurssilla  meille näytettiin mustavalkoisia  rainoja synnytystilanteista  ja  jo kaksi   kurssilaasta otti  ja pyörtyi. Tuolit  vain heilahti  kun  isät  kellahti lattialle.  Minäpoika  pysyin  pystyssä. Kurssi  kesti  kolme iltaa,  kaks  tuntia  kerralla  ja  sitten olimme  valamiit  suureen  tapahtumaan.....

Ja.........5/11-1970   ...illalla  kuuden maissa  alakoi näyttää sille että  mualimaan olisi  pikapikaa   tulossa  uusi  muksu ja eikun taxilla  nopiaa  Kätilöopistolle , nainen   tutkimuspöyrälle   ja  sanottiin  ettei  mitään kiirusta   vielä ole. Odotellaan ja minä  takaasin taxilla  asuntooni , jossa  eherin olla neliä   tuntia  kun soitettiin että  tuuppas  takaasin  , muksu  saattaa  pian  syntyä. Sain valooset  vaatteet  ylleni ,  hiusverkon  tukkaani , sekä    ns  kusiluistimet  jalakaani (SA-tyyli)  ja  samhan  huoneeseen  missä  oli valamiina  nainen  uutta  vauvvaa  putkauttamassa.

Jaa  ja juu......vaikka  yhyrellä oli polttoja ja koviakin , niin eipä muksua  näkynynnä. Ei  missään. Soli  vissiin  tuumannu etten   tuukaan  . Oon  hilijaa ja hissukseen. Jospa  kukaan ei huamaa mitään.Jäänpäs  piiloon. .....mutta  ehei.  Eihän se niin mene.  Kun  3-4  tuntia oli  kulunut , eikä  muksua  näkynyt, niin  yks  hoitaja  kävi  hakemassa  sellaaseen  nykyysen hitsauskonhen  tyylisen  , pyörillä  olevan kärryn, jonka  se  hyväkäs   työnsi  siihen  synnytyshuoneeseen.Kitinä vain kuului.Meinaan   sen kärryn pyäristä.....Ja...ja..ja.ja....saakuri sentään. Sen koneen   toisessa  päässä oli  pölynimurin  tapaaneen  letku, jossa  oli  pualipallon  olooneen  kumityyny  ja  sen  se hoituri  painoi.....sanonko  mihin  ??....juu  sinne juuri, vähäsen jo näkyvissä olevan vauvelin päähän ja  tums...tums..tums...tuuuuuums....tuuuuumsh...tuuuuuuuuumshhf....kuului. Tekis  mieleni  sanua, taikka kirioottaa  että  pankaas  arvaan  millaaisia  tuskanhuutoja  synnytyshuoneessa  kuului..??...mutten  tairakaan niin kirioottaa.  Ei keskiaikaasessa  kirutushuanhessakaan  sellaasia  huutoja  ole  kuulunu, taikka  ties vaikka olisi  kuulunukkin. Jokatapauksessa  se  fuuf....fuuf   auttoi  ja  vauveli   tullahti  maailmaan ,  6/11-1970 imukuppisynnytyksellä , jumalattomalla  väkisin  kiskomisella, mutta   tuli  kuitenkin...........ja  nimekseen  sai :Tahiti  Kaarina.Tua   Kaarina  on   niinku  senkaikaaseen  anopin  kunniaksi meinaan.....Juu.  ...ainiin....olin ihkaensimmääneen  koko  Suamessa   jonka  muksun nimeksi  tuli Tahiti. Myös  1977   syntyneen  muksun  nimi on kans  Tahiti, mutta  Nanna Tahiti, Kesätuuli. Laki  ei salli  samaan perheeseen  kahta  saman nimistä lasta ja kun  toi  toinen  Tahiti  oli  (taas)  mun  uudesta perheestä, niin  lainkirjat  antoi  siihen mahdollisuuden. Muistaakseni  nykyisin Suomessa  on  (vaan)  3  Tahiti nimistä muksua  ja yksi  "Norreksen"  Tahiti. Hän on syntynyt  1978.

Ekku Mattila.

