Noniih.....
Kauhava lentokenttä alkaa taas elää.
Oli jo aikakin.
Huraa.........
26/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
keskiviikko 26. elokuuta 2020
tiistai 25. elokuuta 2020
Vähä tuli piittkäää , mutta eikai se haittaa..?
25/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nyt tulee asiaa hammaslääkäri(ni) pelosta.
Vuonna 1953 olin Alahärmän Voltin kansalaiskoulussa ekaluokalla ja hammastani alkoi särkemään niinmaan peevelisti että umalavita vieköön. Olin silloin 7 vuotias mukula.
Kestin sitä muutaman päivän ja ei muu auttanut kun polkupyörällä sotkin kirkonkylään, jossa oli ainut hammaslääkäri , (sanotaan häntä vaikka Mantaksi) odotushuoneeseen ja kohta mut huurettiin sisälle , suoraan tuoliin , suu auki ja naishammaslääkäri alkoi kaivelemaan terävällä rautapiikillä purukalustoani................ja jo se sattui....aiaiaiai....
Se nainen oli iso ja lihava, karvaaset käret ,tukka takussa kiharalla, sininen suajaessu mahansa päällä ja akka haisi hielle, kun ammattimetsuri kuumas tukkimettäs.
Voihan umalauta. Manta pukkasi oikealle pualen alaleukaani puurutuspiikin , sen veti pois ja heti hohtimilla kipiää hammastani irti kiskomaan. XZXZXZZX!!!!`?==)7R¤23jdfiodj....aiaiaiai........voi että otti kipiää. Niin paljon se koski että vääntelehrin kirutustualissa kippurassa , ähkin ja ähkin , mutta se Manta.......läiskäytti kovaa mua reiteen , päätäni väänsi pystynpään ja tiuskaisu mitä siinä kiemurtelet".
Olin yltäpääältä hiestä märkä sen repimisen jälkeen , kovaa kyyttiä kotiini enkä meinannut untakaan yöllä saara. Muistan tämän kuin eilisen päivän.
¤¤¤
Sitten menin SA/han Oulun Hiukkavaaraan 1964 , 18 vuotiaana ja tottakait. ....yhtenä aamuna alkoi hammastani särkeä niin maan erkeesti ettäääh.....aiaiaiaiaiaiai.....särkylääkkeitä söin kourakaupalla ja siihen aikaan ne oli tehokkaita. Koko nuppi tuntui olevan puuuruksis ja samoin se kipiä hammaskin. Eikä tullut mieleenkään että olisin hammaslääkärille mennyt. Särky oli välillä pois ja taas tuli entistä kipeempänä ja niin kului....(uskokaa ny) vuoteen 1967. Olin silloin jo muuttanut Hesaan. Olin siis kärsinyt hammassäryistä yhtämittaa nelisen vuotta, eikä tullut mieleenkään hammaslääkärille mennä.
¤¤¤
Mutta noh. Tuli vuosi 1968 ja hammastani alkoi särkemään ennätyslujaa. Enää ei auttanut särkylääkkeekkään. Kiemurtelin tuskissani ja oli pakko varata aika hampilääkärille joka oli Malmilla ja eikun sinne bussi 72:sella.
¤¤¤¤¤¤
Jaatkuuuuuu...
Paikka oli pieni. Melkein eteisestä pääsi itse tualiin ja siis siihen istumaan. Tohtori oli nuarehko nainen , (sanotaan häntä vaikka Annaksi) vaalia tukka, se ponnarilla ja vähä huulipunaa . Hyvänhajuinen teororantti hällä oli. Hän laittoi leukani alle sellaasen, kuin lasten roiske/ruokalapun, joka oli ohkaasella ketjulla kiinni ja toinen pää niskani takana.
Suu auki......ja ohoh.....ohoh....Anna sanoi. "Kylläpäs kaksi hammastasi on pahaksi päässeeet....ne ovat täysin tulehtuneet......puudutus ei auta....on otettava ilman puudutusta...".............ja meni pieneen komerontapaiseen pikkuhuoneeseen tarvittavia työkaluja ottamaan......mutta minäpoika.....ihan hiljaa irrotin sen leukalapun ketjuineen, laskin sen varovasti vierelleni tuolille ja hipsin äänettömästi huoneesta pois ja ulos.
¤¤¤¤
Jaatkuuuuu..
Ja tottakait hampaitani yhä särki. Ja kului muutama vuosi , tuli 1973, kun oli pakko tilata aika hampitohtorille,.(sanotaan häntä vaikka Elsaksi) Se paikka oli viereisessä rakennuksessa jossa asuin , Porvoonkatu 5-7 c 11.......sinne ikenet sinipunaasina yks Lauantai. Ennen sitä olin saanut apteekista voimakkaita raahootuuspillereitä , yksi piti ottaa, mutta niälin kolome ja tualiin istumaan. Olin vähän niinku sinisten pilvien päällä , koko ajan ja ennenkuin tajusinkaan Elsa oli nypännyt kolome pualimätää hammastani pois. Voi poijaat että helepotti. Melekeen tanssin riemusta, vaikka se tunne taisi olla niiden raahootuuspillereitten ansiota.
Jaatkuuu..
Noh.....muutin tänne kauhajoelle 1990 ja antakaas olla. Alkoi aatanmoinen hammassärky , mutta olin ottanut selvää että hammaslääkäripelekoosille tehdään hommelit nukutuksessa, sen tilasin ja yksi kipiä hammas lähti. Koko juttu maksoi 600 , mutta menköön. Oli se helppo juttu.
1992 otettiin myös nukutuksessa yksi hammas pois, sekä vuonna 2015 samoin. Se tapahtui Seinäjoella. Se ei ollut ns nukutus, vaan sellaaneen että muhun syötettiin valtimon kautta litratolokulla jotakin "hevoosraahootuusainetta" ja se tehosi myös. Siitä tapahtumasta muistan vaan kilinää/kolinaa/kalinaa/natinaa ja että naamani eres hääräs kaks kättä. Noli sen tohtorisserän käsvarret.
Noh......tänään mulla oli aika tarkistuttaa hampaitteni kunto, täällä Kauhajoella ja sinne menin, petiin maate, suu auki. Kyseessä oli vaan tarkistus, mutta mitä ihimettä....??!!..Naistohtori apulaasineen huamas että yksi hampaani on resu/rikki/reikääneen ja sanoi että sen hän poistaa tässä ja ny...mutta sanoin ettei käy....ei käy....ei ei ja ei....kiitin kohteliaasti ja pois lähärin.
Sivusilmälläni havaattin että heitä vähän nauratti tilanne. Voi olla että tapahtuma taisi olla heillekin aika harvinaaneen , mutta mulle ei. Tein tavallaan ns Malmit 1968. Ny meinaan varata aijan Seinäjoelta ja otattaa sen rauskan hamhani pois sen hevoosraahootuusruiskeen avulla. Taikka sen myötävaikutuksella.
Jee.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nyt tulee asiaa hammaslääkäri(ni) pelosta.
Vuonna 1953 olin Alahärmän Voltin kansalaiskoulussa ekaluokalla ja hammastani alkoi särkemään niinmaan peevelisti että umalavita vieköön. Olin silloin 7 vuotias mukula.
Kestin sitä muutaman päivän ja ei muu auttanut kun polkupyörällä sotkin kirkonkylään, jossa oli ainut hammaslääkäri , (sanotaan häntä vaikka Mantaksi) odotushuoneeseen ja kohta mut huurettiin sisälle , suoraan tuoliin , suu auki ja naishammaslääkäri alkoi kaivelemaan terävällä rautapiikillä purukalustoani................ja jo se sattui....aiaiaiai....
Se nainen oli iso ja lihava, karvaaset käret ,tukka takussa kiharalla, sininen suajaessu mahansa päällä ja akka haisi hielle, kun ammattimetsuri kuumas tukkimettäs.
Voihan umalauta. Manta pukkasi oikealle pualen alaleukaani puurutuspiikin , sen veti pois ja heti hohtimilla kipiää hammastani irti kiskomaan. XZXZXZZX!!!!`?==)7R¤23jdfiodj....aiaiaiai........voi että otti kipiää. Niin paljon se koski että vääntelehrin kirutustualissa kippurassa , ähkin ja ähkin , mutta se Manta.......läiskäytti kovaa mua reiteen , päätäni väänsi pystynpään ja tiuskaisu mitä siinä kiemurtelet".
Olin yltäpääältä hiestä märkä sen repimisen jälkeen , kovaa kyyttiä kotiini enkä meinannut untakaan yöllä saara. Muistan tämän kuin eilisen päivän.
¤¤¤
Sitten menin SA/han Oulun Hiukkavaaraan 1964 , 18 vuotiaana ja tottakait. ....yhtenä aamuna alkoi hammastani särkeä niin maan erkeesti ettäääh.....aiaiaiaiaiaiai.....särkylääkkeitä söin kourakaupalla ja siihen aikaan ne oli tehokkaita. Koko nuppi tuntui olevan puuuruksis ja samoin se kipiä hammaskin. Eikä tullut mieleenkään että olisin hammaslääkärille mennyt. Särky oli välillä pois ja taas tuli entistä kipeempänä ja niin kului....(uskokaa ny) vuoteen 1967. Olin silloin jo muuttanut Hesaan. Olin siis kärsinyt hammassäryistä yhtämittaa nelisen vuotta, eikä tullut mieleenkään hammaslääkärille mennä.
¤¤¤
Mutta noh. Tuli vuosi 1968 ja hammastani alkoi särkemään ennätyslujaa. Enää ei auttanut särkylääkkeekkään. Kiemurtelin tuskissani ja oli pakko varata aika hampilääkärille joka oli Malmilla ja eikun sinne bussi 72:sella.
¤¤¤¤¤¤
Jaatkuuuuuu...
Paikka oli pieni. Melkein eteisestä pääsi itse tualiin ja siis siihen istumaan. Tohtori oli nuarehko nainen , (sanotaan häntä vaikka Annaksi) vaalia tukka, se ponnarilla ja vähä huulipunaa . Hyvänhajuinen teororantti hällä oli. Hän laittoi leukani alle sellaasen, kuin lasten roiske/ruokalapun, joka oli ohkaasella ketjulla kiinni ja toinen pää niskani takana.
Suu auki......ja ohoh.....ohoh....Anna sanoi. "Kylläpäs kaksi hammastasi on pahaksi päässeeet....ne ovat täysin tulehtuneet......puudutus ei auta....on otettava ilman puudutusta...".............ja meni pieneen komerontapaiseen pikkuhuoneeseen tarvittavia työkaluja ottamaan......mutta minäpoika.....ihan hiljaa irrotin sen leukalapun ketjuineen, laskin sen varovasti vierelleni tuolille ja hipsin äänettömästi huoneesta pois ja ulos.
¤¤¤¤
Jaatkuuuuu..
Ja tottakait hampaitani yhä särki. Ja kului muutama vuosi , tuli 1973, kun oli pakko tilata aika hampitohtorille,.(sanotaan häntä vaikka Elsaksi) Se paikka oli viereisessä rakennuksessa jossa asuin , Porvoonkatu 5-7 c 11.......sinne ikenet sinipunaasina yks Lauantai. Ennen sitä olin saanut apteekista voimakkaita raahootuuspillereitä , yksi piti ottaa, mutta niälin kolome ja tualiin istumaan. Olin vähän niinku sinisten pilvien päällä , koko ajan ja ennenkuin tajusinkaan Elsa oli nypännyt kolome pualimätää hammastani pois. Voi poijaat että helepotti. Melekeen tanssin riemusta, vaikka se tunne taisi olla niiden raahootuuspillereitten ansiota.
Jaatkuuu..
Noh.....muutin tänne kauhajoelle 1990 ja antakaas olla. Alkoi aatanmoinen hammassärky , mutta olin ottanut selvää että hammaslääkäripelekoosille tehdään hommelit nukutuksessa, sen tilasin ja yksi kipiä hammas lähti. Koko juttu maksoi 600 , mutta menköön. Oli se helppo juttu.
1992 otettiin myös nukutuksessa yksi hammas pois, sekä vuonna 2015 samoin. Se tapahtui Seinäjoella. Se ei ollut ns nukutus, vaan sellaaneen että muhun syötettiin valtimon kautta litratolokulla jotakin "hevoosraahootuusainetta" ja se tehosi myös. Siitä tapahtumasta muistan vaan kilinää/kolinaa/kalinaa/natinaa ja että naamani eres hääräs kaks kättä. Noli sen tohtorisserän käsvarret.
