16/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja/Clairvoyant.
Selailin Wanahoja matkatavaroitani , joissa oli etupäässä omia piirroksiani, kertomuksia, sekä vaikka mitä ns taiteellista juttua ja kuinkas ollakaan........eteeni tuli tussipiiirroksiani Helsingin ajoilta. Varsinkin vuonna 1968 maalailin ahkerasti ja vissiin se auttoi Alahärmä "koti-ikävään"............joten enemmittä puheitta .Olkaapa hyvä:
Ekku Mattila.
Tämä on mun "äijjäluolani".
40 Euroa....sanoin "heille" etten maksa, enkä tule koskaan enää Kauhajoen kirjastoón ja sanani olen pitänyt. Nykyisin eniten hankin kirjoja juuri erilaisten kirppareitten/huutokauppatilaisuuksien kautta. Voi kun tykkään siitä.Näin.
15/11-2020.
Ekku Mattila.
Clairvoyant/Aikamatkaaja.
Katsokaa ja ajatelkaa nyt hyvät ihmiset.!!
12/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Olen Ruusuristiläinen. Tulin tuntemaan Lauttasaaren kirkoherra Voitto Viron vuonna Helsingissä vuodesta 1977 -1999 .
Korpikirjailija Ilmari Kiannon poika Otso Tähtivalo Kianto kastoi 4 muksuani välillä 1977- 1982.
Toimittaja/kirjailija Oskar Reponen oli minun juoksuvalmentajani Espoon aikana 1977-1983.Oskarin tunsin aina siihen saakka kun hän kuoli keuhkokuumeeseen Ganarialla 1997. Voitto Viron kanssa teimme useita pitkiä keskusteluja varsinkin selvännäköisyys/parapsykologian aiheista. Oskar Reponen teki minusta useita lehtijuttuja/haastatteluja radioon/televisioon.
Näiden jokaisen henkilökohtainen suositus aiheutti sen että minut hyväksyttiin RUUSURISTIKSI 16/5-1983. Terveiset teille sinne jossa :"Siel on lapsen lysti olla, kultakehdos kellahdella, kuunnella kehrääjälintuu".
Ekku Mattila.
11/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Taas on tulossa Perjantai ja 13 päivä. Vuodesta 1958 Perjantaista ja 13 :sta päivä jolloin olin silloin 12 ikäinen olen muistanut tuota aikamäärää sekä siihen liittyvää tapahtumaa. Ei ollut mikään kiva päivä. Ei.
¤¤¤ : Olin muutama päivä sitä ennen tehnyt voimakkaan ritsan. Kumilenkki oli polkupyörän sisäkumista ja ritsan kahvaosa kestävästä katajanoksan haarukasta. Ammuksina käytin ensin mutkalle väännettyjä rautalangan palasia ja kun ne loppuivat äkkäsin hyvän keinon. Isälläni oli, kuten jokaisella maanviljelijällä piikkilankojen paaluihin kiinnittämiseen ns määllyjä. Ne olivat tehdastekoisia ja kummastakin päästä todella teräviä. Niitä oli helppo vasaralla naputella aitapaaluihin....Juuri sellaisia määllyjä minäpoika ammuskelin. Ja antaakas olla .....tuli Perjantai 13 päivä ja vuosi 1958.
Alahärmän tupamme portahilla oli rautalapio. Siihen rupesin ritsalla ammuskelemaan. Aluksi kaikki sujui hyvin. Joka kerta , kun lapioon osuin kuului terävä kilahdus , plim ja taas plim...plim ja taas plim. Kun jälleen rautalapiota tähtäsin ja ammuin ei plimmiä kuulunutkaan. Tuumasin että noh ammuin ohitte ja eikun uutta määllyä kumilenkkiin laittamaan. Ihmeekseni huomasin miten oikeasta silmästäni alkoi vuotamaan jotakin märkää poskilleni. Se lisääntyi ja lisääntyi ja minun oli pakko mennä huoneeseen peilin eteen silmääni tarkemmin katsomaan. Se oli kumman näköinen, vetinen sekä musta. Niinpä sitä kädelläni painamaan menin.........sormeni painui silmääni syvälle ja jollakin tavalla kuin tyhjeni......aiai.....melkein pyörryin kun tajusin että silmäni on lommolla sisäänpäin. Myös kirkasta nestettä , jonka mukana tuli verensekaista litkua siitä valui. Muistan kiljuneeni kauhusta ja siihen Äiteeni paikelle navettakeltussaan ryntäsi......hän huusi hysteerisenä....huusi ja huusi.....