Isäni koki kummia vuonna 1973.Ottakaa hyvä asento ja lukekaa.

 5/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Olen parin päivän aikana  kirjoittanut  blokiini  ufoista  ja  esim   tänään  sain  postia  että  laitakko  lisää ja  koska  niin pyydetään niin teen sitten niin. 

Siis:  Vuonan  1973  olin ollut  moottoripyörällä  käymässä syntymäkodissani  Alahärmässä ,   kesän lopulla ja  tullut  juuri  asunnolleni  Hesaan. Illalla  noin  18,00......kun  puhelin  kilisi   23,00  paikkailla  ja  siellä oli  Äiteeni , joka  sanoi : " Isäs  meinas  että  tuukko  kotias käymään.....ja mä siihen sanoin että justhan mä  olin siellä ja  oon  täällä Hesassa  jo......mutta Äiteeni sanoi että  tuukko  pian ja  mä siihen että  nojuu ,  tuun huomen aamulla  kello 06,00  ja   Äitee  oli  tyytyvääneen  siihen.  Aikalailla  kuumastelin että mikä ihmeen  hätä ny  Alahärmän  korissani oikein on ,  menin maata  ja yöllä  01,00  olin jo moottoripyöräni seliäs ja   matkalla  Alahärmään........fruuuuum.....fruuuuum.

Jonne  mä saavuin aika  tarkkaan  kello  kuuren paikkeilla  aamulla. Äitee  seisoskeli pihalla  ja  sanoi että Isäs  on tualla pellolle , mee  sinne  ja  mä  tein niin. Isä  oli  aikalailla  ns  räjähtäneen näkööneen.  Sen  tukka sojotti  pystys , naarmuja  sillä oli pitkin  naamaa ,  mustasilimä  toises  ja  oli  yhä säikähtäny koko miäs.Isä  sanoi  mulle......."ruvethan ettiin mun hamhahia ja silimäklaseja . Ne  putos  tänne pellolle    eilen illalla  yhyreksän paikkeilla. Olin  täs  kusella  kun näjin että  tuon meirän  jojen  rannan  yläpuolelle  liikkui  hilijaa  pitkä  sikaarinmuotooneen  esine....soli  ilimas  ihan puiden yläpuolella....ja  samassa  siitä  putkahti  joka paikkaan  kirkkahia punaasia  palloja ja ne  lenteli sinne  tänne...kovaa ne  meni.......ja  yhtäkkiä  huamasin että  mun päälläni  leijjaali  iso  littana  esine....se  suraji  jännästi.....ja  sitten  tunsin että joku  piäni  kersa  otti mua  takaa  musta  kiinni...se  puristi niin  pirusti  että...silloli  jumalattoman  kovat  voimat , vaikka soli  piäni  kun  keskenkasvuuneen kersa....sillä oli  joku  hopianfärinen niinku   haalari  päällään...ja nosti mua  heleposti  ylös  maasta  ja  tunsin että  joku   voima  alakoi  nostaa mua  siihen littanaan  esineeseen  joka killui   mun yllä...ja mä tappelin niin maan pirusti   ettää.....mun hampmhakkin  tippus  ja   silimäklasikkin......ne  pitää  löytää....sitten  se  joka   nosteli mua  vyästäni  jätti  retuuttamisen kesken  ja  nousi  siihen  littanaan   esineeseen  ja   se  lähti salamana  poromaalle  päin.....tuanne  jossa  oli se vanaha  tiiliteheras....siihen suuntaan se  katosi.....mitään ääntä ei kuulunu...."

Ja:     Löyrethin isäni  molemmat  hamhhat ja  silimäklasit , mutta  ainakin klasit oli  täysin hajalla...noli  ihan  kippuras  ne  klasit. Täysin resuna. Koetin  selittää Isälleni että  se   "sikaariin mallinen  esine  oli  niiden ufoolaasten kuljetusufo , ne  punaaset pallot olivat jonkunlaisia  tutkimusrobotteja  ja  se  littana  levy oli kans  ufo , lautasen muotooneen  sellaaneen ja  sä näjit  vain sen pohojan  ja se keskenkasvuunen  kersa jolla oli  hopianfärinen  haalari oli  humanoidi  ja ne  meinas  napata  sut  johohonkin  toishen ulottuvuuteen......ja..ja..ja...."