Noh......tänään mulla oli aika tarkistuttaa hampaitteni kunto, täällä Kauhajoella ja sinne menin, petiin maate, suu auki. Kyseessä oli vaan tarkistus, mutta mitä ihimettä....??!!..Naistohtori apulaasineen huamas että yksi hampaani on resu/rikki/reikääneen ja sanoi että sen hän poistaa tässä ja ny...mutta sanoin ettei käy....ei käy....ei ei ja ei....kiitin kohteliaasti ja pois lähärin.
Sivusilmälläni havaattin että heitä vähän nauratti tilanne. Voi olla että tapahtuma taisi olla heillekin aika harvinaaneen , mutta mulle ei. Tein tavallaan ns Malmit 1968. Ny meinaan varata aijan Seinäjoelta ja otattaa sen rauskan hamhani pois sen hevoosraahootuusruiskeen avulla. Taikka sen myötävaikutuksella.
Jee.
Ekku Mattila.
maanantai 24. elokuuta 2020
Nony.......
24/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Pian aloitan tornini päivityksen...
Portaat on huonot...
Alaosa on 20 metriä... Yläosaan tulee 9 metrinen jatko ja siihen 11 metrinen lippusalko.
Kokokorkeus n 40 metriä.
Paino n 9000 kiloa.
1997 aloitin kuvan tornin rakentamisen ja työ kesti 6 kuukautta.Valmistin sen ensin maassa ns pitkällään ja sitten sen nosti pystyyn Kurikkalainen kuorma-auto/torninosturimies punniten samalla sen painon , joka oli 9000 kiloa. Tornin portaat ovat menneet huonoon kuntoon ja teen ne uusiksi kokonaan mutta nyt käytän kyllästettyä puuta. Siitä olen tyytyväinen sillä aivan yksin tein tornin. Kukaan ei uskonut että se onnistuu, sillä tekijällä pitäisi olla kova ammattitaito/insinööri/rakennusalan tietämys/kokemus.
24/8-2020.
Ekku Mattila
Aikamatkaaja.
lauantai 22. elokuuta 2020
"Arpa kohtalon on aina arvaamaton"....(Reijo Taipale)
Aina välillä tuntuu mukavalle muistaa että näiden kuvien ottamisen jälkeen , noin 2 vuoden päästä pelastin tuolilla istuvan Paavo veljeni hukkumasta kevätjäihin. Olin silloin noin 6 ikäinen ja Paavo 4. olimme Huhtikuun alussa laskettelemassa paffinpaloilla kotorantamme Lapuan joen törmältä alas joelle joka oli vielä jäässä. Paavo lasketteli edessäni ja ihmettelin mihin hän katosi. Kun menin perässä niin kuulin kovaa rääkymistä/itkua jään alta. Paavo oli luiskahtanut kahden jäälohkareen väliin , virtaavaan veteen ja oli hiljalleen luisumassa
virran mukaan. Onnistuin kurkottamaan kädelläni niin alas kun pystyin , sain otteen veljeni tukasta ja nostin hänet ylös. Myssy jäi "näkin" saaliiksi.
Vasemmalla on Raili sisareni ja oikealla Marja-Liisa. Minä pellavatukkaisena tulevana huomisen aikamatkaajana.
Useasti on tullut mieleeni, että entäpäs jos........olisimme molemmat hukkuneet kevätjäihin. Paavolta olisi jäänyt "paitsi" kaikkiaan 8 lasta/lapsenlasta. Minulta 19.
Elämä on .
22/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
perjantai 21. elokuuta 2020
Perjantai-iltaa arvon plokilaaseni. Mites menee?
21/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tasan 14 vuotta sitten , tänään 21/8-2006 palasin kotiin ns maailmanympärimatkaltani , se kesti 2 viikkoa vajaa 3 vuotta ja jonka aikana kirjoitin 4 kirjaa , erilaisia esseitä, pikkunäytelmiä , runoja /maalauksia , urheilusuorituksia mm juoksin Helsingin 2004 City maratonin = 42 km 195 metriä, ajassa 5 tuntia 8 minuuttia.
Aika on sellainen sopivahko koska olin silloin 58,5 vuotias ja maratoni oli minun esimmäiseni. Kirjat/muut odottavat edelleenkin pääsemistä "suuren" lukuyleisön luettavaksi. En vain ole ehtinyt (mukamas) niihin tosissani paneutua. Saattaa olla että ihan piakkoin (terveiset Tony Reposelle Hesaan ) ensimmäinen kirjani julkaistaan , jopa tänä Jouluna 2020 , taikka sitten myöhemmin .
Tuo aika pakkaa juosta niin nopsasti , ettei meinaa ennättää sen mukaan. Ihmettelee että joko sitä on taas vuosi mennyt. Ainakin ajankulun huomaa partureiden peilien huonontumisista. 20 vuotta sitten niissä näkyi nuori pirteä uros , jopa 10 vuotta sitten vielä ja 5 vuotta sitten, mutta nykyysin peilistä näkyy vanaha 74,5 vuatias ukonräähkä. Tukka takana pitkällä poninhännällä. Kuuotta.Silmissä jo pikkuhiljaa menetetty elämän kirkas kipinä.
Mutta ei se mitään. Ethenpäin mennään välillä kompuroiden . Onneksi vasen silimäni on hyväs kunnos. Oikia ei oo enää. Son nuukahtanu 85%:sesti.
Kuulostani en ny kehtaa sanua yhtään mitään.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tasan 14 vuotta sitten , tänään 21/8-2006 palasin kotiin ns maailmanympärimatkaltani , se kesti 2 viikkoa vajaa 3 vuotta ja jonka aikana kirjoitin 4 kirjaa , erilaisia esseitä, pikkunäytelmiä , runoja /maalauksia , urheilusuorituksia mm juoksin Helsingin 2004 City maratonin = 42 km 195 metriä, ajassa 5 tuntia 8 minuuttia.
Aika on sellainen sopivahko koska olin silloin 58,5 vuotias ja maratoni oli minun esimmäiseni. Kirjat/muut odottavat edelleenkin pääsemistä "suuren" lukuyleisön luettavaksi. En vain ole ehtinyt (mukamas) niihin tosissani paneutua. Saattaa olla että ihan piakkoin (terveiset Tony Reposelle Hesaan ) ensimmäinen kirjani julkaistaan , jopa tänä Jouluna 2020 , taikka sitten myöhemmin .
Tuo aika pakkaa juosta niin nopsasti , ettei meinaa ennättää sen mukaan. Ihmettelee että joko sitä on taas vuosi mennyt. Ainakin ajankulun huomaa partureiden peilien huonontumisista. 20 vuotta sitten niissä näkyi nuori pirteä uros , jopa 10 vuotta sitten vielä ja 5 vuotta sitten, mutta nykyysin peilistä näkyy vanaha 74,5 vuatias ukonräähkä. Tukka takana pitkällä poninhännällä. Kuuotta.Silmissä jo pikkuhiljaa menetetty elämän kirkas kipinä.
Mutta ei se mitään. Ethenpäin mennään välillä kompuroiden . Onneksi vasen silimäni on hyväs kunnos. Oikia ei oo enää. Son nuukahtanu 85%:sesti.
Kuulostani en ny kehtaa sanua yhtään mitään.
Ekku Mattila.
torstai 20. elokuuta 2020
Elämät oli ja elämät meni.
20/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Mannerheimin ritarin pommikoneen/tiedustelu/valokuvaaja Luutnantti Lauri Äijön syntymäkoti ja sauna jossa hän syntyi 1917. Lauri oli Kauhajoelta.Kuoli 2002.Sauna uusittiin 1965.
¤¤¤
Hiekkakuoppa johon vuonna 1954 hukkui lähitalossa käymässä ollut Hyvinkääläinen 3 vuotias lapsi. Hänen nimensä oli Bertta Hillevi Iltatähti S.......vuori.
¤¤¤¤
Kuvissa otoksia lenkkipoluiltani. Metsää, peltoa sekä hiekkatietä.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Mannerheimin ritarin pommikoneen/tiedustelu/valokuvaaja Luutnantti Lauri Äijön syntymäkoti ja sauna jossa hän syntyi 1917. Lauri oli Kauhajoelta.Kuoli 2002.Sauna uusittiin 1965.
¤¤¤
Hiekkakuoppa johon vuonna 1954 hukkui lähitalossa käymässä ollut Hyvinkääläinen 3 vuotias lapsi. Hänen nimensä oli Bertta Hillevi Iltatähti S.......vuori.
¤¤¤¤
Kuvissa otoksia lenkkipoluiltani. Metsää, peltoa sekä hiekkatietä.
20/8-2020.
Ekku Mattila.
keskiviikko 19. elokuuta 2020
Laitan vähän henkilö(ni) historiaani kehiin.
19/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kirjoittelenpa hiukan nyrkkeilystä(ni) kautta aikain.
Kun olin noin 14 vuotias (1960) ostin Kankha Maurilta, naapurin poijalta nyrkkeilypallon , kiinnitin sen kahdella polkupyörän sisäkumilla keskelle huonettani ja annoin palaa. Palloa hakkasin yhteensä monta tuntia päivässä ja sitten muutaman kuukauden päästä ostin nyrkkeilysäkin/säkkihanskat. Kehitin itselleni harjoitusohjelman , joka piti sisällään niin aamu päivä että iltatreenit ja jopa alkoi Ekku tulla kovaankin kuntoon.
¤¤¤
Kun muutin Hesaan, (1964) keväällä ,ensin Tapanilaan , Yläkaskentielle , hain sekä pääsin Tapanilan nyrkkeilyjoukkoon ja sitten myöskin Suutarilan nyrkkeilyporukkaan. olin mukana kolme kertaa viikossa olevaan harjoitusohjelmaan ja sen lisäksi kävin karateseura Meidokanin saleilla aina kun oli siihen sopivaa aikaa.
¤¤¤
1964 syksyllä menin SA/han vuoden 1966 loppuvuoteen ja heti muutin Helsingin "melkein" keskustaan, ensin Aleksis Kivenkadulle, sitten Porvoonkatu 5-7 B 63 ja Hesasta muutin muualle vuonna 1985 . Vuonna 1967 sain valmentajakseni ensin Timo/timppa Helinin, Oskar Reposen, sekä myös Raimo(Rami) Molannedin ja muutama muu. Tom Sjööber oli mukana myös ja Tauno(Tamppa) Helander.
En alunperinkään halunnut nyrkkeilyharrastukseni kautta päästä mitaliotteluihin, PM/NS/MO/SM/enkä muuhunkaan häsläkkään , minä olin ihan tyytyväinen saatuun kovaan kuntooni , niin nyrkkeilysaleilla ,karatetatameilla sekä juosuradoilla kesällä/ulkona/lenkkipoluilla.Voi sanoa että olin (ja olen yhä ) oman tieni kulkija.
¤¤¤
Nyt olen "vasta" 74 täyttänyt ja edelleenkin harrastan liikuntaa eri muodoissa , kesällä pyörällä/kävelyä/juoksua .Talvella hiihtoa , jos lunta on, sekä kävelyä/juoksua myös. Tykkään olla hyvässä kunnossa. Jo painon hallinnan takia, sekä "vintti" pysyy kunnossa myös. Paikalle jääminen kiikkumatuolin kautta ei ole kenellekään hyväksi. Jaahas. Meenpä vielä tänään pienen lenkin tekemään. Touhusin sirkkelipöydän parissa 3 tuntia ja se tuli valmiiksi.
Näillä mennään.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kirjoittelenpa hiukan nyrkkeilystä(ni) kautta aikain.
Kun olin noin 14 vuotias (1960) ostin Kankha Maurilta, naapurin poijalta nyrkkeilypallon , kiinnitin sen kahdella polkupyörän sisäkumilla keskelle huonettani ja annoin palaa. Palloa hakkasin yhteensä monta tuntia päivässä ja sitten muutaman kuukauden päästä ostin nyrkkeilysäkin/säkkihanskat. Kehitin itselleni harjoitusohjelman , joka piti sisällään niin aamu päivä että iltatreenit ja jopa alkoi Ekku tulla kovaankin kuntoon.
¤¤¤
Kun muutin Hesaan, (1964) keväällä ,ensin Tapanilaan , Yläkaskentielle , hain sekä pääsin Tapanilan nyrkkeilyjoukkoon ja sitten myöskin Suutarilan nyrkkeilyporukkaan. olin mukana kolme kertaa viikossa olevaan harjoitusohjelmaan ja sen lisäksi kävin karateseura Meidokanin saleilla aina kun oli siihen sopivaa aikaa.