¤¤¤¤: Niinpä potkulkan penkille , siitä maantielle joka oli jäinen . Raili siskoni (14v) mua kirkolle 3 km päähän lääkäriin työnteli tohtori Niiraselle ja hän heti määräsi menemään Seinäjoelle sairaalaan. Ensin Taximies Untamon Volgalla Voltin rautatieasemalle, siitä lättähattuun ja Seinäjoen asemalle. Sieltä taas taxilla silmäsairaalaan , jonne jäin 4:jäksi viikoksi. Silmäni leikattiin , määlly siitä nypittiin pois ja siihen saatiin, ihme kyllä näkö. Vasta nyt Wanahana ukkona se on alkanut vaivaamaan. Noin 50% näkö siinä on mutta vasen on sitäkin paree. Ihan hyvin on homma toiminut..
Ja syy tapaukseen: Se määlly , joka oli siirtämäni kuvan kaltainen meni liian tiukasti siihen polkupyörän sisäkumista tekemääni kumiin. Irtosi muutaman kerran ihan hyvin, mutta sitten jäikin jumiin laukaushetkellä ja kumin palatessa takaisinpäin naamaani kohden irtosi ja upposi mun silmäni.....pluts......aiaiaiai.....
Ekku Mattila.
10/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Minulla on plogissani kohta 6000 sivua. Siis kuusi 1000 sivuista kirjaa.Kirjoitukseni ovat syntyneet vuoden 2012 jälkeen ja lisää pukkaa melkein päivittäin. Hyvin moni plogini lukija on pyytänyt että kirjoittaisin uudelleen niin surullisia juttujani kuin myös iloisia. Niin teen tässä ja nyt ja seuraava kuuluu surulliseen tositarinaan. Olkaapa hyvä.
¤¤¤: Olin töissä yhdellä firmalla. Se oli suuri , työntekijöitä noin 3000, kolmessa vuorossa ja paikka Helsingin Salmisaaressa. Lauttasaaren kupeessa. Vuosi oli 1972. Meidän osastolla oli pomo, sanotaan häntä vaikka Osmoksi ja hän oli kova aseiden kerääjä. Niitä Osmolla oli useita kymmeniä , luvallisia tietysti ja kaikki pitkin hänen talonsa seiniä. Hyvin hanakasti hän esitteli valokuvissaan aseitaan meille . Kun kuulin että ne jokainen oli ladattuna sanoin että se on vaarallista . Hyvin vaarallista. "Höpsistä, hän sanoi , taloni on kerrostalo , kolmannessa , ihan turvallisessa paikassa , ei ole minkäänlaista epäilystä että asunnossani varkaita kävisi.. Aseet ovat turvassa täysin. 100 %:sesti ".........täysin tuvassa."
Ja niin tuli Torstai , Huhtikuuta 1972. Olin juuri tullut töihin, kellokorttini leimannut kun vastaan tuli naapuriosaston pomo. "Osmo on kuollut ........hän tunsi eilen päivällä päänsärkyä ja lähti kotiinsa kello 11,00....Lauttasaareen..... avasi asuntonsa oven jossa oli parhaillaan varkaita keräämässä hänen aseitaan suureen laatikkoon.....ja yhdellä Osmon omalla ladatulla aseella ampuivat häntä rintaan....monta kertaa ja pakenivat kadulle......naapurit kuulivat laukausten äänen ja soittivat poliisin paikalle......Osmo vietiin sairaalaan jossa kuitenkin muutaman tunnin kuluttua kuoli.....ennätti sitä ennen kertomaan kuka häntä ampui........Osmon sisaren poika.......huumeporukoissa pyörinyt......hirvittävä tapahtuma.....hirvittävä".
Ekku Mattila.
10/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tätä on pyydetty uusintana ja tässä se tulee:
Hiukan lisää surullisia "sota-aikani" muistoja........Wanhalta ökö ajalta......1964. Minut kutsuttiin Oulun Hiukkavaaraan ja sinne tietysti menin. Keväällä 15/2. Alahärmän Voltin juna-asemalta. Ököjen tuvassa oli 9 monnipäätä , etupäässä Pohjoissuomesta , mutta myös pohojanmaaltakin ,niinkuin minäkin. Minulla on yhä niistä ajoista niin valokuvia, kuin myös sotakavereiden nimiäkin , mutten taida niitä julki laittaa. Eikös se somen joku lakikin sellaista vaadi. Nimiä ei saa liikaa esiintyä. Noh kerettiin olla alokkaina noin 2 viikkoa ja eikun kovaa haipakkaa meille käsky tuli kolmeksi päiväksi maastoharjoituksiin. Raskaat reput selekään , vaatteiden päälle lumipuku, kengät jalakaan, käthen lapaset ja tietysti torrakat remelistä olokapäille , jokka oli "pystykorvat" 7,62x53. Niinja karvamösä.Siinoli sellaaset korvaläpät jokka sai vedettyä alas jos liikaa kylymä tuli. Ja eikun maastoon, muistaakseni Huumaharjulle rämpimään niin maan erkeeleesti että. Välillä ammuttiin kivääreillä räkäpäitä joka oli muutoon niinkun aitoja patruunoita mutta kuulan sijalla siinä oli viheriä puupaukku.Pum...pum...pum..........Siinähän ne kolome päivää kului aika nopsastikin ja takaasin kasarmille, sen pihamaalle jossa nökötettiin rivissä ainakin tunnin verran. Ihmeteltiin että mitäs ny?Missä mennään?. Miksi ei ovet aukene meille?.....Ja selvishän se kun tupiimme päästiin.