Ja paskat......sanoi  Isäni.......mikään uffo sollu.....soli  Venäläästen uus  joku  lentokone  ja me meinas napata  mut  fangiksi. ........ei  uffoja ookkaan...älä  niihin usko.....non höpinää  vaan.....eiiniitäoo".

Ekku Mattila.

Näinkö se kävi ??....voi ollakin.Vastaavaa on tapahtunut maailmalla satoja kertoja ja tulee lisää tapahtumaan.

              

    

5/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Noh......mitäs ny sanotta??. Aika jännä tarina ja jälleen tosi.

 5/11-2020.

Ekku  Mattila.

Aikamatkaaja.

Vaikka  seuraavan kertomuksen olen  kirjoittanut    ennenkin, niin  moni on kysellyt  että  toistele  niitä sillä ne ovat niin mielenkiintoisia. Tässä  se  siis  tuloo:

Olin 4  vuoden,  1950 , kesä   ja paikka  syntymäkotini  lähipelto  Alahärmässä.  olin  , varsinkin kesisin  aina  leikkimässä  jokirannan  lähellä olevalla pellolla  ja  talvisin  talon pihapiirissä. Saman  kylän   asukas  E.  Kalliokoski , syntynyt  1923  oli meidän naapurissa  olevassa  sepän pajassa  jotakin rautaa takomassa  ja  koska  oli  kuuma niin  oli  pajan ulkona happea  haukkomassa. Matkaa  noin   200  metriä.  Hän huomasi  sekä  tunnisti  minut vivalkoisen, pitkän   ja  kiharan  tukkani  takia   siinä  leikkiessäni    keskellä  apilapeltoa.Miehen  ihmeeksi  hän havaitsi  pellon yläpuolella , suoraan minun  kohdalla leijjuvan  hopeanvärisen  suuren  kuin kuperan kattilankannen.  Muutaman kymmenen  metrin korkeudella. Siitä  tuli  kirkas  valkoinen  valonsäde  alaspäin , minun  päälleni  , sekä nosti  minut  kattilankannen  alle eikä  minua  enää näkynyt.  Vain minuutin päästä  ilmestyi  sama  valonsäde  uudelleen   joka  laski  minut  varovasti takaisin  pellolle.E oli   suuresti ihmeissään  eikä kertonut kenellekään  tapauksesta, kun minulle  vuonna  1982.

Sillä:

Olin muuttanut  välillä  takaisin  kotikuntaani , jossa  asuin  1982-1984  ja josta  lähdin  1964  Helsinkiin . Olin menossa  Laakson  lähikauppaan  kesällä  1982 kun  sen  portaita  tuli alas  E. Kalliokoski.  Heti hänet  tunnistin  ja moikkasin, mutta  eipä hän vastannut  tervehdykseeni. Mulkaisi  vaan päälleni. Sanoin että mitä  miäs...??...Ekku  tässä.....tunnekko  vielä?......"juu  kyllä mä  Ekun  tunnen, muttet  soo  sä  hän  vastasi .".....ja  jatkoi...." näin  vuanna   1950 miten  sut  vaihdettiin....sut  verethin   valonsäthellä   lentävhän  lautashen   ja  vaihtoi   toisen  sun tilalle".....olin kotosi  pellolla  kun se tapahtui....se oikia  Ekku  on    jossakin taivhas ........kaukana  avaruuressa.....soot  Ekun  kopio....ihan samannäkööneen  muttet  oo  se  oikia  ..Ekku......kyllä mä  tiärän.......enoo  kellekhän asijasta  kertonu, enkä kerro......pitääs mua  täyshulluna....mon   ihan hiliaa".

Ekku Mattila.

Ihmisyys on kuollut maailmalla.

 

4/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Tekniikka jyllää.

