EKKU.
alias: Jukka Pekka Mattila.
Nasiiri.
Meedio.
Clairvoyant.
puh: 0466840923.
¤¤¤¤¤
Huomenet; Kuvassa on ambulanssi, jonka sisällä minä itte ja aika 17/3-2019, matkalla Seinäjoen sairaalaan.Kuvan otin sentakia, koska luulin matkan olevan minulle viimeinen.Tässä elämässä................
Muttei ollut(kaan)
Mutta Helsingissa samanlainen tilanne oli 20/2-1971, Perjantai ja kello noin 16,30, paikka Helsingin Kallion kaupinginosa, osoite ;Porvoonkatu-5-7 B 63. Minä tajuttomana ampulanssin kyydissä , enkä tajunnut että oliko se tässä ja nyt, matkani tässä elämässä, se viimeinen.
Muttei ollut(kaan)
¤¤¤
Odottakaa niin kerron tarkemmin:
Silloin kun olin nuari , nuari ja nuari, uskoin jokaisen nuaran ja nuaren, että olen voittamatoon.En väsy koskaan, en väsy koskaan ja jaksan , jaksan..jaksan...jaksan....Sen takia minulla oli siihen aikaan 3-4 eri työpaikkaa, niin, että useasti jopa..
Näin: Aamulla töihin Nokia Oy Salmisaaren tehtaalle, Lauttasaaren sillan vieressä, koneasentajana, 07,00-17,00. Sitten illalla töihin YIT- yleinen insinööritoimisto, jossa olin mukana tekemässä kerrostalojen remontteja, urakalla, iltaan 20,00 ja sitten yötöihin yövartijaksi STV-Suomen Teollisuuden Vartointi, 21,00-06,00 ja melkein heti taas Nokia OY...kello 07,00.
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!??
Siis kolmea eri työtä peräkanaa. !!!!. Joka toinen viikko. Muuten tein päivätyötä Nokia Oy:ssä.
Eikä tuntunut missään. Siihen aikaan oli erilaiset verotukset kun tänään.Jokaista työpaikkaa verotettiin ns yksin, eikä siis laitettu päällekkäin, jolloin voitiin verottaa ja saatiinkin enemmän rahaa valtion pohjattomaan kassaan ja siis tilipussit oli aika lihavia, ns:seni.
¤¤¤
Ja: Perheeseemme syntyi tyttövauveli 6/11-1970, Kätilöopistolla, Hesassa, ns imukuppisynnytyksellä, jossa minä olin isänä mukana, seuraamassa...hmmmm???...raakaa repimistä........huutamista ja huutamista, tulevan äidin taholta. Synnytys kesti 18 tuntia ja sen loppuvaiheessa, kun muksu ei meinannut tulla maailmaan, haettiin avuksi hitsauslaitteen tapainen kone, jossa oli jalat ja letkuja-ym ja yhden letkun päässä oli puolipallon muotoinen osa ja sen pää laitettiin syntymässä olevan vauvelin päähän, joka oli jo hiukan näkyvissä.
:suuf..suuuf..suuuf..suuuuuf...suuuuuuuuuf....suuuuuuuuuuuuuuf...suuuuuuuuuuuuuf. kone äänteli ja imua syntyi ja jopa muksukin pullahti....ja tuli maailmaan. En koskaan, en koskaan ole kuullut sellaista tuskan huutoa ja kiljuntaa, joka kuului kidutus-eiku-synnytyshuoneessa,en koskaan ja sen päästi rääkätty nainen.
Ja: minä heti kävelin Asuntoon, hetken siellä partaani raakasin, naamaani pesin, evästä mukaan otin ja eikun töihin, Herttoniemeen, rivitalotyömaalle, kiiruhtaen.