####
Yksi ökö, joka oli kotoosin kaukaa Rovaniemen takamailta oli kuollu. Se oli jostakin pannu salaa taskuunsa kiväärin 7,62X53 patruunan , yhden vaan ja omalla kiväärillään ampunut itsensä. Siihen aikaan kun aseet saatiin, ne olivat irrallaan käytävän telineissä. Ei lukkoa eikä muutakaan estettä. Patruunat sentään saatiin eri paikasta ja niitä valvottiin tarkasti. Tämä sama alokas oli saanut veepeetä , siis vapaata palveluksesta muutaman päivän ja jäänyt yksin kasarmille omine murheineen.Muistan yhä miten hän ei kenellekään mitään puhunut sen aikana mitä oltiin keritty kasarmilla olla. Seisoi koko ajan ikkuna edessä ja hyräili oudosti. Oliko se kuoleman hymni?.............
Ekku Mattila.
9/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Eilen , siis Sunnuntaina somessa oli viesti miten Niinisalon krh/harjoituksissa oli sirpale hipaassu varusmiehen poskipäätä jättäen ihoon selvän jäljen. Matkaa ampumapaikkaan oli sentään 80 metriä joten mitään suurempaa vahinkoa sirpale ei aiheuttanu. Onhan mullakin (kuinkas muuten) on vastaavanlainen omakohtainen kokemus omalta ököajoiltani Oulun Hiukkavaarassa 1964. Komppania oli harjoittelemassa ammuntaa singolla paffipanssarivaunua joka oli noin 60 meeterin päässä. Aluksihan ei tietysti singolla ammuttu kovia paukkuja , vaan siinä oli ns sisäpiippu jolla präiiskttiin valojuovakuteja yks kerrallaan. Paukun koko taisi olla Barabellumin (rauhantekijä) 7.65 jossen nyt ihan väärin muista. Kun koulutus eteni ja parhaat valittiin höökivaunuja tuhoamaan , niin sitten ammuttiin jo kovilla sillä singolla. Se taas tarkootti ettei ammuksen päässä ollut räjähtää vaan sen tilalla oli betoninen klöntti ja kyllä sekin aika pitkälle mojahti.Noin 50-60 metriä. Kaikkihan sen tietää että singolla ammuttaessa sen takapäästä syöksyi ammuntahetkellä tulikuuma lieska ja jos sen tielle osui, niin aiaiaiaiaiai.....ja hengenlähtö oli melkoisen varma. Tämän takia meille teroitettiin että "paankaas jalat ja koko kruppi sillai viistoon asentoon ,että lieska menöö ohitte." .Samoin opetettiin ettei singolla saa ampua niin että sen piipun takana on seinä, sillä lieska singahtaa ampujan persuuksiin ja taas......aiaiaiaiaiaiai.......ih.......
ainiin......olin just oltu ampumassa sillä singolla sellaisessa pienessä ryhmässä jossa muut odottivat vuoroaan matalan hiekkavallin takana. Jokaisen naama piti olla aika matalalla maata vasten , paitti ampujan tietty. Yks ökökolleega kurkotteli kaula pystyssä , soli Nilivaara niminen , Sallasta ja hänestä tuli sittemmin "sotakoiramies". Noh ammunnnan jälkeen hän päästi kovan parkaasun ja me luultiin että mistä ny?...tuliko suurikin vahinko? Nilivaara hieroi kovaa kyytiä kaulaansa ja syykin selvisi. Se singon sisäpiipusta lentäny 7.65 millinen Barabellumin kuula otti jostakin kimmokkeen ja lenneltyään sinne ja tänne osuikin sitten miestä kaulaan. Ei paukulla enää palio voimaa ollu.Kuitenkin senverran että se jäi Nilivaaran kauluksen ja ihon väliin jopa hiukkasen polttikin nahkaa. Kyllä osumakohtaan jonkunlainen palovammakin jäi , jos tarkkaan luuras ja Nilivaara sitä "sota-arpea" esitteli meille vähän kyllästymiseen saakka.
Ekku Mattila.
Kenties nämäkin levttävät kohta sitä höpöhöpömukamukaflunssaviiruus-c-19-666 koronaa ja joutuvat lahdattavaksi..?? (hehheeeh) Valaskaloista hyttysiin. Maailmalla on täyttähäkää menossa satusetä Andessonin "keisarilla ei ole vaatteita" näytelmä jota 99 % ihmisistä uskoo. Minäpoika tairan olla se lapsonen , joka sanoo......"keisarilla ei oo verhoja....son munaskuisillaan".
7/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Niinpä...