 On tuo tekniikka sitten edistynyt. Vuonna 1988 ostamamme senaikainen huippulaatuinen VHS-videokamera. Maksoi 9900 mummonmarkkaa.Siihen jalusta lisäksi 1000 markkaa. Mukana kuvassa nykyajan puh/video-kamera. Littana älypuhelin. Noita Wanahoja VHS-kameroita saa kirppareilta noin 5-10 Eurolla.

Niiden ns väripikseli/kuvakirkkaus oli noin 8.....nykykännykässä jotakin 100.

Ekku Mattila.

Ihmeellistä.

 3/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

                         

Siinä  hän on. 1985.Punatukkainen  tyttöni. Hänet näin  11  vuotta   tätä  ennen  Helsingin  vuokra-asuntoni asuntoni  seinällä. Kuvajaisena joka  toteutui.

Ekku Mattila.

Jännää eiks juu?

 3/11- 2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Nyt  tulee  aika  jännä  tapaus..........Oli   vuosi    1974 Maaliskuu ja paikka  Helsingin  lähellä oleva  Suutarila. Olin   kokenut   avioeron   1973  keväällä   ja   koko sen kesän aikana  ajelin moottoripyörällä  ympäri  Suomen noin  29000  km.Kymmenissä  leirintäalueiden  telttapaikoissa    oleilin. Kun  leirintäalueet menivät  kiinni    minun  oli pakko  vuokrata   asunto  talven ajaksi  ja  sitten  keväällä  taas  jatkaa  moottoripyöräilyä. Onnistuin vuokraamaan  todella  pienen  asunnon , Suutarilasta , huoneen  jonka  koko oli  2x3  metriä.  Siis   6  neliötä. ! Huoneessa  oli   vain pieni  puinen  pöytä,  pieni  puinen  laverisänky , pieni  puinen  jakkara, eikä muuta. Yksi  ikkuna  . Vuokra   400  markkaa  kuukausi !!.

Ja  niin  tuli   vuoden  1974  kevät.Sunnuntai.  Olin ollut   todella  masentunut    viikon/pari ja istuskelin  "huoneeni"  sängyn  päällä. Ajattelin  mielessäni että  voihan  aska. Tätäkö  se  elämäni nyt  on.Tälläisessä  pienessä komerossa  asun ja elän.Viikot  käyn  Hesassa   töissä  ja  viikonloput  istuskelen  tässä  kopissa. Tässäkö se nyt  kaikki  on. Ei  teeveetä  eikä radiota. Elän kuin  jollakin autiolla  yksinäisellä saarella.  Kaukana  muusta  maailmasta. Hylätty  ja  unohdettu. Voi  voi.

Siinä  vastapäistä   aurinkoista  seinää katsellessani  näin miten  siihen kohtaan  alkoi   muodostumaan  selvä  varjo. Se oli kooltaan noin  toista metriä  ja  koko ajan  alkoi  näkymään yhä selvemmin.   Selvästi  ihmisen  jonkunlainen muotokuva. Varjo. Muutamassa   sekunnissa   kuvasta  alkoi  muodostumaan  ihan  selvä  ihmishahmo, värit  sekä  kaikki , ja  siitä  syntyi  naisen kuva. Hänellä oli  punertavat  pitkät  hiukset, olkapäille  saakka , hienosti  levällään.  Kuin  leijonan  harja. Nainen oli  nuori  ja  kaunis. Hän hymyili  sydämellisesti. Hänestä    ihan  tulvi   lempeys  sekä rakkaus. Lempeys  sekä rakkaus. 

Sitten  kuva katosi. Ensin  hiljaa  kuin  hiipimällä  ja sitten hävisi  kokonaan. Hän oli  poissa. Mutta  minä  todella innostuin.Tiesin että  kuvan nainen  olisi  joskus   minun. Tiesin että  jossakin vaiheessa  hän tulee  elämääni. Olin aivan varma siitä. Voi että  innostuin. Melkein  hypin  riemusta. Masennus  oli  kerralla  poispyyhkäisty.  Minä elin jälleen. Minä hengitin. Olin  olemassa  taas.  Siinä  samassa  kirjoitin  paperille: "  Oletko sinä se  punatukkainen  tyttöni, jonka  hiusten  lävitse näin auringon paistavan. Sinä hymyilit  minulle  ja  minä  tiesin  sinun minulle  kuuluvan".