¤¤¤
1964 syksyllä menin SA/han vuoden 1966 loppuvuoteen ja heti muutin Helsingin "melkein" keskustaan, ensin Aleksis Kivenkadulle, sitten Porvoonkatu 5-7 B 63 ja Hesasta muutin muualle vuonna 1985 . Vuonna 1967 sain valmentajakseni ensin Timo/timppa Helinin, Oskar Reposen, sekä myös Raimo(Rami) Molannedin ja muutama muu. Tom Sjööber oli mukana myös ja Tauno(Tamppa) Helander.
En alunperinkään halunnut nyrkkeilyharrastukseni kautta päästä mitaliotteluihin, PM/NS/MO/SM/enkä muuhunkaan häsläkkään , minä olin ihan tyytyväinen saatuun kovaan kuntooni , niin nyrkkeilysaleilla ,karatetatameilla sekä juosuradoilla kesällä/ulkona/lenkkipoluilla.Voi sanoa että olin (ja olen yhä ) oman tieni kulkija.
¤¤¤
Nyt olen "vasta" 74 täyttänyt ja edelleenkin harrastan liikuntaa eri muodoissa , kesällä pyörällä/kävelyä/juoksua .Talvella hiihtoa , jos lunta on, sekä kävelyä/juoksua myös. Tykkään olla hyvässä kunnossa. Jo painon hallinnan takia, sekä "vintti" pysyy kunnossa myös. Paikalle jääminen kiikkumatuolin kautta ei ole kenellekään hyväksi. Jaahas. Meenpä vielä tänään pienen lenkin tekemään. Touhusin sirkkelipöydän parissa 3 tuntia ja se tuli valmiiksi.
Näillä mennään.
Ekku Mattila.
tiistai 18. elokuuta 2020
Kaikkea sitä..........
18/8.2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nohniih.....
Kävin tänään asioilla tuolla naapuripitäjässä ja ajettelin käydä pitkästä aikaa yhden perhetutun luona kylässä , tutun , jonka olen tuntenut melkein kansakouluajoista saakka , mutta ovi ei auennut mulle. Talon pihalla oli kaverin (sanotaan häntä vaikka Ossiksi) auto , puheratio kuului talon sisältä sekä ikkunaverhot heilahtel. Siinä hetken pihalla seisoskelin kun talon yksi ikkuna avattiin , ilmeisesti vessan ja naisen kimakka ääni kuului..:
"Mee heti pois sieltä......tänne sulla ei oo mitään asijaa.....mee heti pois saatanan noita.....mee pois".
Noh minä tein niin. Kurvasin Ossin lähinaapuriin kysymään tarkemmin missä mennään. Talon isäntä oli mun ns puolituttu. 9 vuotta sitten ostin tältä vanhan maatiekarhun , sellaisen keltaasen sekä 3 paappatunturia , automaatteja kaikki ja silleen. Isäntä tuli pihalle ja hälle naapurin tapauksen esitin.........miksi ovi ei enää aukene mulle ..?
Ja selityksen sain. Ossin ak...(sanotaan häntä vaikka Mantaksi) eiku vaimo oli kääntyä repsahtanu ns uskoon , pari vuotta sitten ja nyt kaikki on pahaa syntiä . Varsinkin selvänäkijät/vastaavat noirat tyynni. Noh ainakin sen uskoonsatulemisen jälkeen Ossin perhetilanne oli muutaman kuukauden aika rikinkatkuinen, sillä......Manta oli synnintunnoissaan mennyt tunnustamaan miehelleen muutaman sivuhyppynsä ja Ossi teki saman kostoksi ja siinä talon ikkunan karteekit aika lailla reippaasti heilahtel , astiat lenteli pitkin nurkkia ,eikä perhesovusta ollut enää tietoakaan....räiskistä...kilinkalin.....
Tälläistä sitä reissatessa sattuu , mutta ei se mitään. Kyllä minäpoika tämänkin asian kestän.Olen iso poika jo.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nohniih.....
Kävin tänään asioilla tuolla naapuripitäjässä ja ajettelin käydä pitkästä aikaa yhden perhetutun luona kylässä , tutun , jonka olen tuntenut melkein kansakouluajoista saakka , mutta ovi ei auennut mulle. Talon pihalla oli kaverin (sanotaan häntä vaikka Ossiksi) auto , puheratio kuului talon sisältä sekä ikkunaverhot heilahtel. Siinä hetken pihalla seisoskelin kun talon yksi ikkuna avattiin , ilmeisesti vessan ja naisen kimakka ääni kuului..:
"Mee heti pois sieltä......tänne sulla ei oo mitään asijaa.....mee heti pois saatanan noita.....mee pois".
Noh minä tein niin. Kurvasin Ossin lähinaapuriin kysymään tarkemmin missä mennään. Talon isäntä oli mun ns puolituttu. 9 vuotta sitten ostin tältä vanhan maatiekarhun , sellaisen keltaasen sekä 3 paappatunturia , automaatteja kaikki ja silleen. Isäntä tuli pihalle ja hälle naapurin tapauksen esitin.........miksi ovi ei enää aukene mulle ..?
Ja selityksen sain. Ossin ak...(sanotaan häntä vaikka Mantaksi) eiku vaimo oli kääntyä repsahtanu ns uskoon , pari vuotta sitten ja nyt kaikki on pahaa syntiä . Varsinkin selvänäkijät/vastaavat noirat tyynni. Noh ainakin sen uskoonsatulemisen jälkeen Ossin perhetilanne oli muutaman kuukauden aika rikinkatkuinen, sillä......Manta oli synnintunnoissaan mennyt tunnustamaan miehelleen muutaman sivuhyppynsä ja Ossi teki saman kostoksi ja siinä talon ikkunan karteekit aika lailla reippaasti heilahtel , astiat lenteli pitkin nurkkia ,eikä perhesovusta ollut enää tietoakaan....räiskistä...kilinkalin.....
Tälläistä sitä reissatessa sattuu , mutta ei se mitään. Kyllä minäpoika tämänkin asian kestän.Olen iso poika jo.
Ekku Mattila.
sunnuntai 16. elokuuta 2020
Myöhäisiltaa plogini lukijat.
16/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Pientähän tämä seuraava plogini juttu on nykymaailman mittapuussa ,. mutta koska taidan olla huumorintajuinen mies , niin tässä se tulee:
Kaksi viikkoa sitten sain kovan kurkku/kröhän/duhan kun jouduin olemaan matkustajana autossa, jonka yhtä ikkunaa kuski piti tunnin verran auki. Heti seuraavana aamuna oli ääneni melkein ns mennyttä ja jos yritin jotakin puhua tuli matalaa mörinää enimmäkseen.
Tätä "ihanuutta" keski 4 päivää , sitten äänestäni sai jopa selvääkin , mutta kurkkukipua oli aikamoinen. Yöuni oli aika pätkittäistä ja pääni alla piti olla muutama tyyny, koska jos makuulle menin , ai ai ja ai ai. ...rööööh...rööööh..
Tavallinen yskänlääke ei tehonnut yhtään ja siksi sain lääkärin määräämää yskänlääkettä suoraan apteekkiin ja se alkoi auttaa mukavasti. Lääkkeessä oli punainen kolmio, joka esti autolla ajamisen mutta ei muutaman päivän "autollaetajanyt" yhtään haitannut. Nyt kröhä on poissa 99% .
Että näin.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Pientähän tämä seuraava plogini juttu on nykymaailman mittapuussa ,. mutta koska taidan olla huumorintajuinen mies , niin tässä se tulee:
Kaksi viikkoa sitten sain kovan kurkku/kröhän/duhan kun jouduin olemaan matkustajana autossa, jonka yhtä ikkunaa kuski piti tunnin verran auki. Heti seuraavana aamuna oli ääneni melkein ns mennyttä ja jos yritin jotakin puhua tuli matalaa mörinää enimmäkseen.
Tätä "ihanuutta" keski 4 päivää , sitten äänestäni sai jopa selvääkin , mutta kurkkukipua oli aikamoinen. Yöuni oli aika pätkittäistä ja pääni alla piti olla muutama tyyny, koska jos makuulle menin , ai ai ja ai ai. ...rööööh...rööööh..
Tavallinen yskänlääke ei tehonnut yhtään ja siksi sain lääkärin määräämää yskänlääkettä suoraan apteekkiin ja se alkoi auttaa mukavasti. Lääkkeessä oli punainen kolmio, joka esti autolla ajamisen mutta ei muutaman päivän "autollaetajanyt" yhtään haitannut. Nyt kröhä on poissa 99% .
Että näin.
Ekku Mattila.
perjantai 14. elokuuta 2020
Ave...Hi....terve terve.
14/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Aika jännä juttu....
Nimittäin miten hyvin pitää se sanonta paikkansa.........kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.
ja siis suoraan minuun...Ekku Mattilaan.....aikamatkaaja/selvänäkijä/healeri/meedio. Tätä nykyistä "pääammattiani" olen tehnyt ns päätoimisesti vuoden 1973 keväästä tähän päivään saakka , siis 48 vuotta. Ensimmäinen "työnäytteeni" tein ollessani 4 vuoden ikäinen poijanmäläkki , jolloin ihan tuosta noin vaan , sanoin , vanhempieni sekä Toivon aikana , ettei Alahärmän kototalon naapuri tule enää kohta kylhän "koska Toivo kualoo".
Pankaas arvaan että sain Äiteeni käsistä kovan tukkapöllön, kun Toivo lähti kotiinsa. Ja niinhän siinä kävikin. Vasta (1960) 14 vuotiaana sain kuulla Toivon kuolleen viikko sen jälkeen kun meillä kävi. Mehiläinen oli pistänyt häntä kurkkuun , henkitorvi turposi ja Toivo tukehtui.
¤¤¤¤
Koittakaa taas arvata montako tuttuani/kaveriani/ystävääni olen ns "menettänyt" ja varsinkin tämän "ammattini" takia ? Yhtään en liioittele niitä olevan useita satoja, kenties tuhansia. Monissa työympyröissäni , kun Helsinkiin muutin 1967 , alkoi jännä kuhina , kun saivat tietää että tuo poninhäntä Ekku on noita. Ja pian sainkin tilaa firman ruokapöydän ääressä . mikä oli tavallaankin hyvä asia. Suurin haaste oli antaa ns olla päälleni heitteltyjen "katseiden" ristituli , kulmien alta kyttäämiset, sekä hiljainen supina kun taloissa liikuin. Muutaman kerran tuli komea "kansainvälinen" etusormi jonkun henkilön ohimolla pyörittämällä ja sitten sormella minuun osoitellen.
¤¤¤
Olen huomannut että mitä enemmän luulen/tunnen/tiedän kehittyneeni niin ihmisenä, kuin myös tietäjä/aikamatkaajana , niin sitä enemmän minua tuijotetaan sekä ilmeillä vähätellään. Olen tavallaan nykyajan henkipatto, jolla ei ole henkistä lainturvaa ja jonka päälle saa/pitää sylkeä.
Varsinkin viimeiset 3 vuotta, jonka aikana olen (uskokaa ny) selvittänyt ajan arvoituksen , että aikaa tuottaa atomin sisällä oleva S kvarkki , on tietäjän persoonani aikalailla epäsuosittu ihmisten keskuudessa. "Nyt Ekku on ihan sekaisin mennyt ....kylillä huudellaan.....pöpi mikä pöpi...". Toki tiedän kaiken johtuvan yksinomaan valtavasta kateudesta , joka kuulemma pitää ansaita ja sen sanonnan mukaan olen todella rikas.
¤¤¤¤
Minulla on kuitenkin ,uskokaa taas ny , todella hyviä Fb/tuttuja/kavereita/ystäviä ja heitä on tässä kiittäminen. Kaiken peruskalliona on etusijalla oma rakas/hyvä/huumorintajuinen perheemme . Asumme/elämme sitäkautta mahtavan henkisen energiapallon sisällä , joka on kuin pienoisatomivoimala , rikkumaton sellainen.
¤¤¤
Perjantai-illan jatkoa teille jokahittelle. Ympärimaailman.Missä ny just oottakin.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Aika jännä juttu....
Nimittäin miten hyvin pitää se sanonta paikkansa.........kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.
ja siis suoraan minuun...Ekku Mattilaan.....aikamatkaaja/selvänäkijä/healeri/meedio. Tätä nykyistä "pääammattiani" olen tehnyt ns päätoimisesti vuoden 1973 keväästä tähän päivään saakka , siis 48 vuotta. Ensimmäinen "työnäytteeni" tein ollessani 4 vuoden ikäinen poijanmäläkki , jolloin ihan tuosta noin vaan , sanoin , vanhempieni sekä Toivon aikana , ettei Alahärmän kototalon naapuri tule enää kohta kylhän "koska Toivo kualoo".