¤¤¤
Kului viikkoa ja rääkätty nainen ja vauvveli tuli kotiin. Heti taxissa muksu kiljui ja huusi, kiljui ja huusi, asuntoomme saakka ja se sama jatkui, illasta yöhön, aamusta iltaan ja illasta yöhön ja taas aamusta iltaan, illasta yöhön ja..ja..ja..ja..ja..ja..ja..jatkuvasti. Pieniä väliaikoja laskematta. Tunnin-pari oli hiljaa ja taas.. uudelleen............................
ja minä kävin koko ajan töissä. Välillä viikon kolmea vuoroa peräkanaa, välillä viikon Nokia Oy:ssä ja taas viikon kolmea eri työtä peräkanaa. Torkahtelin jopa ratikka 3: jonka mukana liikuin työpaikkojeni väliä ja rahastaja joutui mua hereille usein tökkinmään. Joskus keskellä yövartija töitäni huomasin makaavani mahallani ruohikolla, kesällä ja ihmettelin että mitäs nyt.. Olin kesken kävelyni nukahtanut vartiopisteellenni mennessäni.
¤¤¤
Ja minä väsyin..väsyin...väsyin....ja väsyin.......totaalisesti.......väsyin. Ja vaikka jouduin valvomaan yökaudet ja jos tuli hetki että pääsin yöuntani viettämään, niin ei uni tullut...ei millään ja sain lääkäriltä voimakkaita unipillereitä, 100 milligramman ja niin voimakkaita, että kun yhden otin illalla ennen maata menoa, 22,00 niin nukahdin heti.
Mutta: Kun tätä hullunmyllyä kesti viikon..kesti kaksi, viikko viikon perään ja kun en saanut enää nukuttua, kahden-kolmenkaan unipillerinkään takia.......muksu huusi ja huusi...yöt päivät, illat peräkanaa...niin...minä tuumasin...ja teinkin:
¤¤¤
Menin jokaisen kolmeen työpaikkaani, jossa otin ns lopputilin.
Meillä oli ns kaksi hoitolasta, omamme lisäksi ja ne tuotiin vaimon hoidettavaksi aamuisin noin 08,00 -16,45 haettiin pois. Sinä päivänä , siis 20/2-1971, Perjantaina, oli jo keväisen lämmintä Hesassa, lunta ei yhtään, räystäät ns tippui, linnut lauloi ja taustalla, Linnanmäellä viriteltiin mailmanpyörää kesää varten. Vaimoni meni alas Raahen puistoon kolmen muksun kanssa, vastaanottamaan hoitolasten hakemista ja minä jäin yksin......jäin yksin:
Yksin:
Kurkkasin parvekkelta, 9 kerros alas Raahen puistoon, jossa näin vaimoni ja muksujen olevan.....ja.......
Otin unipilleripurkista kaikki siellä olevat pillerit, 80 kappaletta, 100 milligramman, ne laitoin pieneen kattilaan, jossa hienonsin ne , vettä vähän päälle, hellalle lämpiämään, sekoitin lusikalla.........sekoitin ja sekoitin.....panin jäähtymään ....menin makuualkioomme, jossa oli pienen jakkaran päällä kasettisoitinradio, siinä oli valmiina Erkki Junkkarisen..seitsemän tuntia onnehen.........se pyörimään.....ja takaisin keittiöön......
Ja kuoleman maljan mä join. Pohjaan saakka.
¤¤¤¤
Vaimoni, nyt jo (2023) edesmennyt, pelasti minut kuolemalta. Hänelle tuli kumma tunne, ettei kaikki olet nyt oikein, pyysi ystäviltään, jotka olivat samassa Raahen puistossa, että voitteko hetken aikaa vahtia muksuja, tuli asuntoomme.........ja soitti ambulanssin...minut vähää vailla jo kuolleena,sairaalaan, jossa makasin 2 päivää letkuissa, silmistäni rikkoituivat pintahiusverisuinet (Verenpainen ollessa tavattoman korkealla hetken aikaa) sanoivat lääkärit, minä taxilla kotiin viikon päästä, sain kuukauden sairaslomaa, sen vietin Alahärmässä, syntymäpitäjässäni, sitten takaisin Hesaan ja elämään.
Lääkäriltä kuulin:
Jos ambulanssia ei olisi soitettu , olisin kuollut 15 minuutin päästä. Oli tipalla nuorimies, elämäsi päättyminen.
¤¤¤
Ekku Mattila.