Ja  siinä paikassa  kävelin  2 km päässä  olevalle  R-kioskille. Sieltä  ostin  30 markkaa  maksavan  marenkitäytekakun ,  sen  kannoin  "asuntooni"  ja sen söin  illan aikana. Minä  olin  ja  minä elin.Minä odotin.

Jaatkuu.....

Ja  niin kului  muutama  vuosi. Tuli  1985.Tutustuin  Kauhajokiseen  nuoreen naiseen ,  18   vuotta  täyttäneen.  Tuli  vaihe  että  ajoin  häntä  Kauhajoelle  tapaamaan, keskukseen  ja sieltä  Asuulin leirintäalueelle  makkaraa paistamaan. Oli  kaunis  kevät ja aurinko paistoi  täydeltä  terältä. Leirintöalueen vieressä oli  pienehkö  joki, noin  15  -20 metriä  leveä.  Sen ylitse  johti  kapea  silta,  vain jalankulkijoille   tarkoitettu.  Olimme  juuri menossa  sillan ylitse,  kun  sanoin......."odota  siinä...menen ensin ja  jos  siltä kestää, niin tuu  sitten sinä" . Niin  kävelin sillan  ylitse  ja jäin  odottamaan  naista. Yhtäkkiä  melkein huusin..."pysähdy  heti...älä  liiku....otan  sinusta  kuvan"..ja  äkkiä  otin  valokuvan............Siinä kuvassa, joka  on  tässä plogissani  mukana.  Näkyy  nuori kaunis punatukkainen  nainen.  Hänen  hiustensa  lävitse  paistoi  kirkas  aurinko.  Hän hymyilee  ja  minä tiesin  hänen minulle  kuuluvan". 

Hän  on nykyinen  Milla  vaimoni. 35   vuotta  naimisissa   olemme olleeet.  6  lasta  kasvattaneet. Minun punatukkainen naiseni. Hän joka  minulle  silloin ilmestyi. Hienona  näkynä  . Auringon  säteillä.....auringon.

Ekku Mattila.

 

Lentokoneessa. Matkalla Canarialle 1988.

 2/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Pukkaanpas  hiukkasen tapahtumia matkoiltani maailmalla. Vuonna  1988  tuumasin että jospa   menen  Etspanjaan  viikon lomalle   , keväällä  ja  koska  pakkaan olla  sanani mittaaneen miäs, niin sitten niin teinkin.Hesasta    kontolentooseen , soli   Aurinkomatkojen  ilmabussi   ja kohti  Canariaa  että  häkkyrän  siivet  ja  perä vaan  vapaji. Istuin  aika  takana  ja  vierelläni toisella  penkillä oli  sellaaneen     60-70  ;nen  naisimmeinen. Olipa  nainen kova  puhumaan. Hän  kertoili  melkein  koko  elämänkertansa,  rippikoulustaan saakka , Savonlinnaan, jonne  meni  puutarhakouluun , sieltä  Laharen  kaupunkiin  ison  firman  konekirjoituslikaksi   ja  sitten  sinne  ja  tänne  ja  vähän  tuonnekin suuntaan. Kului ainakin   2  tuntia  kun hän huomasi , pulinansa  keskellä  ,  että  kas  kas.....katsoi  minuun ja   ensimmäinen  kysymys  oli.." noh  olet  vielä  nuori...  et  kahtakymmentäkään .....joko  olet  naimisiin päässy......lapsia  sinulla  ei  taida vielä olla kun nuori  olet.......vai mitä?".......ja minä  siihen vastaamaan...:" Juu....olen  naimissa  jo .....vuaresta   1968.....ja  7  muskuakin on  mulla....... vanhin  täyttää  3/11 ,  likka  on syntynyt  1970 ,     18   vuatta ja  neliä   on  muuta....yhteensä  5......ja..ja....."...........