Pankaas arvaan että sain Äiteeni käsistä kovan tukkapöllön, kun Toivo lähti kotiinsa. Ja niinhän siinä kävikin. Vasta (1960) 14 vuotiaana sain kuulla Toivon kuolleen viikko sen jälkeen kun meillä kävi. Mehiläinen oli pistänyt häntä kurkkuun , henkitorvi turposi ja Toivo tukehtui.
¤¤¤¤
Koittakaa taas arvata montako tuttuani/kaveriani/ystävääni olen ns "menettänyt" ja varsinkin tämän "ammattini" takia ? Yhtään en liioittele niitä olevan useita satoja, kenties tuhansia. Monissa työympyröissäni , kun Helsinkiin muutin 1967 , alkoi jännä kuhina , kun saivat tietää että tuo poninhäntä Ekku on noita. Ja pian sainkin tilaa firman ruokapöydän ääressä . mikä oli tavallaankin hyvä asia. Suurin haaste oli antaa ns olla päälleni heitteltyjen "katseiden" ristituli , kulmien alta kyttäämiset, sekä hiljainen supina kun taloissa liikuin. Muutaman kerran tuli komea "kansainvälinen" etusormi jonkun henkilön ohimolla pyörittämällä ja sitten sormella minuun osoitellen.
¤¤¤
Olen huomannut että mitä enemmän luulen/tunnen/tiedän kehittyneeni niin ihmisenä, kuin myös tietäjä/aikamatkaajana , niin sitä enemmän minua tuijotetaan sekä ilmeillä vähätellään. Olen tavallaan nykyajan henkipatto, jolla ei ole henkistä lainturvaa ja jonka päälle saa/pitää sylkeä.
Varsinkin viimeiset 3 vuotta, jonka aikana olen (uskokaa ny) selvittänyt ajan arvoituksen , että aikaa tuottaa atomin sisällä oleva S kvarkki , on tietäjän persoonani aikalailla epäsuosittu ihmisten keskuudessa. "Nyt Ekku on ihan sekaisin mennyt ....kylillä huudellaan.....pöpi mikä pöpi...". Toki tiedän kaiken johtuvan yksinomaan valtavasta kateudesta , joka kuulemma pitää ansaita ja sen sanonnan mukaan olen todella rikas.
¤¤¤¤
Minulla on kuitenkin ,uskokaa taas ny , todella hyviä Fb/tuttuja/kavereita/ystäviä ja heitä on tässä kiittäminen. Kaiken peruskalliona on etusijalla oma rakas/hyvä/huumorintajuinen perheemme . Asumme/elämme sitäkautta mahtavan henkisen energiapallon sisällä , joka on kuin pienoisatomivoimala , rikkumaton sellainen.
¤¤¤
Perjantai-illan jatkoa teille jokahittelle. Ympärimaailman.Missä ny just oottakin.
Ekku Mattila.
keskiviikko 12. elokuuta 2020
Vaikka käsi Raamatulla......tämä(kin) on tositarina.
12/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kokemani tosi kummituskokemus.
Asuin välillä syntymäpitäjässäni Alahärmässä 1982-84 , kun kuulin paikasta jossa kummittelee.
Tyhjä talo oli Alahärmän kirkolla, lähellä Pirin koulua , Pesolan kylätietä noin 6 km Haarusjärvelle päin.
Moni kummitustalosta kertoili ja minäpoika siitä innostuin. Talon pihapiirissä oltiin nähty ns virvatulia , varsinkin talvisin , liikkuvia valopalloja sekä kuultu kummia jysähteleviä ääniä.
1982 talvella, maaliskuussa , yöllä 01,00 paikalle menin. oli ns hankikeli, kuu valaisi puiden takaa ja koko luonto oli kumman hiljainen.
Jätin autoni talosta 500 metrin päähän, vanhan kattotiilitehtaan tyhjälle tontille . Pian olinkin kummitustalon pihalla. Tupa oli harmahtava , puolitoista kerrosta, kaksi sisäänkäyntiä , lähellä pieni jo sortunut hirsinen aitta, ns vinttikaivosta jäljellä enää lahonneet parrut.
Molemmat ulko-ovet olivat lukittu naulaamalla niiden yli ristiin vahvat lankut , isoilla nauloilla jotka olivat ruostuneet jo aikoja sitten. Mutta.....ahaa....oikein hyvä...
Yksilasiset ikkunat olivat hatarasti kiinni, niiden puitteet harmaasta puolilahonneesta puusta , hyvä kun jollakin lailla kiinni pysyivät.
Kesti hetken aikaa kun ikkunan sain avattua ,kivijalan päältä vähän jaloillani tukea otin ja helposti sisälle pääsin. Kuu antoi senverran valoa että näin. Huone johon tulin oli jonkinlainen tupapirtti , vanhoja mattoja lattialla , pieni pöytä sekä muutama tuoli , pitkä rahi toisella puolella huonetta ja vastapäätä ns päistä vedettävä vanha kellertävä sänky.
Nohniin , tuumasin ja eikun kummajaasia odottamaan. Menin sängyn päälle makaamaan ja jonkinlaisen filtti/täkin päälleni vedin. Pakkasta oli vain muutama pykälä ja täkin alla tuntui melkein kotoiselle. Taisin nukahtaa.....
Jaatkuuuuuu....
Heräsin hätkähtäen. Kirkas kapea valokiila valaisi suoraan kasvoihini. Se tuli huoneen verhon välistä ja asia selvisi. Kuu paistoi suoraan siihen huoneeseen ja valokiila oli löytänyt tiensä verhoissa olevasta reiästä. Ensin luulin jonkun valaisevan taskulampulla naamaani. Pienen helpottuneen hymynkareeri keskeytti tehokkaasti suoraan huoneen yläpuolelta kuuluva rautahetekan narskunta. Olin itsekin aikoinani muksuaikana nukkunut paljon rautahetekassa ja tunsin/tiesin miltä sen ratinaa kuulostaa kun joku siinä kääntyilee.
Selvästi joku asusteli huoneen yläpuolella , oli ilmeisesti herännyt ja natisutti rautahetekkaa.
Sitten alkoi kuulumaan raskaita askeleita . Ne etenivät hiljaa minusta katsoen oikealle ja taskulamppuni valossa näin miten katosta irtoili pieni pöly/sahajauhohiukkasia. Ne näyttivät alas hiljaa vajotessaan ikäänkuin pienelta hopealumisateelta.
Jossakin avattiin ovi , se narahti ja raskaat askeleet alkoivat kuulumaan talon toisesta päästä.
Tajusin heti että ylhäällä asusteli joku ja oli tulossa alas ensimmäiseen kerrokseen , kenties pihalle hyysikkään helpotusta saamaan. Avattiin ulko-ovi , raskaita askeleita , portailla kolisteli ja sitten äänet hiljeni. Mutta mitä jumankautta???......kuulin selvästi miten joku ähki ja ähki...ähki ja taas ähki, suoraan ikkunani ulkopuolella ja päästi ilmiselvän ruikkupaskan hangelle.
Voi peeveli tuumasin. Talossahan asuttiin täyttä päätä. Tuumasin odottaa kun yläkerran asukki tekee tehtävänsä ja menee jatkamaa uniaan. Sitten minä hiljaa otan ja häivyn.
Taas ulko-ovi narahteli. Raskaat askeleet liikkuivat talon toisesta päästä ylös , joku avasi jossakin oven ja askeleet liikkuivat , mutta nyt oikealta vasemmalle. Taas pöly/sahanpuru hopeiset pikkulumihiutaleet hiljaa vajosivat alas ylhäältä katosta , rautahetekka hetken narahteli ja sitten oli täysin hiljaista.
Jaaatkuuuuuuu..
Hetken siinä laverilla odottelin , varovasti ikkunasta ulos pihalle ja ajettelin että se siitä sitten.
Ei talossa mitään kummajaasia ole. Se on täysin asuttu. Senverran utelias olin että varovasti taskulampullani valkoista hankea valottelin.....ruikkupaskaa etsin. Ei mitään läjää näkynyt.
Ja.....ja.....talon molemmat ulko-ovet olivat yhä lujasti kiinni, paksuilla lankuilla . Ruostuneet nauln kannat vain näkyivät. Siitä ovesta ei olisi mahtunut kissikään. Ja samassa tajusin. Olin kokenut elämäni mahtavimman kummitushetken. Tyytyväisenä autolleni kävelin ja kotiini menin posket innosta punaasena.
Jaatkuuuuu..
Samana päivänä menin "vahingossa" kauppaamaan kummitustalon lähellä olevaan tuphan maalaamiani Alahärmän kirkon tauluja ja kyselemään että ostaisikos teirän naapuri myös noita taulujani...??...
Isäntä sanoi:
" Eehei poika hyvä.....talo on ollut tyhjillään vuodesta 1955......siinä asui pariskunta joka muutti Australiaan töiden perään.......sille tielle jäivät........eikä heistä ole mitään kuulunut sen koommin.....sinne jäivät.... ..Australiaan...".
Ekku Mattila.
jk: Tupa purettiin 2001. Ei edes kivijalkoja jätetty. Kaikki vietiin ties minne.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kokemani tosi kummituskokemus.
Asuin välillä syntymäpitäjässäni Alahärmässä 1982-84 , kun kuulin paikasta jossa kummittelee.
Tyhjä talo oli Alahärmän kirkolla, lähellä Pirin koulua , Pesolan kylätietä noin 6 km Haarusjärvelle päin.
Moni kummitustalosta kertoili ja minäpoika siitä innostuin. Talon pihapiirissä oltiin nähty ns virvatulia , varsinkin talvisin , liikkuvia valopalloja sekä kuultu kummia jysähteleviä ääniä.
1982 talvella, maaliskuussa , yöllä 01,00 paikalle menin. oli ns hankikeli, kuu valaisi puiden takaa ja koko luonto oli kumman hiljainen.
Jätin autoni talosta 500 metrin päähän, vanhan kattotiilitehtaan tyhjälle tontille . Pian olinkin kummitustalon pihalla. Tupa oli harmahtava , puolitoista kerrosta, kaksi sisäänkäyntiä , lähellä pieni jo sortunut hirsinen aitta, ns vinttikaivosta jäljellä enää lahonneet parrut.
Molemmat ulko-ovet olivat lukittu naulaamalla niiden yli ristiin vahvat lankut , isoilla nauloilla jotka olivat ruostuneet jo aikoja sitten. Mutta.....ahaa....oikein hyvä...
Yksilasiset ikkunat olivat hatarasti kiinni, niiden puitteet harmaasta puolilahonneesta puusta , hyvä kun jollakin lailla kiinni pysyivät.
Kesti hetken aikaa kun ikkunan sain avattua ,kivijalan päältä vähän jaloillani tukea otin ja helposti sisälle pääsin. Kuu antoi senverran valoa että näin. Huone johon tulin oli jonkinlainen tupapirtti , vanhoja mattoja lattialla , pieni pöytä sekä muutama tuoli , pitkä rahi toisella puolella huonetta ja vastapäätä ns päistä vedettävä vanha kellertävä sänky.
Nohniin , tuumasin ja eikun kummajaasia odottamaan. Menin sängyn päälle makaamaan ja jonkinlaisen filtti/täkin päälleni vedin. Pakkasta oli vain muutama pykälä ja täkin alla tuntui melkein kotoiselle. Taisin nukahtaa.....
Jaatkuuuuuu....
Heräsin hätkähtäen. Kirkas kapea valokiila valaisi suoraan kasvoihini. Se tuli huoneen verhon välistä ja asia selvisi. Kuu paistoi suoraan siihen huoneeseen ja valokiila oli löytänyt tiensä verhoissa olevasta reiästä. Ensin luulin jonkun valaisevan taskulampulla naamaani. Pienen helpottuneen hymynkareeri keskeytti tehokkaasti suoraan huoneen yläpuolelta kuuluva rautahetekan narskunta. Olin itsekin aikoinani muksuaikana nukkunut paljon rautahetekassa ja tunsin/tiesin miltä sen ratinaa kuulostaa kun joku siinä kääntyilee.
Selvästi joku asusteli huoneen yläpuolella , oli ilmeisesti herännyt ja natisutti rautahetekkaa.