7/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Hohoijjaaaaa........uutiset kertovat (huutavat) että ny on löydetty jopa minkeistä höpöhöpömukamukakorona-c19-panremiaviiruusta. Voi yhyren kerran. Maailmaa nyt hallitseva suuri piru käyttää kaikki keinot saadakseen ihmiskunnan täysin sekaisin. Seuraavaksi sitä höpöhöpöflunssaviirusta "löydetään" : Hevosista, lehmistä, lampaista, sioista, kisseistä, koirista,linnuista, kaloista, joka ikisestä eläimestä niin meillä länsimaissa, kuin myös jokaisessa maassa maapallolla. Suuri piru määrää tälläiset "sairaat" eläimet lopetettavaksi ja mualima pelastuu nipinnapin. Voi jumankautta tätä ihmiskunnan nykymenoa. Kuten olen jo useamman kerran sanonut : menneillään on valtava , henkinen kolmas maailmansota. Se riehuu ihmisten sisällä siellä tuhoa tehden . Ainuttakaan laukausta ampumatta. Maailma on sodan keskellä juuri nyt. ....mutta ei kannata antaa periksi. Tuntemattoman Väinö Linnan , kapteeni Kaarnan sanontaa lainatakseni................."ei saa jäädä tuleen makaamaan......eteenpäin....eteenpäin.....tulta munil".
Ekku Mattila.
6/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Noniin kansalaiset. Nyt menen melkein vanahaan aikaan , 6/11-1970 , 50 vuotta sitten ,Helsinkiin ja Kätilopistolle.Paikka oli siihen aikaan synnytysosasto , taikka se oli iso ruskea rakennus jossa oli monta kerrosta. Talo on ollut suljettuna jo vissiin 20 vuotta jossei enemmänkin. Vuoden 1970 alussa oli senaikaiseen perheeseeni tulossa vauveli . Siihen aikaan tuli käytäntö, taikka mahdollisuus että myös isäkki voi osallistua vauvansa synnytykseen olemalla ns läsnä siinä tilanteessa ja tottakait heti siihen tartuin. Olin heti ekassa miesten synnytysvalmennuskurssissa , joka pidettiin Hakaniemessä olevassa virastotalossa ja meitä isiä oli 39. Ekakurssilla meille näytettiin mustavalkoisia rainoja synnytystilanteista ja jo kaksi kurssilaasta otti ja pyörtyi. Tuolit vain heilahti kun isät kellahti lattialle. Minäpoika pysyin pystyssä. Kurssi kesti kolme iltaa, kaks tuntia kerralla ja sitten olimme valamiit suureen tapahtumaan.....
Ja.........5/11-1970 ...illalla kuuden maissa alakoi näyttää sille että mualimaan olisi pikapikaa tulossa uusi muksu ja eikun taxilla nopiaa Kätilöopistolle , nainen tutkimuspöyrälle ja sanottiin ettei mitään kiirusta vielä ole. Odotellaan ja minä takaasin taxilla asuntooni , jossa eherin olla neliä tuntia kun soitettiin että tuuppas takaasin , muksu saattaa pian syntyä. Sain valooset vaatteet ylleni , hiusverkon tukkaani , sekä ns kusiluistimet jalakaani (SA-tyyli) ja samhan huoneeseen missä oli valamiina nainen uutta vauvvaa putkauttamassa.
Jaa ja juu......vaikka yhyrellä oli polttoja ja koviakin , niin eipä muksua näkynynnä. Ei missään. Soli vissiin tuumannu etten tuukaan . Oon hilijaa ja hissukseen. Jospa kukaan ei huamaa mitään.Jäänpäs piiloon. .....mutta ehei. Eihän se niin mene. Kun 3-4 tuntia oli kulunut , eikä muksua näkynyt, niin yks hoitaja kävi hakemassa sellaaseen nykyysen hitsauskonhen tyylisen , pyörillä olevan kärryn, jonka se hyväkäs työnsi siihen synnytyshuoneeseen.Kitinä vain kuului.Meinaan sen kärryn pyäristä.....Ja...ja..ja.ja....saakuri sentään. Sen koneen toisessa päässä oli pölynimurin tapaaneen letku, jossa oli pualipallon olooneen kumityyny ja sen se hoituri painoi.....sanonko mihin ??....juu sinne juuri, vähäsen jo näkyvissä olevan vauvelin päähän ja tums...tums..tums...tuuuuuums....tuuuuumsh...tuuuuuuuuumshhf....kuului. Tekis mieleni sanua, taikka kirioottaa että pankaas arvaan millaaisia tuskanhuutoja synnytyshuoneessa kuului..??...mutten tairakaan niin kirioottaa. Ei keskiaikaasessa kirutushuanhessakaan sellaasia huutoja ole kuulunu, taikka ties vaikka olisi kuulunukkin. Jokatapauksessa se fuuf....fuuf auttoi ja vauveli tullahti maailmaan , 6/11-1970 imukuppisynnytyksellä , jumalattomalla väkisin kiskomisella, mutta tuli kuitenkin...........ja nimekseen sai :Tahiti Kaarina.Tua Kaarina on niinku senkaikaaseen anopin kunniaksi meinaan.....Juu. ...ainiin....olin ihkaensimmääneen koko Suamessa jonka muksun nimeksi tuli Tahiti. Myös 1977 syntyneen muksun nimi on kans Tahiti, mutta Nanna Tahiti, Kesätuuli. Laki ei salli samaan perheeseen kahta saman nimistä lasta ja kun toi toinen Tahiti oli (taas) mun uudesta perheestä, niin lainkirjat antoi siihen mahdollisuuden. Muistaakseni nykyisin Suomessa on (vaan) 3 Tahiti nimistä muksua ja yksi "Norreksen" Tahiti. Hän on syntynyt 1978.