Voihan poijaat  että nainen    katsahti  mun päälle , naama  kiukusta  punaasena , nousi   nopiaa   penkiltään ja  meni   toiselle tyhjälle  paikalle  istumaan. Koko sen loppuajan mitä  koneen matka  kesti  Canarialle ,  vajaa neliä  tuntia  rouva  ei  enää  viereeni  tullut. Yhyren kerran kun menin  hyysikkään  vilkaisin  häneen  päin  ja  olipa  naamansa  yhä  kiukusta  kurtullaan. Varmasti  luuli  että   täyttä  soopaa  hänelle  kerroin.

Ekku Mattila.

Kaikkea sitä maailmalla reissatessa tapahtuu.

 2/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

OMO-pesujauhetta mietin.

Olin vuonna 1984 lomamatkalla Kreikkassa . Lentoyhtiö oli Aurinkomatkat. Itse lomasaari oli Mykönos jonne pääsi välilennolla Ateenan kautta. Olin pakannut matkalaukkuni ihan täyteen , mm Omo-pesupulveria , joka oli aika isossa pahvirasiassa niin , että olin kaatanut valkoisen pesuaineen kolminkertaiseen läpinäkyvään muovipussiin ja sillälailla se vei vähemmän tilaa.

Noh......välilaskun aikana Ateenan tulli iski silmänsä minnuun, kenties piiitkään poninhäntäni takia ja ottivat laukkuni tarkastukseen. Ihmettelin kun sen aikana kantoivat laukkuni yhteen lasiseinäiseen huoneeseen , josta oli näkymä matkustajahalliin ja sieltä virkalijat kurkkivat minua kohti uteliaan oloisina. Sitten toivat sen takaisin minulle.

Ja sitten 20 minuutin lento Mykonossaarelle , Thomas hotelliin ja eikun asumaan kahdeksi viikoksi. Koska juoksentelin heti alussa pitkin saarta , niin jouduin pesemään lenkkivaatteeni. Yks ilta kaadoin vettä pesuvatiin ,, sinne pari lenkkipaitaani, parit sukat ja sitten kaivamaan laukustani pyykinpesupulveria , sitä OMOA......mutta sitä pulveripussia en löytänyt. Ei sitten millään. Se oli kadonnut. Meni hetki ennenkuin käsitin. Ateenan tulli kun laukkuani tarkasti ja löysivät sen pesuainepussini , luulivat sen olevan kokainia, taikka muuta vastaavaa ja takavarikoivat sen. Tuumasivat että ottavat siitä näytteen ja jos se olisi ollut huumetta, niin minnuu niskasta kiinni jo Mykonossaarella taikka sitten Ateenassa välilaskun aikana.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Se päivä oli Timpalle viimeinen.

 1/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Lenkkikirjani  kertomaa  1/11-1989...;  Tuona  päivä  sain tietää  että  yksi  tuttuni (sanotaan häntä vaikka  Timpaksi)  joka  asui  Espoon  Maapallokadulla  vuoden  1977-1981  välillä  samassa   kerrostalo  alueella  kun minäkin  menehtyi  Lahden  moottoritiellä  tormätessään  kallioleikkaukseen . Hänellä oli aina  nopeita  urheiluautoja ,  tykkäsi ajaa  kovaa  ja  oli  taitava  kuski. 1981   hän muutti   vaimonsa  ja kahden muksunsa kanssa   Floridaan   Suomen  ,kuten hän aina    sanoi  , paskoja  kelejä pakoon ,  "enkä   ikinä  tule  enää  Suomeen....maa on  täynnänsä  punaisia  kommareita....tolloja  ihmisiä  ja  aivan erseestä oleva hallitus.......jää hyvästi  paska  maa......"