Sitten alkoi kuulumaan raskaita askeleita . Ne etenivät hiljaa minusta katsoen oikealle ja taskulamppuni valossa näin miten katosta irtoili pieni pöly/sahajauhohiukkasia. Ne näyttivät alas hiljaa vajotessaan ikäänkuin pienelta hopealumisateelta.
Jossakin avattiin ovi , se narahti ja raskaat askeleet alkoivat kuulumaan talon toisesta päästä.
Tajusin heti että ylhäällä asusteli joku ja oli tulossa alas ensimmäiseen kerrokseen , kenties pihalle hyysikkään helpotusta saamaan. Avattiin ulko-ovi , raskaita askeleita , portailla kolisteli ja sitten äänet hiljeni. Mutta mitä jumankautta???......kuulin selvästi miten joku ähki ja ähki...ähki ja taas ähki, suoraan ikkunani ulkopuolella ja päästi ilmiselvän ruikkupaskan hangelle.
Voi peeveli tuumasin. Talossahan asuttiin täyttä päätä. Tuumasin odottaa kun yläkerran asukki tekee tehtävänsä ja menee jatkamaa uniaan. Sitten minä hiljaa otan ja häivyn.
Taas ulko-ovi narahteli. Raskaat askeleet liikkuivat talon toisesta päästä ylös , joku avasi jossakin oven ja askeleet liikkuivat , mutta nyt oikealta vasemmalle. Taas pöly/sahanpuru hopeiset pikkulumihiutaleet hiljaa vajosivat alas ylhäältä katosta , rautahetekka hetken narahteli ja sitten oli täysin hiljaista.
Jaaatkuuuuuuu..
Hetken siinä laverilla odottelin , varovasti ikkunasta ulos pihalle ja ajettelin että se siitä sitten.
Ei talossa mitään kummajaasia ole. Se on täysin asuttu. Senverran utelias olin että varovasti taskulampullani valkoista hankea valottelin.....ruikkupaskaa etsin. Ei mitään läjää näkynyt.
Ja.....ja.....talon molemmat ulko-ovet olivat yhä lujasti kiinni, paksuilla lankuilla . Ruostuneet nauln kannat vain näkyivät. Siitä ovesta ei olisi mahtunut kissikään. Ja samassa tajusin. Olin kokenut elämäni mahtavimman kummitushetken. Tyytyväisenä autolleni kävelin ja kotiini menin posket innosta punaasena.
Jaatkuuuuu..
Samana päivänä menin "vahingossa" kauppaamaan kummitustalon lähellä olevaan tuphan maalaamiani Alahärmän kirkon tauluja ja kyselemään että ostaisikos teirän naapuri myös noita taulujani...??...
Isäntä sanoi:
" Eehei poika hyvä.....talo on ollut tyhjillään vuodesta 1955......siinä asui pariskunta joka muutti Australiaan töiden perään.......sille tielle jäivät........eikä heistä ole mitään kuulunut sen koommin.....sinne jäivät.... ..Australiaan...".
Ekku Mattila.
jk: Tupa purettiin 2001. Ei edes kivijalkoja jätetty. Kaikki vietiin ties minne.
tiistai 11. elokuuta 2020
Blogini lukijoitten uusintapyyntö....
torstai 9. maaliskuuta 2017
Ajantappoase Wanhassa historiassa...Mahabhararan mukaan.
9/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Olen silloin tällöin lukenut Intian "Kalevalaa" Mahabharata eebosta ja siinä on kuulkaas todella hieno kirja.
Siinä kerrotut tapahtumat kertovat todella Wanhasta ajasta , jopa ennen vedenpaisumusta. Kirjassa vilisee atomiaseita, lentokoneita, lentäviä (ufoja) lautasia , sädeaseita, huippueletroniikkaa, muita galakseja sekä verisiä sotia. Kirjassa kerrotaan jopa miten lentävä lautanen voidaan rakentaa , elohopeatyöntömoottorilla, jolla se pystyy nousemaan toisiin maailmoihin saakka.
Kerrotaan kokonaisista valtavista kaupungeista, jotka voidaan lennättää vuorten ylitse, linnun lailla....hetkessä , höyhenen lailla.
Ja ne sodat.....
Ne olivat kirjan mukaan verisiä. Sulaneita sotilaita, kiehuvia hevosia, miekat jotka häviävät sotilaiden käsistä, savuavia kaupunkeja jotka myrkyttyvät tuhansiksi vuosiksi. Maiden osista jonne kukaan ei koskaan voi rakentaa asujasijaa. Taivaalta putoavista tähdistä, auringosta, joka ei kuukauteen laskeutunut taivaalta ja keltaisesta vedestä joka peitti korkeatkin vuoret.
Kirja kertoo kahdesta kuninkaasta jotka olivat tasaväkisiä voimiltaan. Kummallakin oli voittamaton armeijja, satojatuhansia sotilaita ja taistelut käytiin korkealla taivaalla, pilvien päällä, salamoiden leiskuessa.
Taistelujen ollessa käynnissä toinen otti käyttöönsä parempia aseita ja myös toinen teki samoin.Koska kumpikaan ei pystynyt voittamaan toista, niin toinen kuningas mietti.
::::
" Nyt on lähellä se hetki, että pian otan käyttööni hirvittämimmän aseeni , sen joka hävittää ajan. Ase lopettaa ajan kaikkialla , myös muilla maailmoissa ja kun niin tapahtuu, koko universum lakkaa olemasta. Avaruus häviää, tähdet katoavat hetkessä, mitään ei jää jäljelle . Olevaisuutta ei enää ole.Kaikkialla on enää tyhjyyttä. Tyhjää täynnä.
¤¤¤
Jatkuuuu...
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Olen silloin tällöin lukenut Intian "Kalevalaa" Mahabharata eebosta ja siinä on kuulkaas todella hieno kirja.
Siinä kerrotut tapahtumat kertovat todella Wanhasta ajasta , jopa ennen vedenpaisumusta. Kirjassa vilisee atomiaseita, lentokoneita, lentäviä (ufoja) lautasia , sädeaseita, huippueletroniikkaa, muita galakseja sekä verisiä sotia. Kirjassa kerrotaan jopa miten lentävä lautanen voidaan rakentaa , elohopeatyöntömoottorilla, jolla se pystyy nousemaan toisiin maailmoihin saakka.
Kerrotaan kokonaisista valtavista kaupungeista, jotka voidaan lennättää vuorten ylitse, linnun lailla....hetkessä , höyhenen lailla.
Ja ne sodat.....
Ne olivat kirjan mukaan verisiä. Sulaneita sotilaita, kiehuvia hevosia, miekat jotka häviävät sotilaiden käsistä, savuavia kaupunkeja jotka myrkyttyvät tuhansiksi vuosiksi. Maiden osista jonne kukaan ei koskaan voi rakentaa asujasijaa. Taivaalta putoavista tähdistä, auringosta, joka ei kuukauteen laskeutunut taivaalta ja keltaisesta vedestä joka peitti korkeatkin vuoret.
Kirja kertoo kahdesta kuninkaasta jotka olivat tasaväkisiä voimiltaan. Kummallakin oli voittamaton armeijja, satojatuhansia sotilaita ja taistelut käytiin korkealla taivaalla, pilvien päällä, salamoiden leiskuessa.
Taistelujen ollessa käynnissä toinen otti käyttöönsä parempia aseita ja myös toinen teki samoin.Koska kumpikaan ei pystynyt voittamaan toista, niin toinen kuningas mietti.
::::
" Nyt on lähellä se hetki, että pian otan käyttööni hirvittämimmän aseeni , sen joka hävittää ajan. Ase lopettaa ajan kaikkialla , myös muilla maailmoissa ja kun niin tapahtuu, koko universum lakkaa olemasta. Avaruus häviää, tähdet katoavat hetkessä, mitään ei jää jäljelle . Olevaisuutta ei enää ole.Kaikkialla on enää tyhjyyttä. Tyhjää täynnä.
¤¤¤
Jatkuuuu...
Ekku Mattila.
Näin se tapahtuu..........kun osaa.
Vuanna 1994, illalla tuuumasin että jospa teen vanhaan tyhjään navettaan yhden auton tallin/korjaustilan ja koska pakkaan olla sanani mittaaneen miäs, niin sen toteutinkin.
Ensin porailin iskuporakonhella 60 reikää , sentin levyysiä noin puoleen väliin tiiliä, syvyyreltään 4 senttiä.
Ja ......aivan sattumalta (köh) löysin appiukolta jäänyttä tynymiittiä 100 rammaa ja peukalon kokoosia pötkyn palasia tungin tiilissä oleviin reikiin. Sitten kasasin (vanhalta SA/ajalta oppimalla tavalla) sähkönalleja lankoineen joka koloon, täkkäsin (tiivistin) savi/hiekalla ne umphen ja..ja..ja.
Kaharen johoron päät vein auton akun lähelle , (olin vähän kyyrys 10 metrin pääs navetan nurkalla) toisen kiinnitin miinusnaphan ja sen toisen johoron pään tökkäsin sitten akun lussanaphan.
Puf....töms.....kuului ja tiilenpaloja lenteli, niinkuin itte havaatte , muttei liian pitkälle. Yhtää klasia ei menny rikki joka taas toristaa ettoon ammattimiäs.Oujeeh.
11/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
maanantai 10. elokuuta 2020
Kateus esti tuvan teon.
10/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tositarinaa pukkaa.
Yhdessä maaseututalossa oli 2 veljestä , toinen kateellinen mutta toinen ei.
Kutsutaan heitä vaikka Ismoksi ja Aatoksi.
Vuonna 1982 Ismo tuumasi, joka oli asunut Tukhomassa 11 vuotta , että jospa hän muuttaa perheineen syntymäpitäjäänsä ja rakentaa pirtin syntymätalonsa viereen, pihapiiriinsä . hirsisen talon. Paikkakin oli jo valmiina. Muutama koivun keskellä. Jokirantaan 60 metriä.
Ismon vanhemmatkin tykkäsivät. Miksikäs ei. Hieno juttu.
Ismo kävi tutustumassa eri talotyyppeihin, pankkissakin kävi ja kaikki oli ok. Keväällä alkaa rakentaminen sekä touhu.
Kunnes......
Yhtenä aamuna Ismon äiti soitti hänelle ja pyysi heti käymään ja Ismo teki niin. Tänäaamuna, neljän aikaan , Ismon äiti kertoi , heräsin kovaan ryskeeseen sekä kolinaan ja paikalle heti riensin.
Naapurin Pekka oli kaivamassa syvää kuoppaa juuri siihen kohtaan johon Ismon piti alkaa rakentamaan uutta hirsitupaa. " Aatto soitti eilen illalla myöhään, sanoi Pekka. Hän sanoi että tuukko kaivamaan suuren perunakellarin tulevaa syksy/talvea ajatellen.....sen koko pitäisi olla ainakin 10 metriä kertaa 5 ja syvyys vähintään kaksi metriä......betonia pohjaan sekä seiniin ja katto myös betonista....Aatto sanoi niin ja mä tulin".
Pekka sai käskyn peittää kaivamansa suuren kuopan. Se oli juuri siinä Ismon valitsemassa tulevan talonsa paikassa. Muutaman ison koivun keskellä. Jokirantaan 60 metriä.
Aatto oli kateellinen. Ismo taas ei.
Paikka on yhä ilman hirsitupaa. Kovin hiljaiselta se tuntuu. Vähän haikeutta ja surua ilmassa.
Elämä on .
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tositarinaa pukkaa.
Yhdessä maaseututalossa oli 2 veljestä , toinen kateellinen mutta toinen ei.
Kutsutaan heitä vaikka Ismoksi ja Aatoksi.
Vuonna 1982 Ismo tuumasi, joka oli asunut Tukhomassa 11 vuotta , että jospa hän muuttaa perheineen syntymäpitäjäänsä ja rakentaa pirtin syntymätalonsa viereen, pihapiiriinsä . hirsisen talon. Paikkakin oli jo valmiina. Muutama koivun keskellä. Jokirantaan 60 metriä.
Ismon vanhemmatkin tykkäsivät. Miksikäs ei. Hieno juttu.
Ismo kävi tutustumassa eri talotyyppeihin, pankkissakin kävi ja kaikki oli ok. Keväällä alkaa rakentaminen sekä touhu.
Kunnes......
Yhtenä aamuna Ismon äiti soitti hänelle ja pyysi heti käymään ja Ismo teki niin. Tänäaamuna, neljän aikaan , Ismon äiti kertoi , heräsin kovaan ryskeeseen sekä kolinaan ja paikalle heti riensin.