Ekku Mattila.
5/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Olen parin päivän aikana kirjoittanut blokiini ufoista ja esim tänään sain postia että laitakko lisää ja koska niin pyydetään niin teen sitten niin.
Siis: Vuonan 1973 olin ollut moottoripyörällä käymässä syntymäkodissani Alahärmässä , kesän lopulla ja tullut juuri asunnolleni Hesaan. Illalla noin 18,00......kun puhelin kilisi 23,00 paikkailla ja siellä oli Äiteeni , joka sanoi : " Isäs meinas että tuukko kotias käymään.....ja mä siihen sanoin että justhan mä olin siellä ja oon täällä Hesassa jo......mutta Äiteeni sanoi että tuukko pian ja mä siihen että nojuu , tuun huomen aamulla kello 06,00 ja Äitee oli tyytyvääneen siihen. Aikalailla kuumastelin että mikä ihmeen hätä ny Alahärmän korissani oikein on , menin maata ja yöllä 01,00 olin jo moottoripyöräni seliäs ja matkalla Alahärmään........fruuuuum.....fruuuuum.
Jonne mä saavuin aika tarkkaan kello kuuren paikkeilla aamulla. Äitee seisoskeli pihalla ja sanoi että Isäs on tualla pellolle , mee sinne ja mä tein niin. Isä oli aikalailla ns räjähtäneen näkööneen. Sen tukka sojotti pystys , naarmuja sillä oli pitkin naamaa , mustasilimä toises ja oli yhä säikähtäny koko miäs.Isä sanoi mulle......."ruvethan ettiin mun hamhahia ja silimäklaseja . Ne putos tänne pellolle eilen illalla yhyreksän paikkeilla. Olin täs kusella kun näjin että tuon meirän jojen rannan yläpuolelle liikkui hilijaa pitkä sikaarinmuotooneen esine....soli ilimas ihan puiden yläpuolella....ja samassa siitä putkahti joka paikkaan kirkkahia punaasia palloja ja ne lenteli sinne tänne...kovaa ne meni.......ja yhtäkkiä huamasin että mun päälläni leijjaali iso littana esine....se suraji jännästi.....ja sitten tunsin että joku piäni kersa otti mua takaa musta kiinni...se puristi niin pirusti että...silloli jumalattoman kovat voimat , vaikka soli piäni kun keskenkasvuuneen kersa....sillä oli joku hopianfärinen niinku haalari päällään...ja nosti mua heleposti ylös maasta ja tunsin että joku voima alakoi nostaa mua siihen littanaan esineeseen joka killui mun yllä...ja mä tappelin niin maan pirusti ettää.....mun hampmhakkin tippus ja silimäklasikkin......ne pitää löytää....sitten se joka nosteli mua vyästäni jätti retuuttamisen kesken ja nousi siihen littanaan esineeseen ja se lähti salamana poromaalle päin.....tuanne jossa oli se vanaha tiiliteheras....siihen suuntaan se katosi.....mitään ääntä ei kuulunu...."
Ja: Löyrethin isäni molemmat hamhhat ja silimäklasit , mutta ainakin klasit oli täysin hajalla...noli ihan kippuras ne klasit. Täysin resuna. Koetin selittää Isälleni että se "sikaariin mallinen esine oli niiden ufoolaasten kuljetusufo , ne punaaset pallot olivat jonkunlaisia tutkimusrobotteja ja se littana levy oli kans ufo , lautasen muotooneen sellaaneen ja sä näjit vain sen pohojan ja se keskenkasvuunen kersa jolla oli hopianfärinen haalari oli humanoidi ja ne meinas napata sut johohonkin toishen ulottuvuuteen......ja..ja..ja...."
Ja paskat......sanoi Isäni.......mikään uffo sollu.....soli Venäläästen uus joku lentokone ja me meinas napata mut fangiksi. ........ei uffoja ookkaan...älä niihin usko.....non höpinää vaan.....eiiniitäoo".
Ekku Mattila.