Timppa   soitteli minulle    Floridasta  muutamia kertoja  1982-1986 ,mutta sitten  ei hänestä   enää mitään kuulunut.Kortteja   tuli  kymmenkunta  sekä  "Nyyjooktaimslehti"  jonka  hän oli  minulle  tilannut.  Oli  se lehti  niin paksu  ettei  meinannut  viikonloppunumero   mun postilaatikkooni  mahtumaan.  Uutiset olivat  sillee  vanhoja  koska  lehti tuli muutaman päivän myöhässä.  Noh  kului  muutama  vuosi  ja   tuli  1/11-1989. Tuumasin että jospa  koetan ottaa    selvää mitä Timpalle kuuluu  ja  otin  somen kautta  yhteyttä  Hesalaiselle  Tom  Shöperille ,  tuttuni   nyrkkeilypiireistä  ja  kysyin  tietääkö  hän missä  Timppa  nykyisin  luuraa......."ei  oikein hyvin  hänellä  mene, koska  hän on  R.I.P......oli matkalla  Lahteen  moottoritietä  Lokakuun  lopussa ,  muutama  päivä sitten ,räntäkeli, tiellä  mustaa   jäätä  ja  hänen  ohjaamansa  auto  törmäsi  kallioon tuhoisin seurauksin...kuten  tiedät  Ekku että  Timppa  tykkäsi  kovasta  vauhdista mutta.......".

Ekku Mattila.

Oli se kuulkaas tiukka paikka asuntoasiassa. Oli se.

 30/10-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Selailin  aamulla  vanhoja  lenkki/päiväkirjojani , joita  olen  pitänyt  vuodesta  1973  saakka  ja  kas  kas......tänään  30/10-  1974  minulla  taisi  olla  asuntoasioisssa  hiukan  hankalat paikat. Asuin siihen aikaan   vuokralla  helsingin  Kalliossa  olevassa  vuokra-asunnossa  Sturenkadulla  , kun    asunnon omistajapariskunta    laittoi  kaksionsa  myyntiin. Niinpä , just  sen jossa  olin asunut   vuoden verran.Siihen aikaan  ei  vuokralaisilla  ollut  mitään sanansijaa. Meidät  voitiin  häätää  vaikka kuinka  nopeasti, eikä  ollut  mitään  irtisanomisaikoja. Ei mitään.  Illalla kun tulin töistä oli kämpässäni  kaffipöyrällä lappu, jossa  luki että  " muutahan   kolli  muualle , me  tarvitaan omaan käyttöön  tätä  asuntoa"......Saatta  arvata  että mulle tuli sillai kiirus. Jo  seuraavana  päivänä koetin löytää   toista  asuntoa.....mutta ei kun ei.....ja  joka ikinen  päivä  siitä eteenpäin, noin  3  viikkoa eikä  onnistunut  ei  niin ei. Asuntoihin oli  kovat jonot.  

Noh......istukaa  ja  kummastelkaa. Koetin  saada    asuntoa  myöskin  työpaikkani   kautta, mutta  ei sieltäkään voitu auttaa ja  niinhän siinä kävi että   asunnon  omistajapariskunta    tuli  illalla  tupaani  ja  sanoivat että seuraavana  päivänä  muutat . Muutoon he  ottaa  yhteyttä lakimiehiinsä. Illalla  kasasin muutaman  pikkutavarani  muutamaan pikkupaffilaatikkoon , aamulla  vuokrasin  pakettiauton johon ne kasasin  , ajoin lähimpään  puh/kioskiin josta  soitin   entiselle pomolleni  (Mononen) joka oli  Nokian OY yksi  johtajista    jolle  hätäni  ilmaisin.  ....joka  sanoi että  "voihan  umalavita.....eikö  sulla oo  asuntoa.....soita  mulle  10 minuutin  päästä"  ja  mä tein niin  kun  Mononen sanoi....ja..........Riiiing......riiiing......"Mononen  päivää......ahaa  onko siellä Ekku......mulla on hyviä uutisia  sulle.....aja   Espoon  Matinkylään......Leenankuja  kakkoseen......siellä on sulle  yksiö".......... mä kiitin kovasti  ja  niin  asetuin asumaan  Matinkylään.  Siellä asustelin  noin  4  vuotta  ,sitten Espoon  Olariin jossa  asuin  kans  noin  4  vuotta......ja..ja.....ja..ja..........niinpoispäin.

Ekku Mattila.