Naapurin Pekka oli kaivamassa syvää kuoppaa juuri siihen kohtaan johon Ismon piti alkaa rakentamaan uutta hirsitupaa. " Aatto soitti eilen illalla myöhään, sanoi Pekka. Hän sanoi että tuukko kaivamaan suuren perunakellarin tulevaa syksy/talvea ajatellen.....sen koko pitäisi olla ainakin 10 metriä kertaa 5 ja syvyys vähintään kaksi metriä......betonia pohjaan sekä seiniin ja katto myös betonista....Aatto sanoi niin ja mä tulin".
Pekka sai käskyn peittää kaivamansa suuren kuopan. Se oli juuri siinä Ismon valitsemassa tulevan talonsa paikassa. Muutaman ison koivun keskellä. Jokirantaan 60 metriä.
Aatto oli kateellinen. Ismo taas ei.
Paikka on yhä ilman hirsitupaa. Kovin hiljaiselta se tuntuu. Vähän haikeutta ja surua ilmassa.
Elämä on .
Ekku Mattila.
Vähän pulajan tornini juurelta.
Hellannlettas sentään.
Tulin äsken kasvihuonetyömaaltani, avasin harha/yle/television ja voihan poijaat/tytöt.
Meillä Suomessa on kauhia paikka kuallu korona/flunssa/tautiin 2 ilmeisesti monisairasta vanahusta.....ja yhteensä heitä on menehtynyt 333.
Kaiken huippu on tämä: Suomessa kuolee joka vuosi yhteensä noin 2500-3500 henkilöä ns normaaliin flunssaan ja juuri monisairaita vanhuksia yli 75 vuotiaita....Koska korona c-19 virusta ei ole vielä ns viljelty, niin siihen ei voi olla minkäänlaista rokotetta. Tuhansia vuosia on ollut flunssaviruksen "sisällä" c-19 koronavirus, jonka yhtenä tapauksena oli mm Hongongilainen sekä Aasialainen. Jo 3 vuotta sitten kirjoitin että koronajuttu on maailman suurin kollegtiivinen huijaus ja ihmiskunta on mennyt totaaliseen halpaan.
Kyseessähän on maailmalaajuinen uusivalta/ryhmittymä/Eu/CCCP/suunnitelma, jonka avulla järjestetään täysin uudeksi niin terves työläisorjat, uusi ajatusrakenne sekä uusi yksi kansakunta, kieli,raha, poliittinen älä sano vastaan vaan tottele käskyt.
Sairaatvanhuus//turhuuseläkeläiset/ "hoidellaan" makuuttamalla heitä paskavaipoissaan ilman lähimmäisihmiskonttakteja, vailla toivoa, vailla ihmisarvoa.
"Roskat" lakaistaan tieltä pois.
Kaiken huippuna. Peli on jo menetetty. Toivoa ei enää ole.
Tulin äsken kasvihuonetyömaaltani, avasin harha/yle/television ja voihan poijaat/tytöt.
Meillä Suomessa on kauhia paikka kuallu korona/flunssa/tautiin 2 ilmeisesti monisairasta vanahusta.....ja yhteensä heitä on menehtynyt 333.
Kaiken huippu on tämä: Suomessa kuolee joka vuosi yhteensä noin 2500-3500 henkilöä ns normaaliin flunssaan ja juuri monisairaita vanhuksia yli 75 vuotiaita....Koska korona c-19 virusta ei ole vielä ns viljelty, niin siihen ei voi olla minkäänlaista rokotetta. Tuhansia vuosia on ollut flunssaviruksen "sisällä" c-19 koronavirus, jonka yhtenä tapauksena oli mm Hongongilainen sekä Aasialainen. Jo 3 vuotta sitten kirjoitin että koronajuttu on maailman suurin kollegtiivinen huijaus ja ihmiskunta on mennyt totaaliseen halpaan.
Kyseessähän on maailmalaajuinen uusivalta/ryhmittymä/Eu/CCCP/suunnitelma, jonka avulla järjestetään täysin uudeksi niin terves työläisorjat, uusi ajatusrakenne sekä uusi yksi kansakunta, kieli,raha, poliittinen älä sano vastaan vaan tottele käskyt.
Sairaatvanhuus//turhuuseläkeläiset/ "hoidellaan" makuuttamalla heitä paskavaipoissaan ilman lähimmäisihmiskonttakteja, vailla toivoa, vailla ihmisarvoa.
"Roskat" lakaistaan tieltä pois.
Kaiken huippuna. Peli on jo menetetty. Toivoa ei enää ole.
10/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
lauantai 8. elokuuta 2020
Laitan vähän Lauantai-iltaan huumoria kehiin. Olkaa hyvät.
Keksin sähköpyärän..........heeheeeeeh.
8/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Iltaa fb/kansalaiset, taikka yöhän kohta on.
8/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nojopa.
Pikkuhiljaa alkaa ääni olla taas niinku kunnossa, siitä saa selvän jo , eikä liikaa mörinää kuulu kun puhua meinaan.Kaikesta saa syyttää ensimmäistä vakutuista työpaikkaani , Alahärmässä olevaa Ojalan Kutomoa , jossa olin töissä 1960-63 , ollessani 14 ikäinen kollipoika. Tein ns 3/vuorotyötä , aamulla kuudesta, ilta kahteen , viikon. Sitten viikko illalla 14,00 ilta 22,00 ja yövuoro oli viikon 22,00 aamu kuuteen. Tuohon hyvään/vanhaan aikaan ei liikoja ikiä kyselty.Riitti kun osasit hommas.
Kutomossa ei ollut minkäänlaisia tuulettimia , eikä muitakaan raitisilmakoneita. Ikkunoita oli pakko pitää kiinni koko ajan ,koska muuten herkät koneet olisivat tukkeutuneet ilmassa leijuvista hiukkasista. Voitte arvata miten kuumaa siellä oli varsinkin kesäisin.Muistan että paitani oli koko ajan läpimärkänä hiestä. Sitten työpäivän päättyessä ajoin polkupyörällä kotiini , Knuuttilan raittia , joka oli noin 5 km päässä. Ei hyvä. Melkein tärisin kylmästä kotiin päästyäni. Ei siis ole kumma jos sairastelin usein nuhaa/kurkkukröhä/kuumetta ja sitä kesti joskus montakin viikkoa.Varsinkin keväisin.
¤¤¤
Siis......opin kantapään kautta ettei autossa saa olla ikkunoita auki, jossa olen , muuten muutaman tunin päästä kurkkuni menee ns tukkoon, kuten viikko sitten tapahtui Eurajoen reissulla. Kaveri jonka autolla mentiin , ei uskonut ettei ikkunoita saa pitää auki. Vaikka niin tapahtui tunnin verran se riitti. Onneksi omissa autoissani on fc ja auton sisälämpöä soi hyvin säädellä. Varsinkin jos ulkona on 30 lämpöastetta.
Tällä taas mennään.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nojopa.
Pikkuhiljaa alkaa ääni olla taas niinku kunnossa, siitä saa selvän jo , eikä liikaa mörinää kuulu kun puhua meinaan.Kaikesta saa syyttää ensimmäistä vakutuista työpaikkaani , Alahärmässä olevaa Ojalan Kutomoa , jossa olin töissä 1960-63 , ollessani 14 ikäinen kollipoika. Tein ns 3/vuorotyötä , aamulla kuudesta, ilta kahteen , viikon. Sitten viikko illalla 14,00 ilta 22,00 ja yövuoro oli viikon 22,00 aamu kuuteen. Tuohon hyvään/vanhaan aikaan ei liikoja ikiä kyselty.Riitti kun osasit hommas.
Kutomossa ei ollut minkäänlaisia tuulettimia , eikä muitakaan raitisilmakoneita. Ikkunoita oli pakko pitää kiinni koko ajan ,koska muuten herkät koneet olisivat tukkeutuneet ilmassa leijuvista hiukkasista. Voitte arvata miten kuumaa siellä oli varsinkin kesäisin.Muistan että paitani oli koko ajan läpimärkänä hiestä. Sitten työpäivän päättyessä ajoin polkupyörällä kotiini , Knuuttilan raittia , joka oli noin 5 km päässä. Ei hyvä. Melkein tärisin kylmästä kotiin päästyäni. Ei siis ole kumma jos sairastelin usein nuhaa/kurkkukröhä/kuumetta ja sitä kesti joskus montakin viikkoa.Varsinkin keväisin.
¤¤¤
Siis......opin kantapään kautta ettei autossa saa olla ikkunoita auki, jossa olen , muuten muutaman tunin päästä kurkkuni menee ns tukkoon, kuten viikko sitten tapahtui Eurajoen reissulla. Kaveri jonka autolla mentiin , ei uskonut ettei ikkunoita saa pitää auki. Vaikka niin tapahtui tunnin verran se riitti. Onneksi omissa autoissani on fc ja auton sisälämpöä soi hyvin säädellä. Varsinkin jos ulkona on 30 lämpöastetta.
Tällä taas mennään.
Ekku Mattila.
keskiviikko 5. elokuuta 2020
Ääni oli ja sitten se meni.
5/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kuten olette huomanneet/lukeneet olimme kokouksessa Eurajokisen Arto Laurin luona Lauantaina ja km tuli noin 350. Olimme tuttuni Saappiautolla, aika vanhalla, jolla ei ollu ilmastointia ja niin sen yhtä ikkunaa jouduttiin pitämään paljon auki.
Minä istuin Saapin omistajan takana, takapenkillä ja tottakait juuri vieressäni oleva ikkunan piti olla auki. En viittiny sanoa että paappas klasi kiinni ja seuraus oli aika nopea.
Heti Sunnuntaiaamuna huomasin että ohops. Ääneni oli ns mennyttä kalua.Toistaiseksi. Maanantaina en edes vastaillut puhelimeeni, koska ääntä ei suustani kuullut, taikka kyllä kuului, mutta jumalattoman römeää sekä matalaa. Vasta oikeastaan tänään olen saanut ääneni "pelaamaan".
Tiedän että aika monella on sama juttu. Jos auton ikkuna on ajaessa auki , niin immeisellä ääni menee ja taikka kova duha isköö.
Joten tässä sitä ollaan ja odotellaan. Uskoisin huomenna olevan jo ns voitto kotona.
Krööööööh....
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kuten olette huomanneet/lukeneet olimme kokouksessa Eurajokisen Arto Laurin luona Lauantaina ja km tuli noin 350. Olimme tuttuni Saappiautolla, aika vanhalla, jolla ei ollu ilmastointia ja niin sen yhtä ikkunaa jouduttiin pitämään paljon auki.
Minä istuin Saapin omistajan takana, takapenkillä ja tottakait juuri vieressäni oleva ikkunan piti olla auki. En viittiny sanoa että paappas klasi kiinni ja seuraus oli aika nopea.
Heti Sunnuntaiaamuna huomasin että ohops. Ääneni oli ns mennyttä kalua.Toistaiseksi. Maanantaina en edes vastaillut puhelimeeni, koska ääntä ei suustani kuullut, taikka kyllä kuului, mutta jumalattoman römeää sekä matalaa. Vasta oikeastaan tänään olen saanut ääneni "pelaamaan".
Tiedän että aika monella on sama juttu. Jos auton ikkuna on ajaessa auki , niin immeisellä ääni menee ja taikka kova duha isköö.
Joten tässä sitä ollaan ja odotellaan. Uskoisin huomenna olevan jo ns voitto kotona.
Krööööööh....
Ekku Mattila.
sunnuntai 2. elokuuta 2020
Alansa huippuja.........oujee.
Nony....... Kovia miehiä . Arton pihalla...... Lauri siis..
Arto on melkein 2 metrinen.
Arto on melkein 2 metrinen.
2/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
keskiviikko 29. heinäkuuta 2020
29/7-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kirjoitanpa hiukan rotista.....
Asuin Jalasjärven Ahonkylässä , entisessä osuuskaupassa vuokralla noin 4 vuotta , 1985-89.
Muutaman viikon kuluttua naapurini, (Antti) joka asui 500 metrin päässä , tuli käymään, toi tervetulokukkia , ison valkoisen kynttilän ,sekä vanhan Raamatun . "Tervetuloa kylään , onnea ja terveyttä, Jumalan siunausta ylenmäärin , enkelit olkoon kansamme ".
Niin asetuin paikkakunnan kyläyhteisöön , osana sen jokapäiväistä hyörinää, ihmisiä tuli ja meni, asiakkaita kävi kaikkialta. Ulkomaita myöten.