5/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
5/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Vaikka seuraavan kertomuksen olen kirjoittanut ennenkin, niin moni on kysellyt että toistele niitä sillä ne ovat niin mielenkiintoisia. Tässä se siis tuloo:
Olin 4 vuoden, 1950 , kesä ja paikka syntymäkotini lähipelto Alahärmässä. olin , varsinkin kesisin aina leikkimässä jokirannan lähellä olevalla pellolla ja talvisin talon pihapiirissä. Saman kylän asukas E. Kalliokoski , syntynyt 1923 oli meidän naapurissa olevassa sepän pajassa jotakin rautaa takomassa ja koska oli kuuma niin oli pajan ulkona happea haukkomassa. Matkaa noin 200 metriä. Hän huomasi sekä tunnisti minut vivalkoisen, pitkän ja kiharan tukkani takia siinä leikkiessäni keskellä apilapeltoa.Miehen ihmeeksi hän havaitsi pellon yläpuolella , suoraan minun kohdalla leijjuvan hopeanvärisen suuren kuin kuperan kattilankannen. Muutaman kymmenen metrin korkeudella. Siitä tuli kirkas valkoinen valonsäde alaspäin , minun päälleni , sekä nosti minut kattilankannen alle eikä minua enää näkynyt. Vain minuutin päästä ilmestyi sama valonsäde uudelleen joka laski minut varovasti takaisin pellolle.E oli suuresti ihmeissään eikä kertonut kenellekään tapauksesta, kun minulle vuonna 1982.
Sillä:
Olin muuttanut välillä takaisin kotikuntaani , jossa asuin 1982-1984 ja josta lähdin 1964 Helsinkiin . Olin menossa Laakson lähikauppaan kesällä 1982 kun sen portaita tuli alas E. Kalliokoski. Heti hänet tunnistin ja moikkasin, mutta eipä hän vastannut tervehdykseeni. Mulkaisi vaan päälleni. Sanoin että mitä miäs...??...Ekku tässä.....tunnekko vielä?......"juu kyllä mä Ekun tunnen, muttet soo sä hän vastasi .".....ja jatkoi...." näin vuanna 1950 miten sut vaihdettiin....sut verethin valonsäthellä lentävhän lautashen ja vaihtoi toisen sun tilalle".....olin kotosi pellolla kun se tapahtui....se oikia Ekku on jossakin taivhas ........kaukana avaruuressa.....soot Ekun kopio....ihan samannäkööneen muttet oo se oikia ..Ekku......kyllä mä tiärän.......enoo kellekhän asijasta kertonu, enkä kerro......pitääs mua täyshulluna....mon ihan hiliaa".
Ekku Mattila.
On tuo tekniikka sitten edistynyt. Vuonna 1988 ostamamme senaikainen huippulaatuinen VHS-videokamera. Maksoi 9900 mummonmarkkaa.Siihen jalusta lisäksi 1000 markkaa. Mukana kuvassa nykyajan puh/video-kamera. Littana älypuhelin. Noita Wanahoja VHS-kameroita saa kirppareilta noin 5-10 Eurolla.
3/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Siinä hän on. 1985.Punatukkainen tyttöni. Hänet näin 11 vuotta tätä ennen Helsingin vuokra-asuntoni asuntoni seinällä. Kuvajaisena joka toteutui.
Ekku Mattila.
3/11- 2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nyt tulee aika jännä tapaus..........Oli vuosi 1974 Maaliskuu ja paikka Helsingin lähellä oleva Suutarila. Olin kokenut avioeron 1973 keväällä ja koko sen kesän aikana ajelin moottoripyörällä ympäri Suomen noin 29000 km.Kymmenissä leirintäalueiden telttapaikoissa oleilin. Kun leirintäalueet menivät kiinni minun oli pakko vuokrata asunto talven ajaksi ja sitten keväällä taas jatkaa moottoripyöräilyä. Onnistuin vuokraamaan todella pienen asunnon , Suutarilasta , huoneen jonka koko oli 2x3 metriä. Siis 6 neliötä. ! Huoneessa oli vain pieni puinen pöytä, pieni puinen laverisänky , pieni puinen jakkara, eikä muuta. Yksi ikkuna . Vuokra 400 markkaa kuukausi !!.
Ja niin tuli vuoden 1974 kevät.Sunnuntai. Olin ollut todella masentunut viikon/pari ja istuskelin "huoneeni" sängyn päällä. Ajattelin mielessäni että voihan aska. Tätäkö se elämäni nyt on.Tälläisessä pienessä komerossa asun ja elän.Viikot käyn Hesassa töissä ja viikonloput istuskelen tässä kopissa. Tässäkö se nyt kaikki on. Ei teeveetä eikä radiota. Elän kuin jollakin autiolla yksinäisellä saarella. Kaukana muusta maailmasta. Hylätty ja unohdettu. Voi voi.
Siinä vastapäistä aurinkoista seinää katsellessani näin miten siihen kohtaan alkoi muodostumaan selvä varjo. Se oli kooltaan noin toista metriä ja koko ajan alkoi näkymään yhä selvemmin. Selvästi ihmisen jonkunlainen muotokuva. Varjo. Muutamassa sekunnissa kuvasta alkoi muodostumaan ihan selvä ihmishahmo, värit sekä kaikki , ja siitä syntyi naisen kuva. Hänellä oli punertavat pitkät hiukset, olkapäille saakka , hienosti levällään. Kuin leijonan harja. Nainen oli nuori ja kaunis. Hän hymyili sydämellisesti. Hänestä ihan tulvi lempeys sekä rakkaus. Lempeys sekä rakkaus.
Sitten kuva katosi. Ensin hiljaa kuin hiipimällä ja sitten hävisi kokonaan. Hän oli poissa. Mutta minä todella innostuin.Tiesin että kuvan nainen olisi joskus minun. Tiesin että jossakin vaiheessa hän tulee elämääni. Olin aivan varma siitä. Voi että innostuin. Melkein hypin riemusta. Masennus oli kerralla poispyyhkäisty. Minä elin jälleen. Minä hengitin. Olin olemassa taas. Siinä samassa kirjoitin paperille: " Oletko sinä se punatukkainen tyttöni, jonka hiusten lävitse näin auringon paistavan. Sinä hymyilit minulle ja minä tiesin sinun minulle kuuluvan".
Ja siinä paikassa kävelin 2 km päässä olevalle R-kioskille. Sieltä ostin 30 markkaa maksavan marenkitäytekakun , sen kannoin "asuntooni" ja sen söin illan aikana. Minä olin ja minä elin.Minä odotin.
Jaatkuu.....
Ja niin kului muutama vuosi. Tuli 1985.Tutustuin Kauhajokiseen nuoreen naiseen , 18 vuotta täyttäneen. Tuli vaihe että ajoin häntä Kauhajoelle tapaamaan, keskukseen ja sieltä Asuulin leirintäalueelle makkaraa paistamaan. Oli kaunis kevät ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Leirintöalueen vieressä oli pienehkö joki, noin 15 -20 metriä leveä. Sen ylitse johti kapea silta, vain jalankulkijoille tarkoitettu. Olimme juuri menossa sillan ylitse, kun sanoin......."odota siinä...menen ensin ja jos siltä kestää, niin tuu sitten sinä" . Niin kävelin sillan ylitse ja jäin odottamaan naista. Yhtäkkiä melkein huusin..."pysähdy heti...älä liiku....otan sinusta kuvan"..ja äkkiä otin valokuvan............Siinä kuvassa, joka on tässä plogissani mukana. Näkyy nuori kaunis punatukkainen nainen. Hänen hiustensa lävitse paistoi kirkas aurinko. Hän hymyilee ja minä tiesin hänen minulle kuuluvan".
Hän on nykyinen Milla vaimoni. 35 vuotta naimisissa olemme olleeet. 6 lasta kasvattaneet. Minun punatukkainen naiseni. Hän joka minulle silloin ilmestyi. Hienona näkynä . Auringon säteillä.....auringon.
Ekku Mattila.
2/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Pukkaanpas hiukkasen tapahtumia matkoiltani maailmalla. Vuonna 1988 tuumasin että jospa menen Etspanjaan viikon lomalle , keväällä ja koska pakkaan olla sanani mittaaneen miäs, niin sitten niin teinkin.Hesasta kontolentooseen , soli Aurinkomatkojen ilmabussi ja kohti Canariaa että häkkyrän siivet ja perä vaan vapaji. Istuin aika takana ja vierelläni toisella penkillä oli sellaaneen 60-70 ;nen naisimmeinen. Olipa nainen kova puhumaan. Hän kertoili melkein koko elämänkertansa, rippikoulustaan saakka , Savonlinnaan, jonne meni puutarhakouluun , sieltä Laharen kaupunkiin ison firman konekirjoituslikaksi ja sitten sinne ja tänne ja vähän tuonnekin suuntaan. Kului ainakin 2 tuntia kun hän huomasi , pulinansa keskellä , että kas kas.....katsoi minuun ja ensimmäinen kysymys oli.." noh olet vielä nuori... et kahtakymmentäkään .....joko olet naimisiin päässy......lapsia sinulla ei taida vielä olla kun nuori olet.......vai mitä?".......ja minä siihen vastaamaan...:" Juu....olen naimissa jo .....vuaresta 1968.....ja 7 muskuakin on mulla....... vanhin täyttää 3/11 , likka on syntynyt 1970 , 18 vuatta ja neliä on muuta....yhteensä 5......ja..ja....."...........
Voihan poijaat että nainen katsahti mun päälle , naama kiukusta punaasena , nousi nopiaa penkiltään ja meni toiselle tyhjälle paikalle istumaan. Koko sen loppuajan mitä koneen matka kesti Canarialle , vajaa neliä tuntia rouva ei enää viereeni tullut. Yhyren kerran kun menin hyysikkään vilkaisin häneen päin ja olipa naamansa yhä kiukusta kurtullaan. Varmasti luuli että täyttä soopaa hänelle kerroin.