Antti kävi ainakin kerran viikossa , kukkia edelleen toi, valkoisia kynttilöitä ja Raamatusta siteerasi lauseita/kertomuksia . Antti oli lukenut Raamatun ns kannesta kanteen , laittanut kaiken mielensä muistiin ja jokaisen kohdan muisti ilmiöimäisesti. Vaikka mistä kohtaa kirjasta kysyi niin heti hän sanoi, taikka jatkoi lauseen jatkon kertaakaan erehtymättä.
¤¤¤
kului parisen vuotta ja Antti tuli käymään, taas ,sekä esitti minulle kyläkutsun. " Tule kahville, pullaakin löytyy, kermaa sekä piparia .......pääsekkö heti....mun talo on aikalailla sotkuinen........enminä koskaan siivoa......kyllä sinne mahtuu...."
Ja tunnin päästä Antille kylähän menin.
Tupa oli hirrestä, punainen, kaksjapuoli kerrosta, selvästi vanha, ainakin ennen 1900 lukua, markilla pieni vajonnut sauna/varasto, sen nurkalla muutama ruostunut polkupyörä, tahko sekä rautaheteka.
Isossa tuvassa oli keskellä huonetta iso vankkatekoinen vanha ruokapöytä ja sen molemmilla puolilla kaksi tukevaa pitkää penkkiä . Pöydän kummallakin puolella oli viistoon lattiaan ulettuva lauta, pöydässä nauloilla kiinni ja lattiassa samoin. Sitä hiukan ihmettelin. Itse pöytä oli tupaten täynnä astioita, lautasia, vanhoja maitopurkkeja, kuivuneita makkarankuoria, avattuja säilykepurkkeja, homeista leipää, kipoissa erilaisia jauhoja, palasokerinpalasia yltympäri sekä vaikka mitä.
Pöydän ääreen istuimme ja Antti termospullosta kaatamaan tummaa kahvia vanhaan reunoiltaan rikkinäiseen muovimukiin . Ja kahvi oli aivan kylmää. Ja minäpoika ihmettelemään itsekseni. Mitäs ny...mikäs paikka tämä on? Missä mennään? Juonko lainkaan mitään? Voi voi sentään.....ohhoh.....
Jaatkuuuuuuu...
jaatkuuu taas.....
Koska en halunnut isännälle töykeä olla , niin "kaffin" join, vähän salaa pitkin hampain , enkä pullaa ottanut , enkä piparia, taikka sen paloja joita oli pitkin pöytää. Koko ajan Antti jutteli ummet ja lammet, pyöräilyistään, sota-ajoista ja rauhasta ja vaikka mistä. ......kun kesken lauseen hän huudahti...
"pirkkoooo....tainaa....eelmiiih....eevaa.....pentiiii.....kaukooooh....sakariiiih...uuullaaaaa......miiikkooooooh......sanelmaaaa........eeesaaaaa.......iiiiiirmaaaaa......"......ja minäpoika aikalailla ihmettelin että häh?...mitäs ny??....Antti huuteli eri nimiä noin 40 kertaa....ja sitten alkoi tapahtumaan.
¤¤¤¤
Niitä lautoja pitkin, joiden toinen pää oli lattiaan naulattu ja toinen pää siihen ison pirtin pöytään alkoi lapata .......rottia.....niin juuri rottia, lihavia rottia, peräkanaa ja toinen toisensa ylitsekin hyppien....rottia....kymmenittäin......rottia. Ja kohta pöydän antimiin ahnaasti kiinni...narskunta vaan kuului, vikinä sekä vähän tappelujakin. Melkein näytti että koko pöydän pinta olisi ollut elossa. Astiat, lautaset, ruuat,purkit rottineen iloisessa sekamelskassa liikahteli.......ja minä istuin sekä katselin. Mahassani alkoi tuntumaan "jännää" mouruntaa.Kiitin kaffista ja lähärin.
¤¤
Antti oli antanut jokaiselle rotalle "ihmismäiset" etunimet. Hän tunsi ne jokaisen.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kirjoitanpa hiukan rotista.....
Asuin Jalasjärven Ahonkylässä , entisessä osuuskaupassa vuokralla noin 4 vuotta , 1985-89.
Muutaman viikon kuluttua naapurini, (Antti) joka asui 500 metrin päässä , tuli käymään, toi tervetulokukkia , ison valkoisen kynttilän ,sekä vanhan Raamatun . "Tervetuloa kylään , onnea ja terveyttä, Jumalan siunausta ylenmäärin , enkelit olkoon kansamme ".
Niin asetuin paikkakunnan kyläyhteisöön , osana sen jokapäiväistä hyörinää, ihmisiä tuli ja meni, asiakkaita kävi kaikkialta. Ulkomaita myöten.
Antti kävi ainakin kerran viikossa , kukkia edelleen toi, valkoisia kynttilöitä ja Raamatusta siteerasi lauseita/kertomuksia . Antti oli lukenut Raamatun ns kannesta kanteen , laittanut kaiken mielensä muistiin ja jokaisen kohdan muisti ilmiöimäisesti. Vaikka mistä kohtaa kirjasta kysyi niin heti hän sanoi, taikka jatkoi lauseen jatkon kertaakaan erehtymättä.
¤¤¤
kului parisen vuotta ja Antti tuli käymään, taas ,sekä esitti minulle kyläkutsun. " Tule kahville, pullaakin löytyy, kermaa sekä piparia .......pääsekkö heti....mun talo on aikalailla sotkuinen........enminä koskaan siivoa......kyllä sinne mahtuu...."
Ja tunnin päästä Antille kylähän menin.
Tupa oli hirrestä, punainen, kaksjapuoli kerrosta, selvästi vanha, ainakin ennen 1900 lukua, markilla pieni vajonnut sauna/varasto, sen nurkalla muutama ruostunut polkupyörä, tahko sekä rautaheteka.
Isossa tuvassa oli keskellä huonetta iso vankkatekoinen vanha ruokapöytä ja sen molemmilla puolilla kaksi tukevaa pitkää penkkiä . Pöydän kummallakin puolella oli viistoon lattiaan ulettuva lauta, pöydässä nauloilla kiinni ja lattiassa samoin. Sitä hiukan ihmettelin. Itse pöytä oli tupaten täynnä astioita, lautasia, vanhoja maitopurkkeja, kuivuneita makkarankuoria, avattuja säilykepurkkeja, homeista leipää, kipoissa erilaisia jauhoja, palasokerinpalasia yltympäri sekä vaikka mitä.
Pöydän ääreen istuimme ja Antti termospullosta kaatamaan tummaa kahvia vanhaan reunoiltaan rikkinäiseen muovimukiin . Ja kahvi oli aivan kylmää. Ja minäpoika ihmettelemään itsekseni. Mitäs ny...mikäs paikka tämä on? Missä mennään? Juonko lainkaan mitään? Voi voi sentään.....ohhoh.....
Jaatkuuuuuuu...
jaatkuuu taas.....
Koska en halunnut isännälle töykeä olla , niin "kaffin" join, vähän salaa pitkin hampain , enkä pullaa ottanut , enkä piparia, taikka sen paloja joita oli pitkin pöytää. Koko ajan Antti jutteli ummet ja lammet, pyöräilyistään, sota-ajoista ja rauhasta ja vaikka mistä. ......kun kesken lauseen hän huudahti...
"pirkkoooo....tainaa....eelmiiih....eevaa.....pentiiii.....kaukooooh....sakariiiih...uuullaaaaa......miiikkooooooh......sanelmaaaa........eeesaaaaa.......iiiiiirmaaaaa......"......ja minäpoika aikalailla ihmettelin että häh?...mitäs ny??....Antti huuteli eri nimiä noin 40 kertaa....ja sitten alkoi tapahtumaan.
¤¤¤¤
Niitä lautoja pitkin, joiden toinen pää oli lattiaan naulattu ja toinen pää siihen ison pirtin pöytään alkoi lapata .......rottia.....niin juuri rottia, lihavia rottia, peräkanaa ja toinen toisensa ylitsekin hyppien....rottia....kymmenittäin......rottia. Ja kohta pöydän antimiin ahnaasti kiinni...narskunta vaan kuului, vikinä sekä vähän tappelujakin. Melkein näytti että koko pöydän pinta olisi ollut elossa. Astiat, lautaset, ruuat,purkit rottineen iloisessa sekamelskassa liikahteli.......ja minä istuin sekä katselin. Mahassani alkoi tuntumaan "jännää" mouruntaa.Kiitin kaffista ja lähärin.
¤¤
Antti oli antanut jokaiselle rotalle "ihmismäiset" etunimet. Hän tunsi ne jokaisen.
maanantai 27. heinäkuuta 2020
Mä mettään eksyä meinasin ny.........ja melekeen yllätyin.
Heh ja huh.
3,5 tuntia sitten lähdin juoksulenkille Laitasaareen, joka on meiltä noin 4 km päässä , sellainen iso metsä/korpi alue jolta pääsee vaikka Jalasjärvelle saakka..joka on noin 30 km päässä.Jos siihen suuntaan olisin menny/eksyny, niin auta armias......korpimettää jossa on karhuja/susia ja vaikka mitä...
Koska ilma oli hieno ja kinttuni/mä kunnossa , niin kirmailin mettäpolukuja sinne , tänne ja väiillä tuohonkin suuntaan.......tums...tums..tums......plääh..plääh...tums...tums.....kunnes havaattin olevani vissiin ns eksynynnä.
¤¤¤
Noh.....soitin Milla rouvalleni ja kysyin että jos menet pihalle ja katso missä suunnassa aurinko on meitin lipputankoon nähden ja hän teki niin , kertoi että aurinko on just lipputangon takana ja mä siihen että kiitooos....
ja otin suunnan kans kohti meirän lipputankoa/aurinkoa , halaki mettän ja osasin takaasin .......vaikka aikaa kuluikin 2,5 tuntia. Kattoon äsken kartasta ja km taisi tulla noin 15-18.....
Olin äsken pienellä päikkärillä......ja taas on kaikki reilas......mutta emmmee enää Laitasaareen eksymään...........taikka kompassin kanssa sitten.
3,5 tuntia sitten lähdin juoksulenkille Laitasaareen, joka on meiltä noin 4 km päässä , sellainen iso metsä/korpi alue jolta pääsee vaikka Jalasjärvelle saakka..joka on noin 30 km päässä.Jos siihen suuntaan olisin menny/eksyny, niin auta armias......korpimettää jossa on karhuja/susia ja vaikka mitä...
Koska ilma oli hieno ja kinttuni/mä kunnossa , niin kirmailin mettäpolukuja sinne , tänne ja väiillä tuohonkin suuntaan.......tums...tums..tums......plääh..plääh...tums...tums.....kunnes havaattin olevani vissiin ns eksynynnä.
¤¤¤
Noh.....soitin Milla rouvalleni ja kysyin että jos menet pihalle ja katso missä suunnassa aurinko on meitin lipputankoon nähden ja hän teki niin , kertoi että aurinko on just lipputangon takana ja mä siihen että kiitooos....
ja otin suunnan kans kohti meirän lipputankoa/aurinkoa , halaki mettän ja osasin takaasin .......vaikka aikaa kuluikin 2,5 tuntia. Kattoon äsken kartasta ja km taisi tulla noin 15-18.....
Olin äsken pienellä päikkärillä......ja taas on kaikki reilas......mutta emmmee enää Laitasaareen eksymään...........taikka kompassin kanssa sitten.
27/7-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
lauantai 25. heinäkuuta 2020
Wanahaa Alahärmän aikaa taas pukkaa......naks..naks..naks...
25/7-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin aamulla syntymäkotikunnassani Alahärmässä , synnyintalossani ,sen pihamaalla sekä jokirannassa. Olen Alahärmästä lähtenyt maailmalle 1964 , suoraan Helsinkiin , sitten SA ja 1966 ympäri ämpäri niinsanoakseni , niin Suomessa, kuin myös muissakin maissa.
Tänään , taas, kuten ennenkin mieleeni tulee (ja näkyy) Alahärmän talomme navettarakennus ja erityisesti sen päädyssä oleva kottaraispönttö.
Vuonna 1960 olin 14 ikäinen poijankolli. Kilometrin päässä asuva Kankhan Mauri (R.I.P.) oli ottanut elätikseen liito-oravan perheen , sellaiseeen verkkohäkkiin ja oravaperheellä oli noin 10 pientä poikasta. Kysyin olisiko mahdollista ostaa pesue ja kun se oli, niin vaihdoin ne punaisella linkkuveittelläni ja kannoin varovasti verkkohäkin kaikkineen kotiini. Siinä tuli isä/äitee sekä niiden pennut.
Kiinnitin verkkohäkin kottaraispönttöineen navettarakennuksen päätyyn, ihan kurkihirren alapuolelle , räystään alle suojaan......ja niin kului aikaa vuosi, toinenkin ja sen aikana oli meidän talomme lähimetsiin syntynyt useita liito-oravaperheitä. Koska olin niitä ruokkinut ennenkaikkea pähkinöillä olin tullut niille hyväksi tutuksi ja olivat hyväksyneet minut täysin.......luottamus oli 100%;nen.
Oravat tunkivat taskuuni , paitani sisälle kauluksen kautta ,sekä kirmailivat pääni päällä terävine kynsineen. Opin matkimaan niiden naksutusta , sellaista kutsunaksuntaa ja heti ne riensivät luokseni pähkinöitä syämään.....
Mutta.....???!!
Olin yhtenä kesänä kylillä sukuloimassa Evijärvellä , pari/kolme päivää ja palatessani Alahärmään ei naksuntani enää tehonnut. Yhtään oravaa ei tullut luokseni. Puut ja oksat olivat aivan hiljaa. Oravat olivat poissa ja sitä kysymään vanhemmiltani. "Naapurin Kalle ne penoiskiväärillä ampui, sanoi Isäni...niiden nahasta sai 80 penniä.....kyllä Kalle ainakin 20-30 oravaa tappoi".
¤¤¤
Voihan poijat ja miksei likakkin kun minäpoika suutuin. Hei riensin mettän poikki naapurin Kallen talohon jonka pihalla hän juuri ammuskeli pienarillaan pilkkaan puuliiterinsä seinässä olevaan pellinpalaan. Paikalle melkein juoksin ja riuhtaisin pyssyn Kallen kärestä ja littasin sen vintturaan lähimmän mäntypuun kylkeen.......RUTS....!
Rikkihän se meni. Piippukin otti ja vääntyi , tukki halkesi ja lukko lennähti sammalikkoon.
Sanaakaan Kalle ei pukahtanut. Ei mitään ja pois kotiini lähärin.
Jälkeenpäin kuulin että Isäni maksoi Kallen "rikkimenneen" TOZ piekkarin , 40 markkaa, soli CCCP;lainen ja tarkkakin.
Onneksi kotimarkillani, sen navettarakennuksen kurkihirren alla on joka kesä/kesä/syksy ja talvellakin , kottaraaspöntössä ainakin yks liito-oravapariskunta. Non hienoja oravia ja taitaapa olla visusti suojeltujakin.....naks...naks...naks....
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin aamulla syntymäkotikunnassani Alahärmässä , synnyintalossani ,sen pihamaalla sekä jokirannassa. Olen Alahärmästä lähtenyt maailmalle 1964 , suoraan Helsinkiin , sitten SA ja 1966 ympäri ämpäri niinsanoakseni , niin Suomessa, kuin myös muissakin maissa.
Tänään , taas, kuten ennenkin mieleeni tulee (ja näkyy) Alahärmän talomme navettarakennus ja erityisesti sen päädyssä oleva kottaraispönttö.
Vuonna 1960 olin 14 ikäinen poijankolli. Kilometrin päässä asuva Kankhan Mauri (R.I.P.) oli ottanut elätikseen liito-oravan perheen , sellaiseeen verkkohäkkiin ja oravaperheellä oli noin 10 pientä poikasta. Kysyin olisiko mahdollista ostaa pesue ja kun se oli, niin vaihdoin ne punaisella linkkuveittelläni ja kannoin varovasti verkkohäkin kaikkineen kotiini. Siinä tuli isä/äitee sekä niiden pennut.
Kiinnitin verkkohäkin kottaraispönttöineen navettarakennuksen päätyyn, ihan kurkihirren alapuolelle , räystään alle suojaan......ja niin kului aikaa vuosi, toinenkin ja sen aikana oli meidän talomme lähimetsiin syntynyt useita liito-oravaperheitä. Koska olin niitä ruokkinut ennenkaikkea pähkinöillä olin tullut niille hyväksi tutuksi ja olivat hyväksyneet minut täysin.......luottamus oli 100%;nen.
Oravat tunkivat taskuuni , paitani sisälle kauluksen kautta ,sekä kirmailivat pääni päällä terävine kynsineen. Opin matkimaan niiden naksutusta , sellaista kutsunaksuntaa ja heti ne riensivät luokseni pähkinöitä syämään.....
Mutta.....???!!
Olin yhtenä kesänä kylillä sukuloimassa Evijärvellä , pari/kolme päivää ja palatessani Alahärmään ei naksuntani enää tehonnut. Yhtään oravaa ei tullut luokseni. Puut ja oksat olivat aivan hiljaa. Oravat olivat poissa ja sitä kysymään vanhemmiltani. "Naapurin Kalle ne penoiskiväärillä ampui, sanoi Isäni...niiden nahasta sai 80 penniä.....kyllä Kalle ainakin 20-30 oravaa tappoi".
¤¤¤
Voihan poijat ja miksei likakkin kun minäpoika suutuin. Hei riensin mettän poikki naapurin Kallen talohon jonka pihalla hän juuri ammuskeli pienarillaan pilkkaan puuliiterinsä seinässä olevaan pellinpalaan. Paikalle melkein juoksin ja riuhtaisin pyssyn Kallen kärestä ja littasin sen vintturaan lähimmän mäntypuun kylkeen.......RUTS....!
Rikkihän se meni. Piippukin otti ja vääntyi , tukki halkesi ja lukko lennähti sammalikkoon.
Sanaakaan Kalle ei pukahtanut. Ei mitään ja pois kotiini lähärin.
Jälkeenpäin kuulin että Isäni maksoi Kallen "rikkimenneen" TOZ piekkarin , 40 markkaa, soli CCCP;lainen ja tarkkakin.
Onneksi kotimarkillani, sen navettarakennuksen kurkihirren alla on joka kesä/kesä/syksy ja talvellakin , kottaraaspöntössä ainakin yks liito-oravapariskunta. Non hienoja oravia ja taitaapa olla visusti suojeltujakin.....naks...naks...naks....
Ekku Mattila.
perjantai 24. heinäkuuta 2020
Terveiset teille plogini lukijat maailmalla. Hello/hi.
24/7-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nony.
Tänään ylittyi 700000 plogini lukijaa 8 vuoden aikana ja koko ajan lisää tulee. Eniten on jo nyt "vieraita" maita , Afrikka, Aasia, Ausralia, Brasilia, Venäjä, Usa, Canada ym..ym , sekä monia pienempiä valtioita joista osa on melkein tuntemattomia ja niiden paikka maailman kartalta pitää netistä katsoa tarkemmin.
On se hienoa. Alussa kun aloitin oman plogini , vuorokauden lukijamäärä oli ensin 20-30 , sitten 50-10, 100-200, 300-500........ja niined. Ennätys on 3800 lukijaa vuorokaudessa.Aloitusvuoden aikana ensin ilmestyi plogiani lukemaan Ruotsi, sitten Tanska, Norja, Englanti, Islanti, .......sitten Venäjä ja muut isot maat. On mahtava tunne, kun on some/netti/plogi/tuttuja ympäri maailman ja lisää tulee koko ajan.
Tavallaan tuntuu kuuluvansa johonkin suureen maailmanjärjestöön ja tärkeänä osana siitä.
Asumisympyrä on suurentunut ja siihen kuuluu nyt koko maailma. Kyllä some on todella hieno asia. Kiitokset siitä ja terveisiä teille jokaiselle .
Näin jatketaan.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nony.
Tänään ylittyi 700000 plogini lukijaa 8 vuoden aikana ja koko ajan lisää tulee. Eniten on jo nyt "vieraita" maita , Afrikka, Aasia, Ausralia, Brasilia, Venäjä, Usa, Canada ym..ym , sekä monia pienempiä valtioita joista osa on melkein tuntemattomia ja niiden paikka maailman kartalta pitää netistä katsoa tarkemmin.
On se hienoa. Alussa kun aloitin oman plogini , vuorokauden lukijamäärä oli ensin 20-30 , sitten 50-10, 100-200, 300-500........ja niined. Ennätys on 3800 lukijaa vuorokaudessa.Aloitusvuoden aikana ensin ilmestyi plogiani lukemaan Ruotsi, sitten Tanska, Norja, Englanti, Islanti, .......sitten Venäjä ja muut isot maat. On mahtava tunne, kun on some/netti/plogi/tuttuja ympäri maailman ja lisää tulee koko ajan.
Tavallaan tuntuu kuuluvansa johonkin suureen maailmanjärjestöön ja tärkeänä osana siitä.
Asumisympyrä on suurentunut ja siihen kuuluu nyt koko maailma. Kyllä some on todella hieno asia. Kiitokset siitä ja terveisiä teille jokaiselle .
Näin jatketaan.
Ekku Mattila.
torstai 23. heinäkuuta 2020
Päiväkirjani tosikertomaa Wanhalta ajalta......loppukesltä 1973.
23/7-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Päiväkirjani kertomaa:
23/7-1973 olin Järvenpään Rauhanniemen leirintäalueella telttani/moottoripyöräni kanssa . Lähdin illalla kello 22,00 käymään Orimattilassa , noin 40 km päässä ja takaisin tulin aamuyöllä 05,00.
Heti huomasin että telttaani oli ns murtauduttu , sillä sen pressuovessa ollut pieni munalukko oli poissa , telttaa pengottu ja tavaraa viety.
Varas vei kiikarin, patteriradion, uuden nahkatakin, 3 uudet farkut, ajokorttini/sotilaspassini, osoitekirjani, valokuvia, Postipankin pankkikortin, jolla rosvo nosti samana aamuna Töölön konttorista 1900 markkaa sekä Adidas kassissa olevasta villasukasta olevat 600 markkaa.
Varkaus oli "hyvin" ajoitettu. Minun oli vakaa tarkoitus lähteä Suomen talvea pakoon moottoripyörällä ajaen Espanjan kautta , Gibralttanin salmen yli Marokkoon/Afrikkaan ja kukaties olisin muuttanut sinne lopullisesti.
Varkauden takia jouduin jäämään Suomeen , toistaiseksi , sillä yhä edelleenkin mielessäni on Marokko/Afrikka ja kukaties joku päivä siellä asustelenkin , taikka sitten en.
Varkaalle kävi huonosti.
Kuulin jälkeenpäin että hänet puukotettiin kuoliaaksi , muutama viikko tekonsa jälkeen, Järvenpään asemapuistossa. Ilmeisesti jonkun riidan yhteydessä. Siis:
Ei annata varastaa aikamatkaajalta/"noidalta"/nasiirilta. Rangaistus on kova.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Päiväkirjani kertomaa:
23/7-1973 olin Järvenpään Rauhanniemen leirintäalueella telttani/moottoripyöräni kanssa . Lähdin illalla kello 22,00 käymään Orimattilassa , noin 40 km päässä ja takaisin tulin aamuyöllä 05,00.
Heti huomasin että telttaani oli ns murtauduttu , sillä sen pressuovessa ollut pieni munalukko oli poissa , telttaa pengottu ja tavaraa viety.
Varas vei kiikarin, patteriradion, uuden nahkatakin, 3 uudet farkut, ajokorttini/sotilaspassini, osoitekirjani, valokuvia, Postipankin pankkikortin, jolla rosvo nosti samana aamuna Töölön konttorista 1900 markkaa sekä Adidas kassissa olevasta villasukasta olevat 600 markkaa.
Varkaus oli "hyvin" ajoitettu. Minun oli vakaa tarkoitus lähteä Suomen talvea pakoon moottoripyörällä ajaen Espanjan kautta , Gibralttanin salmen yli Marokkoon/Afrikkaan ja kukaties olisin muuttanut sinne lopullisesti.
Varkauden takia jouduin jäämään Suomeen , toistaiseksi , sillä yhä edelleenkin mielessäni on Marokko/Afrikka ja kukaties joku päivä siellä asustelenkin , taikka sitten en.
Varkaalle kävi huonosti.
Kuulin jälkeenpäin että hänet puukotettiin kuoliaaksi , muutama viikko tekonsa jälkeen, Järvenpään asemapuistossa. Ilmeisesti jonkun riidan yhteydessä. Siis:
Ei annata varastaa aikamatkaajalta/"noidalta"/nasiirilta. Rangaistus on kova.
Ekku Mattila.
Tilaa:
Kommentit (Atom)