Ekku Mattila.
2/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
1/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Lenkkikirjani kertomaa 1/11-1989...; Tuona päivä sain tietää että yksi tuttuni (sanotaan häntä vaikka Timpaksi) joka asui Espoon Maapallokadulla vuoden 1977-1981 välillä samassa kerrostalo alueella kun minäkin menehtyi Lahden moottoritiellä tormätessään kallioleikkaukseen . Hänellä oli aina nopeita urheiluautoja , tykkäsi ajaa kovaa ja oli taitava kuski. 1981 hän muutti vaimonsa ja kahden muksunsa kanssa Floridaan Suomen ,kuten hän aina sanoi , paskoja kelejä pakoon , "enkä ikinä tule enää Suomeen....maa on täynnänsä punaisia kommareita....tolloja ihmisiä ja aivan erseestä oleva hallitus.......jää hyvästi paska maa......"
Timppa soitteli minulle Floridasta muutamia kertoja 1982-1986 ,mutta sitten ei hänestä enää mitään kuulunut.Kortteja tuli kymmenkunta sekä "Nyyjooktaimslehti" jonka hän oli minulle tilannut. Oli se lehti niin paksu ettei meinannut viikonloppunumero mun postilaatikkooni mahtumaan. Uutiset olivat sillee vanhoja koska lehti tuli muutaman päivän myöhässä. Noh kului muutama vuosi ja tuli 1/11-1989. Tuumasin että jospa koetan ottaa selvää mitä Timpalle kuuluu ja otin somen kautta yhteyttä Hesalaiselle Tom Shöperille , tuttuni nyrkkeilypiireistä ja kysyin tietääkö hän missä Timppa nykyisin luuraa......."ei oikein hyvin hänellä mene, koska hän on R.I.P......oli matkalla Lahteen moottoritietä Lokakuun lopussa , muutama päivä sitten ,räntäkeli, tiellä mustaa jäätä ja hänen ohjaamansa auto törmäsi kallioon tuhoisin seurauksin...kuten tiedät Ekku että Timppa tykkäsi kovasta vauhdista mutta.......".
Ekku Mattila.
30/10-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Selailin aamulla vanhoja lenkki/päiväkirjojani , joita olen pitänyt vuodesta 1973 saakka ja kas kas......tänään 30/10- 1974 minulla taisi olla asuntoasioisssa hiukan hankalat paikat. Asuin siihen aikaan vuokralla helsingin Kalliossa olevassa vuokra-asunnossa Sturenkadulla , kun asunnon omistajapariskunta laittoi kaksionsa myyntiin. Niinpä , just sen jossa olin asunut vuoden verran.Siihen aikaan ei vuokralaisilla ollut mitään sanansijaa. Meidät voitiin häätää vaikka kuinka nopeasti, eikä ollut mitään irtisanomisaikoja. Ei mitään. Illalla kun tulin töistä oli kämpässäni kaffipöyrällä lappu, jossa luki että " muutahan kolli muualle , me tarvitaan omaan käyttöön tätä asuntoa"......Saatta arvata että mulle tuli sillai kiirus. Jo seuraavana päivänä koetin löytää toista asuntoa.....mutta ei kun ei.....ja joka ikinen päivä siitä eteenpäin, noin 3 viikkoa eikä onnistunut ei niin ei. Asuntoihin oli kovat jonot.
Noh......istukaa ja kummastelkaa. Koetin saada asuntoa myöskin työpaikkani kautta, mutta ei sieltäkään voitu auttaa ja niinhän siinä kävi että asunnon omistajapariskunta tuli illalla tupaani ja sanoivat että seuraavana päivänä muutat . Muutoon he ottaa yhteyttä lakimiehiinsä. Illalla kasasin muutaman pikkutavarani muutamaan pikkupaffilaatikkoon , aamulla vuokrasin pakettiauton johon ne kasasin , ajoin lähimpään puh/kioskiin josta soitin entiselle pomolleni (Mononen) joka oli Nokian OY yksi johtajista jolle hätäni ilmaisin. ....joka sanoi että "voihan umalavita.....eikö sulla oo asuntoa.....soita mulle 10 minuutin päästä" ja mä tein niin kun Mononen sanoi....ja..........Riiiing......riiiing......"Mononen päivää......ahaa onko siellä Ekku......mulla on hyviä uutisia sulle.....aja Espoon Matinkylään......Leenankuja kakkoseen......siellä on sulle yksiö".......... mä kiitin kovasti ja niin asetuin asumaan Matinkylään. Siellä asustelin noin 4 vuotta ,sitten Espoon Olariin jossa asuin kans noin 4 vuotta......ja..ja.....ja..ja..........niinpoispäin.
Ekku Mattila.
